Mökillä.

Mökkijuhannus vietetty. Kotona taas.

Ihan mukavaa ja leppoisaa oli, isovanhemmat viihdyttivät lapsia, mä vietin suurimman osan ajastani sohvannurkassa naistenlehden ja virkkaustyön kanssa. Kylmä ja märkä oli ilma, hyttysiä riitti, ja mä nyt muutenkaan en ole ulkoilmaihmisiä. Tytöt pääsivät kyllä järvelle kalaan isin kanssa, ja lapset ulkoilivat muutenkin. Mä ulkoilin just tasan sen verran, mitä vaatii kävellä ulkohuussiin ja takaisin säännöllisin väliajoin. Ei kun kävelin mä kertaalleen Poikasen kanssa mökkitien päästä päähän :)

Mä olen huomannut jännittävän ilmiön. Aina kun mennään Miehen porukoiden mökille, mulle tapahtuu kolme asiaa:

1. Hirveä nälkä ja herkkujen himo iskee välittömästi. Kotona sentään pysyy joku tolkku, etten koko ajan uita hampaitani sokerissa, mutta mökillä ei ole kyllä mitään rajaa.

2. Musta tulee täysi plösö. Yhtikäs mitään hommia (siis tyyliin ruoanlaitto, tiskaus tms) ei huvita tehdä. Noloa myöntää, mutta tosi vähän mökillä osallistun mihinkään. Tai kyllä mä ruoanlaitossa autan, ja toki lasten kanssa on puuhaa vähän jokaiselle, mutta esim. tiskit jää melkein aina anopin harteille (voisko tässä esittää jonkun hyvän tekosyyn, kuten et anoppi on tosi lahjakas tiskaaja?).

3. Ajantaju ja ylipäätään kiinnostus aikaa kohtaan häviää jonnekin. Kotona meillä on päivittäinen rytmi, joka pysyy jokseenkin hyvin. Ei nyt mitenkään minuutilleen, mutta kyllä meillä esim. ruoka-ajat on aina suunnilleen samat, samoin nukkumaanmenot. Mutta mökillä päivärytmi häviää. Ruokaa syödään ihan ihmeellisiin aikoihin, lapset käy nukkumaan monta tuntia tavallista myöhemmin jne. Eipä siinä mitään, muutama päivä rytmittömyyttä tuskin on kenellekään haitaksi, vaikka kyllähän sen lapsista huomaa, että ovat helposti kiukkuisia, kun asiat ei tapahdu ajallaan. 

Samaa ilmiötä ei tapahdu, kun mennään mun isän ja sedän mökille. Varmaan tää on peruja lapsettomilta ajoilta, kun mökillä rentouduttiin totaalisesti ja elettiin ihan pellossa. (Meidän isän ja sedän mökkiä ei silloin vielä ollut, siellä oli vaan rantasauna, eikä tullut sinne Miehen kanssa mentyä)

Niin kivaa ja rentouttavaa kuin mitään tekemättömyys, löhöily, jatkuva mussutus ja kellon unohtaminen onkin, niin parin päivän jälkeen mulla on yleensä epämääräinen olo (koska herkut) ja päänsärky (liian myöhään valvominen, liian pitkään nukkuminen ja huonolla säällä myös liikaa sisällä oleilua), joten on ihan kiva tulla kotiin.

Mutta oli ihan kiva juhannus. Oli kiva saada vähän viettää aikaa Miehen kanssa kotona (sulatin muuten sen pakastimen perjantaina) kahdestaan ja oli kiva löhötä mökillä, vaikka säät ei suosineetkaan. Tästä taas uuteen viikkoon.