25.3.2015

Normipäivä.

Täytyy ihan ekaksi todeta, että tuo Normiyö ei ollut ihan normiyö. Poikasen unien helpottuminen jäi kylläkin väliaikaiseksi, taas meillä valvotaan pari tuntia per yö. Mutta normaalisti Mies on kotona ja hoitaa tyttöjen yöpuuhat. Kauhulla odotan touko-kesäkuussa koittavaa neljän viikon yh-pätkää...

Mutta ajattelin kirjoitella muistiin, millaisia suunnilleen ovat meidän perheen arkipäivät nykyään, jotta voin sitten joskus tulevaisuudessa kaiholla muistella entisiä leppoisia aikoja :)

Herätys on virallisesti seitsemältä. Yleensä joku lapsista herää (ja herättää muut) viimeistään puoli seitsemän maissa. Sitten loikoillaan yhdessä sängyssä hetki, tai jos ei lapset jaksa, niin mä lojun yksikseni ja lapset leikkii. Mies on lähtenyt töihin kuuden jälkeen aamulla.

Aamupuuhiin on varattu puolitoista tuntia. Siinä hoidellaan kaikkien aamupesut, pukemiset, aamupala, tyttöjen hiustenlaitot (Isosisko haluaa aina vain ponnarin, Pipanainen toivoo jos jonkinlaisia lettivirityksiä), keittiön siivous aamupalan jälkeen yms. Yleensä ehdin laittaa pyykkikoneen valmiiksi käynnistystä odottamaan tai muuta pientä.

Puoli yhdeksältä (niinä päivinä kun Pipanainen on päiväkodissa) pitäisi kaikkien olla jo ulkovaatteissa, sännätään autoon ja lähdetään kohti päiväkotia. Koska annan lasten aamulla katsoa telkkaria hetken, ja koska ohjelmassa koittaa sopiva kohta tasan puolelta, lähteminen on yleensä aikamoista häslinkiä, kun yritän saada kaiken tapahtumaan nopeasti. 

Päiväkodille on reilun viiden minuutin matka autolla. Isosisko ja Poikanen jäävät autoon odottelemaan ja mä saatan Pipanaisen sisään. Sit matka jatkuu kohti koulua (matka-aika n. 7min). Taas Poikanen jää autoon kuuntelemaan musiikkia (tai yleensä me Isosiskonkin kanssa odotellaan autossa, kunnes on pari minuuttia kellon soittoon) ja mä odottelen Isosiskon kanssa pihalla koulun kellojen soiton. Eskariin ei siis pääse ennen kuin kellot soi. 

Matka jatkuu Poikasen kanssa joko kauppaan tai kotiin. Useimpina päivinä ei tarvi käydä kaupassa, joten kun päästään kotipihaan, lähdetään yleensä aamukävelylle (jos vaan sää suosii). Poikanen tykkää hirmuisesti istua rattaissa, ja se on hyvä kannustamaan äidin kävelylle, vaikka ei huvittaisi. Kannustuskeinoina toimii näppärästi mm. raivarit. Kävellään n. 2-3km lenkki, jonka aikana yleensä onnistutaan bongaamaan autoja, koiria, lintuja, puro, joskus juna (riippuen mihin suuntaan lähdetään) ja usein jopa traktori tai pari. Aivan mahtavaa!

Kotona mennään sisään ja ehditään hetki leikkiä ennen päikkäreitä. Viimeistään kymmeneltä Poikanen alkaa käydä päiväunille. Viikonloppuna sen päikkärirytmi on myöhäisempi, mutta viikolla on melkein pakko nukkua aamupäivästä, koska se ei jaksa valvoa siihen asti, että oltais haettu Isosisko eskarista. Poikasella on unileluina jokunen auto ja pari koiraa. Se haluaa sukat pois, peiton päälle ja äidin silittelemään päätä. Sitten on hyvä hakea unta.  Nukahtamisessa menee yleensä 15-30min (jonka ajan mä luen joko kirjaa tai kännykällä blogeja), eli puoli yhteentoista mennessä lapsi on unilla.

Poikasen nukkuessa mä yleensä poljen kuntopyörällä (ja katson samalla Areenasta jotain ohjelmaa) ja syön lounaani. Jos aikaa näiden lisäksi jää, saatan tehdä vähän kotitöitä, kirjoittaa blogiin/sähköpostia tms. Poikanen herää usein itsekseen vähän ennen puoli kahtatoista. Usein joudun myös herättämään, kun puoli kahdeltatoista pitää lähteä hakemaan Pipanaista hoidosta. Nää Poikasen päiväunet (tai siis se, että usein joudun herättämään) tuntuu musta tosi kurjalta, mutta parempaakaan ratkaisua ei olla keksitty. Saa ehdottaa :)

Haetaan Pipanainen päiväkodista ja ollaan takaisin kotona kahdeltatoista. Jos Poikanen on herännyt niin ajoissa, että ehtii syödä ruokansa ennen Pipanaisen hakua, jäädään tässä vaiheessa ulos. Yleensä mennään sisään, annan Poikaselle ruoan, ja Pipanainenkin haluaa vähän mutustella näkkäriä. Ruoan jälkeen ei jää aikaa kuin pienelle leikkihetkelle (lapset) ja pyykin ripustukselle tai muulle pienelle kotityölle (äiti), kun varttia vaille yksi pitää jo lähteä hakemaan Isosiskoa. Nää jatkuvat autolla ramppaamiset ärsyttää, mutta ihmeen hyvin lapset ne jaksaa. Ajoissa jos ollaan, voidaan hakea Isosisko kävellen (koska matka yhteen suuntaan on vain 2,5km), mutta yleensä Poikanen on niin hidas syömään, ettei kävelemällä ehditä.

Noudetaan Isosisko eskarista. Eskari päättyy yhdeltä, ja vanhempien pitää olla pihalla odottelemassa n. viittä vaille. Palataan yleensä sieltä kotiin ja jäädään pihalle n. tunniksi. Kahden maissa mennään sisään välipalalle. Sen jälkeen puuhaillaan mitä huvittaa. Lapset leikkii aika paljon keskenään, joten mulla on usein aikaa tehdä päivittäisiä kotitöitä, mutta toki puuhaillaan myös yhdessä. Varsinkin Poikasen kanssa paljon puuhailen, kun tytöillä on kahdenkeskiset leikit. Poikanen myös innolla auttaa mua kotitöissä. Pyykkihommat oli aiemmin sen lemppari, mutta nykyään ehkä vielä enemmän kaikki keittiöpuuhat. Leivän tai sämpylöiden teko (teen vaalean leivän itse, joten leipää/sämpylöitä tehdään useamman kerran viikossa), perunoiden pesu ym on Poikasesta erinomaista hupia.

Ruoan laitan niin, että se olisi valmis neljältä tai vähän jälkeen. Syödään lasten kanssa ja ruoan jälkeen on vuorossa iltasiivous. Lasten pitäisi siis itse siivota omat lelunsa paikalleen (meillä on lupa leikkiä kaikkialla muualla paitsi saunassa -ja sen on näköistäkin!), mä tietysti autan ja siivoan vielä Poikasen puolesta. Kirittimenä on viideltä alkava Pikku Kakkonen, mutta usein lasten siivous on kaikkea muuta kuin siivousta ja Pikku Kakkosesta ehditään nähdä vain osa.

Mies tulee kotiin viiden maissa (paitsi maanantaisin vasta puoli seitsemältä). Lapset tosiaan saa katsoa Pikku Kakkosen, sen aikana vaihdetaan Miehen kanssa päivän kuulumiset, saatan ripustaa vielä pyykkejä tms, puuhataan Poikasen kanssa (se ei onneksi vielä katso ohjelmaa kokonaan) ja sit jos ehdin, fiiliksen mukaan teen jotain kotihommia (esim. pesen vessan tai muuta pientä) tai istun hetkeksi neulomaan tai saatan käydä koneella.

Pikku Kakkosen jälkeen käydään iltatoimiin (Pipanaisen muskari tiistaisin ja Isosiskon vesipeuhu perjantaisin vähän sekoittaa tätä), eli iltapalalle ja sen jälkeen sitten iltapesuille. Arkena pyritään siihen, että seitsemän maissa oltais lukemassa lapsille iltasatua. Tytöt nukahtaa usein jo puoli kahdeksan tienoilla, Poikanen saattaa valvoa lähemmäs kahdeksaa. Ihanaa luksusta, että ne nukahtaa jo noin aikaisin, tiedän, että tämä ihanuus ei tule kestämään enää ensi syksynä, kun Pipanainen ja Poikanen alkaa nukkua päiväunet päiväkodissa...

Illalla on sitten aikaa puuhailla omia juttuja. Pari kuukautta on nyt mennyt aika tiiviisti opiskelujen parissa, mutta sen lisäksi vietetään Miehen kanssa aikaa yhdessä, tai saatan tehdä käsitöitä tms. Yritän itse olla sängyssä (ja valot pois) viimeistään kymmeneltä, yöt kun on mitä on.

22.3.2015

Normiyö.

Huomenta vaan yhdeltä väsyneeltä äidiltä!

Ajattelin eilisiltana, että menen aikaisin nukkumaan. Mies oli kaverinsa luona viettämässä iltaa, mä olin väsynyt ja mietin, että kun meen aikaisin nukkumaan, niin jaksan sitten aamulla nousta lasten kanssa ja Mies saa nukkua.

Arvaahan sen, miten siinä kävi. Poikanen aloitti yökikkailunsa puoli yhdentoista tienolla (en ollut itse vielä saanut unta, vaikka jo sängyssä olinkin). Sitä hyörimistä ja pyörimistä kesti päälle puolen yön. Olin just nukahtamaisillani, kun kuulin että jompi kumpi tytöistä kömpii vessaan. Kello oli siinä vaiheessa 00.30. Vähän ajan päästä Pipanainen itkua tuhertaen ilmestyi makkarin ovelle, hädissään siitä, että hän ei löytänyt isiä. Kuiskutin sille, että menis vaan sänkyyn, isi on kaverilla ja mä voin tulla peittelemään (meillä siis yleensä Mies hoitaa tyttöjen yöheräilyt ja mä Poikasen, ja sen takia Mies myös useimmiten nukkuu patjalla toisessa huoneessa). Pipanaisen itkuntuherrus jatkui, ja kävi ilmi, että siltä oli tullut pissat housuun (mun moka, unohdin pakottaa sen iltapissille vielä saunan jälkeen). Poikanen tietysti heräsi siihen kanssa, ja sitäkin alkoi itkettää. Mun oli pakko ottaa se mukaan Pipanaiselle lakanoita vaihtamaan. 

Eihän siinä. Isosisko ihme kyllä nukkui, kun mä vaihdoin alasänkyyn lakanoita ja Pipanainen ja Poikanen höpsötteli vieressä. Peittelin Pipanaisen ja lupasin tulla katsomaan, kunhan oon saanut Poikasen uneen. Painuttiin Poikasen kanssa sänkyyn, mutta kenenkään nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Poikanen ei saanut unta, se oli varmaan ehtinyt jo herätä sen verran, ja myös säikähtänyt vähän koko juttua, ja vaikka se oli puoli unessa, niin se varmisteli vähän väliä, että onko äiti varmasti vieressä. Pipanainen ei saanut unta, kun se odotti, että tulen sitä katsomaan. Olisin ottanut sen mun ja Poikasen viereen, mutta sitä myös yskitti niin paljon, että arvelin ettei me sitten saada nukuttua. 

Kahdelta, kun vieläkin kaikki kolme valvottiin, laitoin Miehelle tekstarin, että nyt kiireesti kotiin sieltä. Poikanen nukahti puoli kolmelta, Pipanaisesta en tiedä, mutta luulen et se oli unessa kun Mies tuli vähän ennen puoli kolmea kotiin. 

Ajattelin ennen kolmea, kun vihdoin itse nukahdin, että varmaan tällaisen valvoskelun jälkeen lapsetki jaksaa aamulla nukkua. Hah. Herätys oli aamulla ennen seitsemää. Onneksi Mies otti hoitaakseen lasten aamuhommat. Olisin saanut nukkua, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Puolisen tuntia onnistuin torkkumaan vielä aamulla. 

Näillä eväillä taas tähänkin päivään.

18.3.2015

Kuulumisia

Vietettiin viikonloppua yhden ystäväpariskunnan kanssa pariskunnan toisen osapuolen luona. Oli oikein kivaa. Paisteltiin makkaraa nuotiolla (ja auringonpaisteessa oli niin lämmin, että jätin takin kokonaan pois, pelkkä villatakki riitti mainiosti!), nautittiin auringosta, lapset kiipeili kalliolla, Poikanen yritti sukeltaa pää edellä jyrkänteeltä (kas kummaa, kun ei annettu) ja Mies onnistui sulattamaan Poikasen rukkasen nuotiossa. 

Lapset tykkäsivät kovasti aikuisseurasta, tytöt varsinkin. Poikanen tykkäsi kovasti portaista. Mä tykkäsin, kun joku muu laittoi ruoat. Oli myös kiva tavata ystäviä, jutustella ja ehtiä vähän pelaamaankin. Yöunet jäi vähän liian vähiin, mutta henkisesti reissu virkisti. Pipanaisen mielestä voitais ensi kerralla olla niillä kylässä kymmenen yötä, vähintään. 

Poikasesta on tullut Herra Isse. Ihan isse pitää saada kaataa maitoa (ei osu mukiin), ottaa ruokaa (harvemmin päätyy lautaselle ainakaan kaikki), kulkea portaissa (ei osaa vielä satavarmasti kävellen mennä, joten äiti itsepintaisesti pitää kädestä), sulkea ulko-ovi (mieluiten ennen kuin äiti ehtii sisään) jne jne. Mahtavaa, että sille on tullut tuo vaihe, kun se niin pitkään otti vaan kaiken palvelun vastaan eikä edes yrittänyt itse. Esim. ruokailu meni melkein 2-vuotiaaksi niin, että mä syötin, koska jos sille antoi lusikan, se vaan paiskoi ruoat pitkin pöytää. Nyt syö kyllä jo aika lailla kaiken isse.

Sanojakin sille tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Useimmat niistä on aika lailla sinne päin, mutta sentään se käyttää niitä johdonmukaisesti. Musta on huvittavaa, miten moni sen ehkä 30-40 sanan sanavarastosta on kulkuväline: auto, piipaa-auto, akrri (traktori), opo (mopo), tuut-tuut (juna), akka/ekka (rekka). Viime päivinä ollaan myös naureskeltu, kun kaikki (siis ihan kaikki, esim. jääkaapista otettu kääretorttu) on sen mielestä "amma" eli kuumaa, ja jokaisen suupalan päälle pitää ottaa maitohörppy. No, saapahan lapsi tarpeeksi nestettä :) 

Poikasen unetkin ovat viime viikkoina helpottaneet. Se sen jokaöinen parin tunnin valvoskelupätkä on siirtynyt alkamaan n. 5-6 välillä aamulla. Sitä ennen se herää kyllä muutaman kerran yöllä, mutta useimpina öinä ei enää jää pitkäksi aikaa valvomaan. Sitten varhain aamulla alkaa se nukun-en nuku-vaihe, joten me pötkötellään epämääräisessä unen ja valveen rajamaastossa tunnin verran, ennen kuin on aika nousta ylös. Tällainen hidas herääminen sopii mulle mitä parhaiten, vaikka olenkin sitä mieltä, että viideltä aamulla on vähän aikaista. Mutta on se silti parempi, kuin kolmelta yöllä! :D

Ihania kevätilmoja on ollut! Mulla on taas kerran sellainen kutina, että kevään myötä on tapahtumassa kaikenlaista, etenkin pään sisällä. On kyllä ihana tunne, kun ei ole koko ajan väsynyt, ja kevään myötä tulee muutenkin lisää energiaa. Tykkään elämästä.

14.3.2015

Hyvää pii-päivää!

Tänään vietetään hyvin tärkeää ;) vuotuista merkkipäivää, varsinkin meille matemaatikoille. Maaliskuun neljästoista päivähän on amerikkalaisittain kirjoitettuna 3.14, eli piin likiarvo. Tänä vuonna päivä on tavallistakin erityisempi, sillä kun jatkoksi lisää vuoden, saadaan vielä tarkempi likiarvo 3,1415, ja vielä sopiva kellonaika 9.26:53 niin päästään vielä pidemmälle likiarvossa 3,141592653.

Tänä vuonna en saanut pii-päiväkukkia, mutta pii-päiväleivonnaisen kyllä tein. Leivonnainen kuljetettiin Haminaan ystäväpariskunnan luo, jossa se on kohta tarkoitus syödä. Kuljetettavuus vähän asetti rajoituksia, joten päädyin tekemään pii-päiväleivonnaisen kääretortusta. Vähän pitää mielikuvitusta käyttää, jotta ymmärtää, että tuossa on pii :D


Tumman kääretortun sisälle on tehty täyte seuraavalla omalla reseptillä: yhteen kääretorttuun 2dl kermaa (vaahdotetaan), purkillinen vaniljarahkaa, tarvittaessa ripaus sokeria ja kokonainen levy (miinus maistiaispalat) minttukrokanttisuklaata rouhittuna. Päälle sulattelin valkosuklaata ja tummaa suklaata. Kannattaa antaa muhia jääkaapissa yön yli ennen syömistä, mutta sitten se onkin todella todella hyvää!

Niin hyvää, että seitsemälle hengelle piin tein kahdesta kääretortusta :)

11.3.2015

Jotain uutta.

Näin unta. Unessa meillä oli valtavan kokoinen kaksikerroksinen puutalo. Siellä oli mm. kaksi keittiötä, valtavasti komeroita, kaksi olkkaria... Ensin olin ihastuksissani, mutta sitten alkoi ahdistaa. Tavarat hävisivät niihin loputtomiin komeroihin ja löysin esim. täysin käyttämättömiä, pieneksi jääneitä lastenvaatteita kaapeista. Samoin edellisten asukkaiden jättämää roinaa löytyi vaikka kuinka paljon. Hermot meni, kun yritin pitää järjestystä yllä. Pihakin oli valtava. Pihalle edelliset asukkaat olivat jättäneet vanhan bussin, jolla Mies ajeli ympäri nurmikoita. Musta se oli pelottavaa. Naapuritkin oli rasittavia.

Oli kiva herätä ja huomata, että ei olla muutettu :)

Nämä säilytys-, siivous- ja järjestelyasiat ovat olleet tavallista enemmän tapetilla viime aikoina. Luultavasti siksi, että niille on nyt aikaa ja jaksamista. Poikanen nukkuu jo paremmin ja arki pyörii aika helposti. Luultavasti myös keväällä on osuutensa asiaan.

Mulla on pyörinyt viime aikoina monen monituista postausajatusta mielessä ja ne kaikki ovat liittyneet tavalla tai toisella siivoamiseen, järjestämiseen ym. Koska mä haluan pitää tämän blogin sekalaisena kuulumistenkertomispaikkana, johon voin pulpauttaa mielestäni mitä vaan, enkä halua tämän keskittyvän liikaa mihinkään aiheeseen, ja koska muutenkin tykkään lokeroida elämääni, perustin näille järjestämis- ja muille jutuille oman blogin. Joten tervetuloa seuraamaan, miten mä laitan pikkuhiljaa elämää järjestykseen! Kuten voitte huomata, toisessa blogissa on osittain samoja tekstejä kuin täällä. Mutta kyllä sinne tulee ihan omiakin :)

Tämä blogi on ja pysyy jokseenkin entisenlaisena sekametelisoppana. Vähän jotain muutosta kutkuttaisi tehdä, varsinkaan nimestä en ole tykännyt oikeastaan koskaan. Katsotaan, jos vaikka loppukesästä saisin jotain aikaiseksi, silloin tulee nimittäin 10 vuotta siitä, kun aloitin ihka ensimmäisen blogini :)

9.3.2015

Pieniä hetkiä tästä päivästä

Heitin aamulla ennen hoitoon- ja eskariinviemisreissua roskapussin ulko-oven ulkopuolelle. Isosisko ehti ekana pihalle ja lupasi heittää sen roskiin. Pipanainen sai itkuhepulin, koska hän olisi halunnut nähdä, miltä täysi roskapussi näytti.

Pipanainen ei olisi viitsinyt juoda maitoaan. Sanoin sille, et juohan nyt, eihän tuossa ole kuin pari hassua kulausta. Pipanainen halusi tietää, millainen on "hassu kulaus". Päädyttiin siihen, että sellainen, että äiti irvistää jokaisen kulauksen jälkeen.

Poikasen hiustyyli täydentyi kanakeitolla. Äiti ei ihan tiedä, mitä tuosta kampauksesta nyt ajattelisi, mutta ilmeisesti se on Poikasen mielestä hyvä.

Poistelin blogilistoiltani blogeja, joita en enää seuraa. Huomasin Poikasta nukuttaessa, että kaipaan lisää luettavaa. En ole jaksanut lukea kirjoja, vaan selailen puhelimella blogeja yms Poikasta nukuttaessa. Usein päädyn lopulta lukemaan jotain Iltalehteä tms, kun lapsen nukahtamisessa kestää. Eli saa suositella hyviä blogeja seurattavaksi, ihan mistä aihepiiristä vaan!

Pipanainen selitti, miten aikoo järjestää piirustuksensa: "Tähän tulee isot, tähän keskikokoiset, tähän puolitankoiset, tähän samankokoiset, tähän pienet, tähän toisen kokoiset ja tähän ne mitkä itse haluaa." 

Ihana, kun on hyvä sää! Tytöt lähti vielä oma-alotteisesti iltapäiväruoan jälkeen ulos leikkimään, sen sijaan, että olisivat halunneet katsoa Pikku Kakkosen.

Mä päätin viettää maaliskuussa Älä osta mitään tavaraa -kuukautta. Ihan ei onnistu, koska huomattiin, että Pipanaisella ei ole aurinkolaseja, ja päiväkodissa jo niiden perään vähän kyseltiin. Pipanainen ilmoitti, että hänen uusi lempivärinsä on liila, ja halusi liilat aurinkolasit, joissa on pinkkejä ja keltaisia raitoja ja kaiken värisiä kukkia. Netistä löydettiin sille liilat aurinkolasit, joissa on vaaleanpunaisia sydämiä. Nyt odotellaan sitten vaan niiden saapumista, ja toivotaan, että ovat sopivan kokoiset. Pipanainen on muutenkin kasvanut, tänään piti etsiä sille myös isomman kokoiset lämpökumpparit, kurahousut ja sadetakki. Ulkohaalari vaihdettiin pari viikkoa sitten.

Poikanen piirsi. Vähän jopa paperiin (lattian ja tuolien lisäksi). Kysyin, mitä piirros esittää. Siinä oli ukki ("AKKI!!!"). Ukin ja mummin lauantaisen vierailun jälkeen Poikanen on useaan otteeseen päivystänyt ikkunassa Akkia huudellen :) Poikaselle on vihdoin alkanut tulla runsaasti sanoja (suurin osa ei kovin selkeitä vielä). Tän päivän juttu on ollut ehdottomasti "itssse". Onhan se hienoa, että lapsi haluaa tehdä kaikenlaista ihan itssse, mutta ihan kaikkea äiti ei vielä anna tehdä...

Pienestä kiinni

Mietin eilen sitä, miten pienestä hyvä mieli on joskus kiinni. Tai paha mieli, miten sen nyt ottaa.

Meillä oli kiva lauantai. Oltiin tehty viikkosiivous jo perjantaina (vaikka ei sitä enää lauantaina huomannut), joten tylsiä siivousjuttuja ei ollut. Miehen vanhemmat tuli kylään, joten lasten aika kului mukavasti. Leivoin mustikkapiirakkaa ja perunasämpylöitä. Mies savusti lohen ja syötiin hyvin. Appi korjasi meidän ulko-oven, anoppi kävi tyttöjen kanssa kynttiläkaupassa ja kirppareilla. Poikanen nukkui ekaa kertaa päikkärit isojen lasten sängyssä. Mä siivosin meidän kynttilähyllyn ja tuli hyvä mieli kun sain paljon tavaraa pois (ei polteta kynttilöitä muuta kun sähkökatkojen aikaan ja ehkä pari kertaa joulun alla). Mies kävi isänsä kanssa pilkillä.

Leikkasin Poikasen hiukset. Se ei olisi millään antanut, ja vaikka viihdykkeenä oli tietokone, puhelin ja rusinoita, niin pää pyöri, kädet heilui ja lopulta Poikanen otti ja lähti, sai tarpeekseen koko touhusta. Lopputulos on kaiken sen hyörinän ja pyörinän jälkeen aika jännä ja viimeistelemätön, ja vaikutelmaa ei mitenkään paranna se, että Poikasella on päälaella melkein kalju kohta, kun se nyhtää hiuksiaan ennen nukahtamista. Onneksi hiukset kasvaa... :)

Sunnuntaikin alkoi lupaavasti. Sain nukkua aamulla pitkään. Kun kömmin ylös, Mies lähti pilkille (olis ottanut tytöt mukaan, mut ne halus jäädä kotiin). Puettiin ja lähdettiin pihalle. Lounaan jälkeen homma meni pieleen. Miestä ei kuulunut kotiin, Poikanen oli ihan uupunut ja mä tajusin, et jos Mies ei pian tule kotiin, niin en ehdi sekä nukuttaa Poikasta, että laittaa itseäni ja tyttöjä valmiiksi ennen kun meidän olis aika lähteä kirkkoon. Poikanen oli kuitenkin niin väsynyt, ja sen olisi oikeastaan pitänyt päästä päikkäreille jo aiemmin, joten menin sit sitä nukuttelemaan.

Siinä vaiheessa alkoi kiukkukäyrä nousta rankasti. Mä inhoan kamalasti myöhästymistä ja stressaan tosi paljon kiireestä. Sydän hakkaa, kiukuttaa ja on melkein paniikinomainen olo, eikä pysty ajattelemaan järkevästi. Nytkin, vaikka tiedän, ettei sillä ole mitään merkitystä, vaikka oltais myöhästytty vähän kirkosta (sinne tulee muutenkin puolet porukasta myöhässä), niin olin ihan hiilenä. Poikanen nukahti lopulta 12.20, ja mulle jäi sit 10 minuuttia aikaa meikata, kammata omat ja tyttöjen hiukset, huolehtia kaikkien vessassakäynnit ja saada porukka ulkovaatteisiin ja autoon. Soitin Miehelle, et onko se tulossa vai ei, että kannattaako mun edes yrittää. Oli kuulemma just lähdössä kotiin päin.

Hirveällä kiireellä vedin vähän ripsiväriä silmiin ja kampasin tukkaa, sit tytöt alkoi kinastella. Isosisko taas kerran kiusasi Pipanaista, ja se oli kyllä mulle viimeinen niitti. Vaikka Poikanen nukkui, karjuin Isosiskolle (se kiusaa ihan jatkuvasti Pipanaista, ja mä alan olla tosi väsynyt siihen) ja sanoin, että en ota sitä mukaan kirkkoon kun sen riidan selvittelyn takia en kyllä ehdi enää sen tukkaa kammata. Hirmu järkevää käytöstä multa, mutta just tuollainen raivohullu sekopää musta tulee, kun on kiire.

Mies tuli kotiin 2 minuuttia sen jälkeen kun mun ja Pipanaisen olis pitänyt lähteä. Oltiin melkein valmiita, ja ehdittiin kirkkoon ihan hyvin.

Mut mä olin kyllä koko loppupäivän vähän harmistunut. Raivostutti (ja raivostuttaa vieläkin), että Mies oikeasti kuvitteli, että se voi ilmestyä kotiin tasan sillä minuutilla kun mun ja tyttöjen olis pitänyt hypätä autoon. Että mä täällä tuosta vaan hoidan lapsille ruoat, nukutan yhden ja siistin toiset ja saan itsenikin vielä valmiiksi. Että eikö se nyt hyvänen aika ole oppinut melkein yhdessätoista vuodessa sitä, että vaimo inhoaa kiirettä, lasten kanssa ei saa olettaa kaiken sujuvan vaivattomasti ja että helpommalla pääsee elämässä, kun tulee kotiin edes vaikka varttia ennen kun vaimo on johonkin lähdössä!

No ei ole oppinut. Oli kuulemma ajatellut, että hän voi nukuttaa Poikasen. Ihan kun mä täällä valvottaisin väsynyttä lasta vaan sen takia, että ehdin itse sutia ripsarit ajallaan. Voi hyvää päivää. Olis sit edes sanonut, että aikoo tulla vasta viime tipassa, niin olisin ne vitsin ripsarit ja muut hoitanut heti aamusta ja nipistänyt ulkoilusta. Meillä oli aamulla puhe, että syödään puoli kahdentoista aikaan, ja mä tietysti oletin, että Mies aikoo tulla syömään. No, oma moka, kun en sitä varmistanut.

Mutta kyllä mua kuulkaa sapetti. Ei ollu mun hyvä mieli tällä kertaa kuin puolesta tunnista kiinni.

8.3.2015

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty :)

Meillä oli vuoden verran makkarin nurkassa hoitopöytä, jota ei käytetty. Tai siis, ei käytetty enää hoitopöytänä. Poikasen vaatteet oli sen hyllyillä säilössä, ja sen takia hoitopöytä sai olla paikallaan. Poikasen vaatteille olisi kyllä saanut raivattua tilaa Isosiskon tulevan huoneen vaatekaappiin, mutta ei tuntunut järkevältä, että vaatteet on toisella puolella taloa kuin missä lasta yleensä puetaan jne. 

Vuoden verran siis aiottiin ostaa hoitopöydän tilalle lipasto. Ei vaan sopivan näköistä ja hintaista osunut eteen (en tosin ole koko vuotta aktiivisesti etsinyt, mutta aina silloin tällöin) ja mä en suostu ostamaan kompromissiostoksia (siis sellaisia "ihan ok"), varsinkaan tällaisissa isommissa jutuissa kuten huonekalut. Joten vaikka hoitopöytä on iso ja ruma ja epäkäytännöllinenkin nyt, kun sitä ei enää hoitopöytänä tarvitse, niin se sai olla. 

 Hoitopöytä ahdettuna mun yöpöydän ja seinän väliin. Huomatkaa, että eräät saamattomat eivät saaneet vuoden aikana aikaiseksi poistaa seinältä naamajulistetta -jota sitäkään kukaan ei katsellut ikiaikoihin.

Lipaston hankintaa hankaloitti sekin, että sille oli paikka valmiina, ja sekä leveydelle että korkeudelle oli selvät raamit (seinä-ovi ja lattia-valokatkaisija), toisaalta en halunnut ihan pientä laatikostoa siihen paikalle, vaan lipaston. Suurin osa lipastoista tuntui olevan liian korkeita tai liian leveitä. Syksyllä käytiin kerran Ikeassa ja oltais ostettu sieltä lipasto (vaikka se olikin vain piirun parempi kuin "ihan ok"), mutta ne oli lopussa. Onneksi oli! Pari viikkoa sitten sain taas inspiksen vilkaista huonekalukauppojen nettisivuja sopivan lipaston toivossa, ja kas vain, Se Oikea löytyi! Edullinen, nätti, oikean värinen, oikean kokoinen, just sellainen kun oltiin Miehen kanssa suunniteltu (meidän sisustamista hidastaa huomattavasti myös se, että molemmilla on aika tarkka näkemys siitä, mitä haetaan, eikä ne näkemykset aina ole kovin lähellä toisiaan).

(täytyy välihuomautuksena sanoa, että kyllä kivoja ja sopivan kokoisia lipastoja olisi löytynyt aiemminkin, mutta hinta tuli esteeksi)

Melkein kaksi viikkoa, kiukkuinen sähköposti Sotkan asiakaspalveluun (jota voin vain kehua!), kiukkuinen puhelu Matkahuollon sedältä, vähän nolo olo, kun kiukkusin (vaikka aiheesta, ja vaikka olinkin oikeassa), hermoja ja Miehen ranteita raastava kasaustuokio (meidän kasausmetodi on seuraava: minä olen aivot ja Mies lihasvoima. Toimii hyvin, hermoja raastoi lähinnä lapset), jonka aikana Poikanen melkein sai itsensä hengiltä kaatumalla pää puolen senttimetrin päässä esiin törröttävästä pitkästä ruuvista, jnejne. 

Nyt lipasto on valmis. Se on paikallaan. Se on täytetty Poikasen vaatteilla. Se on just sellainen kun haluttiinkin. 

Just hyvä. Kaapista löytyi sopiva kori lipaston päälle, jotta siinä voi säilyttää Poikasen yöpukua ja vähän käytettyjä vaatteita.

ps. Mietittiin hoitopöydän kohtaloa, se kun on vanha ja alkaa olla aika laho. Mies vei sen kuitenkin autotalliin, kun "ei sitä tiedä, jos tässä vielä yksi iltatähti saatais..." :)

7.3.2015

Kuolemislaatikko.

Ah tuota meidän Pipanaista.

Muutama päivä sitten se pyysi laatikkoa. Tarvitsi aarrelaatikon. Löysin pienen kenkälaatikon, jonka annoin Pipanaisen käyttöön. Se aikansa sitä koristeli tarroilla, ja sitten laatikko oli valmis. Mutta ei siitä tullutkaan aarrelaatikko, vaan "sellainen laatikko, johon oikein pieni ihminen voi mennä kuolemaan". Pipanainen mietti, että mahtuisko Poikanen siihen kuolemaan, mutta Isosisko valisti, että ensinnäkin ei mahdu, ja toisekseen Poikanen tuskin kuolee vielä pitkään aikaan. Koska Pipanainen ei jaksanut odottaa pikkuveljen kuolemaa, laatikosta tulikin aarrelaatikko.

Se oli ihan vilpittömästi hämmästynyt, kun mä kerroin, että yleensä ihmiset ei mene laatikkoon kuolemaan vaan ihminen laitetaan ruumisarkkuun vasta kuoleman jälkeen... :D

 kuolemislaatikko hyvin pienelle ihmiselle

Kuolemisleikeistä huolimatta myös prinsessajutut ovat meillä vahvasti läsnä. Esimerkiksi eilisessä iltarukouksessa Pipanainen pyysi siunausta kaikille prinsessoille.

4.3.2015

Tomaatti-mozzarellapiirakan ohje

Olen viime aikoina lupaillut jakaa yhden jos toisenkin leivonnaisen reseptejä. Se on meinannut vähän jäädä, lähinnä siksi, että tosi moneen leivonnaiseen mulla ei ole tarkkaa ohjetta. Olen ehkä joskus löytänyt jostain ohjeen, ja sitten vähän muokkaillut sitä, ja muistiinpanot muokkauksista on mitä sattuu... Mutta yritän nyt saada tänne kirjoiteltua niitä reseptejä!

Aloitetaan tomaatti-mozzarellapiirakalla. Ihan hullun hyvää on, joten suosittelen kokeilemaan! :)

Tomaatti-mozzarellapiirakka

määrä: piirakkavuoallinen (n. 27cm halkaisija?)

pohjataikina: 
3dl vehnäjauhoja
150g margariinia tai voita
2rkl kylmää vettä

täyte:
1-2rkl Dijon sinappia
1-2dl parmesaaniraastetta
3-4 tomaattia
½ ruukkua tuoretta basilikaa
mustapippuria
n. 250g mozzarellaa
 
Sekoita rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja muotoile taikinaksi mahdollisimman nopeasti. Anna taikinan levätä kylmässä noin tunnin ajan (jos siihen on aikaa). Kauli tai painele vuokaan, pistele haarukalla ja esipaista 200 asteessa n. 10 min.

Levitä esipaistetulle pohjalle ohuen ohut silaus sinappia (sitä ei todellakaan tarvita paljon!) ja ripottele päälle parmesaaniraastetta. Viipaloi tomaatit ja mozzarella, silppua basilika. Levitä tomaattiviipaleet piirakkapohjalle, ripottele päälle basilikasilppu, mausta mustapippurilla ja lado viimeiseksi mozzarellaviipaleet. Paista 225 asteessa n. 20-30 minuuttia, kunnes sekä juusto että piirakan reunat ovat saaneet mukavasti väriä.

Se on parempaa kuin miltä näyttää, uskokaa pois! :)

2.3.2015

Lista aineista.

Eiliselle vessankaappien siivoukselle jatkona pohdin, että jos pitäisi selvitä vain kymmenellä hygienia- ja kosmetiikka-aineella, niin mitkä ne olisivat? Entä mitkä tuotteet pääsisivät kahdenkymmenen listalle?

Tässä omat listani, ei varsinaisessa tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä kun on tullu mieleen.

1. hammastahna
2. shampoo
3. hoitoaine
4. deodorantti
5. huulirasva
6. kosteusvoide
7. ripsiväri
8. peitevoide
9. silmämeikinpoistoaine (käytän vedenkestävää ripsiväriä)
10. kasvojenpuhdistusaine (mulla on nykyään käytössä misellivesi, ja se on kyllä loistava!)

Ja jos saisi olla 20 ainetta, niin edellisten lisäksi
11. käsirasva
12. käsisaippua (oho, pitäisköhän tän olla jo edellisessä listassa?)
13. suihkusaippua
14. huulikiilto
15. meikkivoide
16. piilarineste
17. väritön kynsilakka
18. kynsilakanpoistoaine
19. hiuslakka
20. ääk, en keksi enää! No ehkä vaikka joku värillinen kynsilakka varpaankynsille :)

Unohdinkohan jonkun tärkeän?

Hmm. Jännä, kun mä ajattelin, että olis vaikea rajata kahteenkymmeneen. Ja onhan mulla toki käytössä enemmän kuin 20 eri ainetta, joku hiusten tehohoito ja kasvojenkuorinta-aine ainakin, muutama eri värinen kynsilakka (lähinnä lapsia varten, vaikka kyllä mä kesäisin lakkaan varpaankynnet punaisiksi. Sormissa käytän vain väritöntä) yms. Mutta jos olisi pakko rajata käytössä olevien aineiden määrää, niin jollain 15:llä pärjäisi jo mainiosti. Ja huomaahan sen reissussakin, ihan hyvin tulee toimeen vähemmälläkin määrällä erilaisia puteleita. 

Eikä nyt ollut siis tarkoitus paheksua erilaisten aineiden määrää ja käyttöä, tämä oli vaan tällainen ajatusleikki. On se ihan kivaa joskus vetäistä tehohoitoaineet tukkaan ja ihastella vähän pehmoisempaa hiusta sen jälkeen :) 

Miltä näyttäisi sun kymmenen tai kahdenkymmenen aineen lista?

1.3.2015

On putelia, on purnukkaa.

Mulla on tapana käydä jokainen talouden kaappi kerran vuodessa läpi. Pestä hyllyt, käydä tavarat läpi jne. Tietysti joitain kaappeja tulee käytyä useamminkin, varsinkin lasten vaatekaapit elää koko ajan. Samoin ruokakaappi ja jääkaappi vaatii useamman pesun vuodessa. Mutta muuten suunnilleen kerta vuoteen on rytmi.

Tälle viikonlopulle olin suunnitellut, että voisin siivota vessan ja kylppärin kaapit ja hyllyt. Sain olla vuorokauden ihan itsekseni kotona, enkä halunnut mihinkään kovin isoon projektiin ryhtyä (vaikka toisaalta, nythän siihen olisi ollut aikaa ja rauha tehdä), koska oli paljon muutakin puuhaa, mm. tenttiin lukemista ja tuiki tärkeää elokuvien katselua :)

Hauska yhteensattuma oli, kun aamulla blogeja selaillessa huomasin, että Pientä elämää-blogissa oltiin oltu vähän samoissa puuhissa. Päätin minäkin laskea vessassa ja kylppärissä majailevat pullot, putelit, purnukat ja muut sellaiset.

Olihan niitä. Teki mieli laittaa kuva, mutta enpä kehtaa nyt kuitenkaan. Mutta kerrotaan, että meidän viisihenkisen perheen vessan ja kylppärin kaapeissa majailee nyt siivouksen jälkeen (kolme putelia sai siivouksessa kyytiä, ei sen enempää) 114 pulloa, purkkia tai muuta sellaista. Tuossa lukemassa on ihan kaikki. Shampoot, hoitoaineet, saippuat, meikinpoistoaineet, huulirasvat (niitä ei löytynyt kuin 6, mikä on aika hyvin viisihenkisessä perheessä), kynsilakat, erilaiset rasvat, piilarinesteet, dödöt, meikit, hiuslakka... Siis ihan kaikki.

Tiedän, että tuo ei ole paha määrä viisihenkiselle perheelle. Monella yksinkin asuvalla on varmaan enemmänkin, jos on vaikka kynsilakkoja kokoelma tai paljon meikkejä. Mutta kyllä mä aloin miettiä, että ihanko todella me tarvitaan tuollaista määrää putelia ja purnukkaa.

Vähän selittää tietysti se, että joitain on tuplakappaleita. Mulla on sekä vessassa että kylppärissä meikinpoistoaine, hammastahna, kasvojenpesuaine ja dödö. Samoin Miehellä on sekä vessassa että kylppärissä sen tarvimat jutut. Joitain juttuja olen ostanut jemmaan. Me käytetään ohuena kosteusvoiteena vain ja ainoastaan Dermosilin hajusteetonta kosteusvoidetta, joten kun jonkun kanssa kimpassa tulee tilaisuus tilata, niin tilaan sieltä samalla vähintään kaksi kappaletta. Samoin mulla on aina shampoota ja hoitoainetta odottamassa uudet pullot, vaikka edelliset olis vasta avattu. Ne kuluu sen verran sukkelaan, että ei ehdi mennä miksikään. 

Jotain juttuja ollaan saatu. Mulla taisi olla peräti 4 käsirasvatuubia odottelemassa (tosin ihan pieniä kaikki), yhtä lukuunottamatta lahjaksi saatuja. Lahjarasvoilla olen viimeiset 2 vuotta ainakin rasvannut käteni. Lasten shampoita tai suihkusaippuoita löyty 5 avaamatonta ja 2 avattua, enkä muista, että oltais ikinä ostettu yhtään itse (eihän lapset edes tarvi sellaisia! Huvikseen käyttävät joskus suihkusaippuaa, ja shampoolla pestään silloin tällöin hiukset, ehkä kerran viikossa). Jotain vauvaöljyä yms on tullut näytepakkauksina, ja tuolla ne vielä pyörii.

Joistain jutuista myös vähän hämmennyin. Miksi mä olen ostanut kahta erilaista saippuaa täyttöpullot, ja vielä käyttänyt molemmista puolet? Muistelen, että Pipanainen toivoi vaaleanpunaista käsisaippuaa, ja mä ostin siksi toisen. Kaipa se piti heti saada käyttöön, ja nyt on kaksi puolikasta täyttöpulloa (no, nekin tulee pian käytettyä). Miksi ihmeessä Miehellä on suihkuhyllykössä kolme avattua suihkusaippuaa? Muuten se on kyllä tosi minimalistinen aineidensa suhteen. 

Joka tapauksessa siitä tuli hyvä mieli, että vaikka pulloja ja purkkeja on paljon, niin pois heitettävää ei tosiaan ollut kuin 3 kappaletta. Eli nurkissa ei pyörinyt vanhaksi menneitä tai muuten epäilyttäviä tuotteita, kaikelle on käyttöä (jossain vaiheessa). Ja ainakaan ei tarvi ihan hetkeen ostaa shampoita, suihkusaippuoita tai käsirasvoja :)

Kiinnostaisi kyllä tietää teidän muiden lukemat? Kuka uskaltaa laskea vessan ja kylppärin purnukkasaldon?

edit. Hoksasin, että en ollut laskenut mukaan ei-kylppärissä olevia aineita, eli yöpöydällä ja käsilaukussa olevia käsirasvoja, käsilaukussa kulkevaa huulirasvaa, pesupusseissa olevia hammastahnoja jne. Meidän perheen lukema kipuaa siis n. 125 tienoille.

Suolaiset tötteröt

Silloin tötterömallisia laskiaispullia tehdessä mietin, että pitää kyllä kokeilla suolaista versiota. Torstaina oli mulla raamiksenjärjestämisvuoro, ja sitä varten päätin sitten leipoa tötteröitä voisarvitaikinasta. Tytöt auttoivat pyörittelyssä. Sisuksissa päädyin samaan kuin näiden voitaikinataskujen kohdalla, eli tein chilitonnikalasta ja valkosipulituorejuustosta tahnan ja sen lisäksi laitoin jääsalaattia ja paprikaa suikaleina. 

Lopputulos oli ihan hyvä. Ei super-maailman-paras, mutta oikein hyvä. Jotenkin näissä ei kuitenkaan sisus ja kuori ihan täysin kohdanneet. Itse asiassa, kun laitoin tötterön sisään kinkkua, juustoa ja salaattia, niin se oli paljon parempaa, tosi hyvää. Ja luulen silti, että tuosta taikinasta tulee paras, kun tekee vaan perinteisesti voi- tai juustosarvia. 

Sisukselle parempi kaveri voisi olla se voitaikina, se ainakin on jo aiemmin hyväksi havaittu. Eli ehkäpä tässä täytyy joku kerta kokeilla tehdä tötteröitä voitaikinasta :)

Joka tapauksessa oli ihan hyvä kokeilu, vaikka vähän kehittelyä vaatii, että löytää toisiinsa sopivan taikinan ja sisukset. Teen kyllä joskus toistekin, nämä oli kuitenkin aika helppoja ja kivan näköisiä. Ja onhan se kiva, että on jotain vaihtelua, mulla varsinkin suolaiset leivonnaiset tuppaa helposti olemaan samantyyppisiä kerrasta toiseen.


Eikö näytäkin herkulta!?