6.8.2011

Pipanaisen neuvola ja markkinapäivä

Pipanainen oppi konttaamaan! Kypsässä kahdeksan kuukauden iässä, ja tietysti muutama päivä neuvolakäynnin jälkeen (meillä oli neuvolakäynti kolme viikkoa myöhässä), niin kuin yleensäkin uudet asiat on tapana oppia.

Se neuvolakäynti olikin aika masentava. Siellä oli toisesta neuvolasta sijainen, sellainen varmaan kuuttakymmentä lähentelevä täti. Se luki vaan paperista kysymyksiä, ja siinäpä se. "Miten teillä menee?" -kysymykseen yritin kertoa, et kaksi kuukautta on jo ollut ihan toivotonta imetyksen kanssa ja oon jo luovuttamaisillani. "Niin, mutta miten muuten teillä menee?" No sitten yritin kertoa, että oon ollu tosi väsynyt nyt kesällä ja välillä on tuntunut, etten mitenkään jaksaisi isomman uhmaa ja pienemmän rintaraivareita. "No mutta jos nyt unohdetaan tämmöiset yleiset asiat ja keskitytään vauvan kuulumisiin. Niin mitenkäs teillä on mennyt?" No, Pipanainen on pääsääntöisesti perustyytyväinen pieni ilopilleri, joten ilmeisesti meillä on mennyt hyvin! Se vastaus tyydytti.

Sitten tuli puheeksi mun töihinlähtö. Harmittaa, etten laskenut, kuinka monta kertaa se täti päivitteli, et "miten te nyt aiotte pärjätä?", koska se ei olis ollut mikään pieni luku! Oisin kaivannut ehkä vähän tukea ja neuvoja miten selvitä siitä muutoksesta kun äiti lähtee töihin ja isä jää kotiin, mut tän terkan mielestä sellaisesta tilanteesta ei ilmeisesti selviä... Se oli vaan kertakaikkisen kauhuissaan, ja se siitä.

Sit mentiin vielä lääkärille, joka ensi töikseen pahoitteli, kun on niin kiire jne. Sitten se luki tsiljoona kysymystä paperista (osaako vauva sitä tai tätä tai tota jne), tsekkas Pipanaiset silmät, kuunteli sydämen ja keuhkot ja siinäpä se. Se ei esim. just Pipanaisen liikkumisia tms halunnut nähdä ollenkaan, luki vaan kauhealla vauhdilla ne kysymykset ja sanoi aina perään, että "kyllä mä uskon sua, ei mun tarvi sitä itse nähdä". No, tavallaan ihan hyvä, koska Pipanaisen kehityksessä kaikki on varmaan ihan ok, ja se oli väsynyt ja vähän vierasti, niin eipähän tarvinnu lasta huudattaa. Mutta huvitti kun sillä lääkärillä oli niin kiire, että se puhuikin ihan kamalan nopeasti. Mut kyllä se varmaan olis ihan keskittynyt, jos olis ollut jotain tavallisuudesta poikkeavaa.

Tänään käytiin aamupäivästä tuossa kylällä paikallisilla markkinoilla. Isosisko pääsi pomppimaan pomppulinnassa (oli aluksi tosi jännää, mut sitten tykkäsi kovin), näki ihan oikean paloauton ja poliisiauton (eikä halunnut mennä kumpaankaan istumaan sisälle), näki hepan ihan läheltä (omasta mielestään kaksi, mutta kyllä se oli se sama poni kaksi kertaa) ja sai kaksi ilmapalloa (saatiin ilmapallo, kun käveltiin sdp:n kojun ohi, ja heti ryntäsi keskustan kojulta setä ilmapallon kanssa perään). Se pomppulinna oli kova juttu, Isosisko vielä nukahtaessaankin mutisi, miten "pooppuinna on haukkaa!"

7 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Äh, yritetääs uudelleen.
    Voi ei, sattuipa tosiaan tympeä sijainen. :( Noita kuulee vielä harmillisen paljon, niin ei pitäis olla kun neuvola on kuitenkin niitä ainoita tahoja missä äiti voi sydäntään purkaa ja yrittää saada tukea ja apua.
    Mutta voimia edelleen muutokseen, kyllä te selviätte! :)
    Hienoa että Hilla konttaa! Kylläpä ne kasvaa nopeesti.

    VastaaPoista
  4. Olipas huono neuvolakäynti. Kannattaa varmaan soittaa, että milloin teidän oma neuvolatäti tulee takaisin lomilta ja pyytää hänelle ylimääräinen aika ihan juttelua varten. Olisihan se mukava saada ammattineuvoja noihin imetysjuttuihin ja tukea töihin menoon. Pärjäätte kyllä ihan hyvin. Meillä on isä ollut vuoden pojan kanssa kotona, kun itse olin töissä ja se oli hyvä vuosi kaikille!

    VastaaPoista
  5. Joo uskon, et me selvitään, ärsytti vaan, et on noin asenteellinen täti-ihminen siellä, ihan kun olis ihan mahdoton ajatus, että lasten kanssa kotona on niiden oma isä, joka sentään on niitä molempia aika paljon aina hoitanut... gr.

    Imetyksestä olenkin itse asiassa jo aiemmin (montakin kertaa, koska Pipanaisen imetys on ollut enemmän tai vähemmän hankalaa kaksikuisesta saakka) jutellut meidän vakiterkan kanssa. Nyt olen kyllä tullut itse jo siihen tulokseen, että kun tuo ei kerta kaikkiaan suostu syömään kuin iltaisin ja öisin, niin olkoon sitten niin. Tarjoan päivälläkin rintaa, mut jos (tai siis kun) ei kelpaa, niin annan sit mukista vettä tai korviketta, kun olen niin väsynyt koko ajan miettimään, et saako se tarpeeksi nestettä vai ei. Saa nähdä, loppuuko imetys kokonaan. Säälihän se ois, kun haluisin imettää ainakin päälle 1-vuotiaaksi, mut onhan 9 kuukauttakin jo jotain. (eikä sitä tiiä, mihin suuntaan imetysjutut nyt tästä töihinmenon myötä muuttuu)

    VastaaPoista
  6. Hej! Blogissani on tunnustus sinulle :)

    Niin ja mukavaa töiden alkua :), raportoi kuin on lähtenyt sujumaan niin kotona kuin töissä.

    VastaaPoista
  7. kiitos tunnustuksesta, palaan siihen kunhan ennätän :)

    VastaaPoista