25.7.2014

Mustikka-valkosuklaakakku tuoreista mustikoista

Teki mieli tehdä tuoreista mustikoista kakku. Ilman uunia, koska on kuuma. Sopivaa ohjetta en löytänyt. Useimmat hyydytettävät mustikkakakut tehdään pakastemustikoista, kuten järkevää onkin, onhan tuoreiden mustikoiden kausi kuitenkin melko lyhyt. 

Mutta mä tein nyt sitten oman pään mukaan tuoreista (ja käytin myös pakasteita mustikkamehuun, mutta voi tehdä kokonaan tuoreista), ja tässä jakoon muillekin mustikkahulluille resepti. Tässä kakussa mittojen kanssa ei ole niin justiinsa, voi tehdä rennolla otteella :)

Kakku oli erinomaisen hyvää. Mutta koska mustikat sopii mun mielestä vallan mainiosti myös maitosuklaan kanssa, ajattelin seuraavaksi kokeilla tästä maitosuklaaversiota -jos vaan jaksan käydä mustikoita poimimassa :) Ja jos teen tätä joskus toiste, niin jätän ehkä kerman kokonaan pois. Mä en tykkää kerman mausta ja ton pehmeän rahkan kanssa ei välttämättä olis kermaa tarvinnut. Kokeilkaa joku ja kertokaa, mitä tykkäätte!

 Tuli tietysti mieleen ottaa kuva ja laittaa resepti tänne vasta siinä vaiheessa, kun kakusta oli nautittu jo melkein puolet...


Pohja: 
1 pkt (175g) kaurakeksejä
n. 75g voita tai margariinia

Täyte: 
2dl kermaa
500g pehmeää rahkaa (tavallinenkin käy)
4 liivatelehteä
2 levyä (260g) Pandan valkoista suklaata
½ litraa tuoreita mustikoita
sokeria
tilkka vettä

Kiille:
2dl mustikkamehua (mä puristin pakastemustikoista)
3 liivatelehteä
sokeria
tuoreita mustikoita

Murskaa keksit (voit maistaa muutaman) ja sulata rasva. Sekoita sula rasva ja keksimurut keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle.

Laita 4 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma ja sekoita joukkoon rahka. Sulata suklaa vesihauteessa (suklaata on aika reilusti, voit siis ihan vapaasti maistella jokusen palan) ja lisää seokseen. Mausta sokerilla, jos tarpeen. Keitä tilkka vettä kiehuvaksi ja sulata liivatelehdet siihen, sekoita täyteseokseen. Lisää lopuksi mustikat, kääntele täyte sekaisin ja kaada vuokaan.

Laita jääkaappiin jäähtymään ja jähmettymään ainakin muutamaksi tunniksi. Saa olla vaikka yön ylikin, ei haittaa.

Laita kolme liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Mausta mustikkamehu sokerilla. Kuumenna siitä tilkkanen kiehuvaksi ja lisää liivatelehdet siihen. Sekoita muun mehun joukkoon ja kaada kakun päälle. Jähmetä kiille jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Koristele tuoreilla mustikoilla.

Äkkiseltään väittäisin, että kannattaa antaa muhia jääkaapissa vaikka vuorokauden, niin sitten on parhaimmillaan.

10.7.2014

Hääpäivä

Meillä on tänään tärkeä päivä.

Kymmenen vuotta sitten alkoi minun ja Miehen yhteinen elämä avioparina. Meille vihkiminen tarkoitti ehkä vähän enemmän kuin nykyään keskivertoparille. Sen lisäksi, että luvattiin toisillemme (ja Jumalalle) elää yhdessä kunnes jompi kumpi kuolla kuukahtaa, vihkimisestä alkoi myös meidän yhteinen elämä. Siis oltiinhan me totta kai seurusteltu jo useampi vuosi, mutta yhteen muutettiin vasta häiden jälkeen (ihan virallinen muuttopäivä taisi olla hääpäivä, mutta eihän me tietenkään silloin mitään muuttoa tehty. Mä roudailin omaisuuteni Miehen luo osaksi aiemmin, loput sitten häämatkan jälkeen) ja myös seksi oltiin päätetty jättää odottamaan sitä aikaa, että ollaan naimisissa.

Naimisiin meno oli siis meille iso, ihana askel. Se ei ollut pelkästään sitoutumista, tai sinetti suhteelle tai mitä näitä fraaseja nyt on tapana sanoa. Meille naimisiin meno oli täysin uuden elämänvaiheen alku.

Ja nyt siitä on jo kymmenen vuotta.

Vuosikymmeneen on mahtunut paljon. Yhteisen elämän opettelemista, aikuiseksi kasvamista, yhteisten toimintatapojen hakemista, pieniä kriisejä, kaksi asuntoa, kolme autoa, neljä raskautta, kolme lasta, muutama ulkomaanmatka, hyvää seksiä, huonoa seksiä, lautapelejä, sisäpiirin vitsejä, riitelyä, leppoisia kesäpäiviä, paukkupakkasia, pieniä palveluksia, hermostumista, aamusuukkoja, tulevaisuudensuunnitelmia, kaksi vakituista virkaa, yksi pesukone, hirveästi hyviä ideoita, aika monta tiettyä katsetta liittyen näihin "hyviin ideoihin", menneiden muisteluja, kahdenkeskisiä hetkiä, synnytysmuistoja, hautajaisia, opiskelua, siivouspäiviä, yhteisiä iltapaloja...

Onhan tässä kaikenlaisia vaiheita ollut, mutta enimmäkseen meillä on mennyt hyvin. Ei olla kovia riitelemään, ja riidat syntyy useimmiten siitä että ollaan väsyneitä ja kinataan jostain pikkuasiasta. Isommissa asioissa ollaan yllättävän yksimielisiä (ja valmiita joustamaan). Joskus on aikoja, jolloin toisen olemassaolo ärsyttää, mutta aina, jos pysähtyy tarkemmin miettimään, joutuu kuitenkin toteamaan, että ikimaailmassa ei antaisi toista pois. Joskus on myös aikoja, jolloin tuntee uudelleen elävänsä sitä alkuaikojen leijuvaa rakastumista. Ja vaikka se alkuaikojen jännittävä ja kutkuttava rakastuminen olikin ihanaa, niin vielä ihanampaa musta on tää nykyhetki: lämmin kumppanuus, yhteistyö, vanhemmuus, arkipäivän rakkaus, turva riidellä, leppoisa yhdessäolo, vakaa näky tulevaisuudesta yhdessä.

Musta on ihanaa, että me ollaan oltu Miehen kanssa jo pitkään yhdessä. Meillä on yhteinen historia ja me tunnetaan toisemme läpikotaisin. On ihanaa ymmärtää toista jo puolesta sanasta, ja että se tietää melkein sanomattakin, mitä mieltä mä olen asioista. On ihana, että mulla on ihminen, jonka kanssa olen saanut jakaa kaikki tärkeät ja kaikki vähemmän tärkeät jutut jo vuosien ajan. On ollut ihana saada kasvaa aikuiseksi yhdessä, saada kasvaa yhteen.

Kymmenen vuotta kuulostaa niin vanhalta ja vakiintuneelta. Kai me sitten ollaan vanha ja vakiintunut aviopari.

Tänään kymmenvuotishääpäivänä olen onnellinen Miehestä ja meidän avioliitosta. Uskon ja toivon, että hääpäiviä tulee vielä monta lisää. Me vietetään kultahäitä sitten 10.7.2054, jos elossa ollaan :)

2.7.2014

Mökillä

Oltiin taas vaihteeksi mökkeilemässä. Tällä kertaa vietettiin 4 päivää mun lapsuusmaisemissa, mun isän ja sedän yhteisesti omistamalla mökillä (joka on siis aikoinaan kuulunut mun isovanhemmille). Tosin mun lapsuudessa siellä oli vaan pieni saunarakennus, koska mökki oli palanut muutama kymmenen vuotta aiemmin. Neljättä kesää nyt saadaan mökkeillä ihan mökissä, ja tykätään! 

Tuo mökki sijaitsee sen verran kaukana, että kun sinne mennään, niin mennään mielellään useammaksi yöksi. Tällä kertaa me oltiin mökillä ihan vaan oman perheen kesken, ei isovanhempia, ja mukavasti meni. Sää nyt oli mitä oli, mutta tosi kiva ja leppoisa mökkireissu oli silti! 

Kesällä leikitään vesileikkejä säästä riippumatta!

Yhtenä päivänä käytiin mun siskon perheen luona (niille ei ole mökiltä kuin vaivainen tunnin ajomatka), mutta muuten oltiin mökillä: lapset leikki vesileikkejä, saunottiin, puuhailtiin niitä näitä. Suurimman osan ajasta satoi, ja oli kylmäkin, joten aika pitkälti painottui sisäpuuhiin. Tytöistä oli tietysti kauhean kiva leikkiä mökkileluilla, lukea mökkikirjoja ja tiukan paikan tullen katsottiin myös vähän videolta Peppiä. Poikasen suosikkileikit oli kahden pikkulusikan kanssa ympäriinsä kuljeskelu ja siskojen vaatteiden tunkeminen vanhaan kirnuun. Siinähän se aika rattoisasti kului :)

Mökillä on sähköt ja sisävessa (ei vesivessa sentään, vaan sellainen kompostoiva erotteleva käymälä), joten ihan alkeellisissa olosuhteissa ei tarvinnut olla (meillähän olis perhepiirissä myös kolmas mökki, jossa ei ole sen enempää sähköjä kuin vessaakaan. Siellä ei käydä lasten kanssa kuin korkeintaan päiväretkellä), mutta tiskaamisen makuun kyllä pääsi. Ja menihän sekin, kun tietää, että kotona odottaa tiskikone :)

Lapset poimi metsämansikoita (niitä riitti!) eivätkä olisi halunneet lähteä kotiin. Sade loppui sopivasti lähtöä edeltävänä yönä, joten päästiin mökiltä kuitenkin kotiin ihan sen mukaan kuin oltiin ajateltu. Mua pelotti etukäteen, että millaiseksi velliksi tie menee, mutta vaikka tie oli sen verran velliä, että jopa Mies sanoi, että toivottavasti ei jäädä kiinni, niin päästiin siitä. Tytöt toivoi, että mentäis vielä tänä kesänä uudestaan. Saa nähdä ehditäänkö.

Lapsen luovuus. Kun leluja on vähän, tehdään jaloista tunneli.