elämysmatkailua.

Isosisko sai tänään elämänsä ensimmäisen kerhorepun.

Pipanaisen nukkuessa vaunuissa käveltiin, minä ja tytöt, puolentoista kilometrin matka juna-asemalle ja mentiin junalla kaupunkiin. Jännitin vähän junaan ja sieltä pois pääsemistä ym, en ole vielä koskaan ollut junassa vaunujen ja molempien lasten kanssa. Junaan päästiin ihan hyvin, Pipanainenkin oli hereillä. Isosisko ei ollut enää moksiskaan, kauhean innoissaan vaan (se tykkää junailusta kovin, harmi vaan, kun se on niin harvinaista herkkua). Pipanainen oli elämänsä ekaa kertaa junassa, mutta eipä se tainnut tajuta hetken historiallisuutta :)

Junasta pois pääseminen oli hankalaa! Samasta vaunusta lähti pois vaan pari teinityttöä, jotka ehti livahtaa niin nopeasti, etten ehtinyt pyytää niitä auttamaan rattaiden kanssa. Ja kun laituri oli tavallista alempana, niin en meinannu saada rattaita yksin junasta pois. Pipana-parka, se sai kovaa kyytiä. Ja multa lähti siinä rytäkässä polvesta nahkat, mut selvittiin kuitenkin muuten ehjänä ja hengissä...

Mies oli meitä vastassa ja mentiin siitä sitten autolla kauppaan. Isosisko oli jo aiemmin nähnyt lehdessä Barbapapa-repun, ja kovasti sitä toivonut. Ja sen hän myös itselleen valitsi. Kun "keehoeppu" ja tossut oli löydetty, Isosisko sai vielä luvan ostaa ihan itse itselleen lakun. Hauska, miten tohkeissaan kolmevuotias voikin olla siitä, että saa ihan itse antaa kassatädille rahan ja ottaa vaihtorahat vastaan. Perin juurin onnistunut kauppareissu siis, vaikka Pipanainen kyllä käytti suurimman osan ajasta mulkoiluun. 

Illalla puuhattiin Isosiskon kanssa pihalla, ja oli jotenkin kauhean kiva ehtiä vähän olla ihan vaan sen kanssa kahdestaan. Meillä on vähän liikaa ollut jako niin, että Mies on Isosiskon kanssa ja mä sit Pipanaisen, silloin kun ollaan tolleen jakauduttu. Mutta sitten sain kaamean tikun jalkaan, ja sitä sitten poistelin puolisen tuntia. Isosiskoa kiinnosti kovin ja hän myös kovasti kannusti ja toi äidille ruohosipulia kipulääkkeeksi. Hyvin tepsi, ei särje jalkaa kovin paljon enää :)