21.6.2012

Melkein kuin Strömsössä.

Isosiskon juhlintaa on jatkettu ahkerasti koko viikko. Meillä ei ikinä kaikki sukulaiset pääse samaan aikaan juhlimaan, mutta suurin osa haluaa kuitenkin käydä jossain vaiheessa juhlimassa, joten juhlintaa riittää sitten päivästä toiseen... Mun sisko lapsineen oli meillä pari yötä ja tein Isosiskon toivomuksesta lapsille barbapapa-kakun. Tosin kaupassa ei ollut vaaleanpunaista marsipaania (ehkä halunnut alkaa mitään värjäilemään), joten siitä tulikin Barbapaavo, mikä oli lopulta hyvä asia, koska Barbapaavo on Isosiskon lemppari ja punainen on hänen lempivärinsä.

Mutta kakkupohja lätsähti ja joudin kokoamaan Paavon palasista. Tuli aika muhkurainen Paavo. Herkullinen kumminkin (laitoin sisään ihan vaan soseutettuja pakastevadelmia (ei mitään puutarhavattuja vaan ihan luonnosta), kermaa ja tuorejuustoa). 

 Paavo taitaa vähän kärsiä iho-ongelmista. Vai onko sillä selluliittia?

Paavosta riitti syömistä vielä tiistaina juhlimaan tulleelle mummolle ja eilen käyneille kummitädille ja sen miehelle. Jääkaapissa on vielä Paavon toinen silmä odottelemassa, että Mies saapuu kotiin työreissusta. Nää mun kolme ekaa lomaviikkoa onkin menneet yh-tunnelmissa, joskin ollaan oltu koko ajan menossa tai sit meillä on ollut vieraita, että ei olla kauheasti ehditty isiä ikävöimään. 

Sitten toiseen asiaan. Eilen postitäti toi mulle paketin:


 Paketti oli salaiselta blogiystävältäni ja sieltä paljastui Tuija Lehtisen kirja, levyllinen klassista musiikkia ja hiljaisuus-kyltti oveen ripustettavaksi, sekä hauska kortti. Aivan mahtava paketti taas, suuret kiitokset!

Pakettien takana oli Maiju Pikkuunen-blogista, eli sama henkilö, jolle itse lähetin paketteja. Arvasin kyllä heti ekan paketin jälkeen, että ollaan toinen toistemme salaiset ystävät, sillä satuin katsomaan paketin postileimaa (tai siis sitä lappua, minkä ne postissa tulostaa siihen) ja arvelin, ettei siltä samalta paikkakunnalta voi kovin montaa bloggaajaa mukana ringissä olla. Harmi, että oltiin toistemme salaiset, koska mun mielestä salaisen ystävän idea on just se, että lähetetään paketteja eri ihmiselle kuin miltä niitä saa! Ja kyllähän se yllätys vähän kärsii, kun heti arvaa, keneltä paketteja saa (joskin tässä tapauksessa ei todellakaan ollut lähettäjän vika!). Mutta tosi kivat ja osuvat paketit olit Maiju osannut koota, joten suuri kiitos vielä!

16.6.2012

Synttärijuhlintaa

Tänään juhlittiin Isosiskon 4-vuotispäiviä (varsinainen synttäripäivä on maanantaina). 

Mä en ole mikään suuri leipoja, mutta tykkään leipomisesta kyllä. Nyt bongasin kivan kakun kuvan (Pinterestistä, mistäs muualtakaan) ja ajattelin yrittää samanlaista.

Tässä malli:
3 birthday cake 
http://enchantedmommy.com/awesome-3rd-birthday-cake/

Ja kun Isosisko täytti 4 ja kun kaupasta ei löytynyt sopivia karkkeja ja kun en ole maailman paras muotoilemaan kääretorttuja ja kun sitä ja kun tätä, meidän kakku näytti tältä:

 kuva on vähän huono, kun en ottanut kuvaa sillä mielellä, että sitä esittelisin jossain...

Ihan kelvollinen kumminkin. Sisälle laitoin murskattuja mandariineja (purkista) ja kerma+appelsiinituorejuusto -sörsseliä. Sitä samaa on päälläkin. Tein tuon siis kahdesta normaalikokoisesta kääretortusta, jotka tein jo eilen illalla jääkaappiin maustumaan. Tosi nopeaa ja näppärää! Täyte oli niin märkää, että tuli tosi kostea kakku, mutta ei haitannut. Ja oli hyvää!

Kokeilin myös kakkutikkareita. Niidenkin kohdalla meinasi usko loppua. Ensin unohdin suklaakakun 20 ylimääräiseksi minuutiksi uuniin (ei kärventynyt, mutta meni vähän turhankin kovaksi). Sitten CandyMeltsit ei vaan toiminu (tai päällysteestä tuli tosi ruma) ja päällystin osan tummalla suklaalla. Oli vähän hankalaa saada noita tikkuineen mihinkään pystyyn (tyhjä kananmunakenno nurin päin ja telkkarin tai vastaavan pehmikkeenä ollut muovihärpäke osoittautuivat parhaiksi ratkaisuiksi). Ja sitten lopulta musta elintarvikeväri, jonka piti soveltua mm. maalaamiseen, ei soveltunutkaan, vaan jäi ihmeellisiksi pisaroiksi noiden pintaan. Se tosin ei haitannut Isosiskoa ja Pipanaista, joiden tehtävänä oli maalata koristeita valkoisiin kakkutikkareihin. Mutta kaiken sähläyksen jälkeen niistä tuli kumminkin ihan kivoja, ja maku oli kohdallaan!

Ja koska olisi tylsä tehdä juhliin kaikenlaista tuttua ja turvallista, tein myös ekaa kertaa elämässäni suolaisia muffinsseja. Niistäkin tuli kumma kyllä herkullisia, mutta ne kyllä takertuivat tiukasti kiinni muffinssivuokiin. Tosin vika ei välttämättä ollut reseptissä, vaan leipojissa (Isosiskon kanssa yhdessä tehtiin, ja menin jauhojen kanssa laskuissa sekaisin useampaan otteeseen) ja kiireessä (vähän viime tippaan meni niiden teko).

Herkullisia oli! Muuten juhlien kohokohta oli ehdottomasti ukin lahjaksi tekemä keinu, jonka miehet pystyttivät paikoilleen, ja jossa meidän neidit sitten koko loppuillan istuivat keinumassa. Keinua meille on kaivattu! Ja nyt saatiin ihan tosi hieno vieläpä! 

ja pakko myöntää, kokeilin itsekin keinua, ja hyvät vauhdit sai, vaikka lauta oli tietty mulle vähän matalalla... :)

11.6.2012

niitä näitä

Olin viime viikonlopun rakkaan ystäväni luona Lappeenrannassa. Puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin... Ja juteltiin. Keskusteltiin. Rupateltiin. Ehdittiin myös syödä hyvin ja käydä Haminassa Lähetysjuhlilla (siellä oli kylmä ja hengellinen anti yhtä vähäistä kuin Lähetysjuhlilla yleensäkin, mutta ihan kivaa muuten). Rukoiltiin, ja musta tuntuu, että mulla on nyt (uskon)elämässä aika isoja prosesseja meneillään. 

Oli kyllä ihana nähdä rakasta ystävää ihan ajan kanssa, autoilla ilman lapsia, syödä ilman lapsia, rukoilla yhdessä, jakaa kaikenlaisia asioita ym.

* * * 

Tänään aamulla oli Isosiskon 4-vuotisneuvola. Tai oikeastaan sen ensimmäinen osa, tänään käytiin terkkarilla ja huomenna lääkäriin. Isosiskoa jännitti kamalasti, eikä se uskaltanut mennä terkkarille yksin, joten mä ja Pipanainen oltiin sit mukana. Kovasti neiti oli taas kasvanut, pituus oli 105cm (vähän keskikäyrän yläpuolella) ja paino 17kg (vähän alakäyrän alapuolella). Näkö ja kuulo oli ok, ja sorminäppäryystehtävät ja sanantunnistamiset ja muut meni oikein mallikkaasti. Puheesta päätettiin, että katsotaan nyt vielä vuosi, kun se on kuitenkin nyt selvästi muuttunut selkeämmäksi ja sujuvammaksi. Piirtäminen oli vähän sitä ja tätä, mutta mun mielestä kyse ei ole siitä, etteikö Isosisko osais piirtää, se vaan on niin julmetun perfektionistinen siinä. Heti, jos joku viiva menee pieleen, niin se suttaa koko homman tai jättää sikseen. Ja sit saatiin lähete fysioterapiaan, kun viivan yli tasajalkaa hyppääminen ei onnistunut, eikä yhdellä jalalla seisominenkaan oikein kunnolla. Isosisko on kyllä karkeamotorisesti tosi kömpelö, että ihan hyvä saada vähän neuvoja joltain ammattilaiselta.

Meillä on muutenkin vähän niin, että Isosiskon kehitys on melkein kaikessa vähän hitaanpuoleista (paitsi sorminäppäryyttä sillä on, se on tosi taitava esim. hamahelmien, saksien ym. kanssa) ja Pipanainen on sit taas melkein joka suhteessa ikätasoaan edellä. No, olenpa ainakin oppinut sen, että sen enempää lapsen aikaista kuin hidastakaan kehitystä ei voi suoraan laskea vanhempien ansioksi tai viaksi. Tiedän olla kehuskelematta omilla kasvattajan taidoillani tai olla lyttäämättä muita, mut toisaalta mun ei myöskään tarvi ajatella, että olisin jotenkin erityisen epäonnistunut (vähän epäonnistuneeksi äidiksi mä varmaan kuitenkin aina tunnen itseni).

Pipanaista harmitti ihan kauheasti se, ettei sitä mitattu, punnittu ym. Se kirkui pää punaisena, kun Isosisko sai päähänsä silmälasit, joissa oli toinen silmä peitetty tai kun Isosiskon päässä oli kuulonmittauskuulokkeet (yritä siinä sitten selvittää, mitä Isosisko kuulee ja mitä ei...) ja meni seisoskelemaan mitan alle. :)

Semmoisia tänne tänään. Mies on taas vaihteeksi reissussa, joten mä täällä leikin yksinhuoltajaa tän ja ens viikon. TYLSÄÄ!

2.6.2012

Loma!

Se ois loma nyt! 10 viikkoa lomaa mulla ja lapsilla (tai lapsilla itse asiassa vähän vähemmän, jos niiden hoitopaikka vaihtuu, kun tulee tutustumispäivät sitten). Ja mun elämän eka palkallinen kesäloma. Vähän harmittaa se, että Miehellä on lomaa vaan 2 viikkoa, mutta on se sentään parempi, kuin viime kesäinen 1 yhteinen lomaviikko :) Elokuussa palaankin työpaikalle vakituisena viranhaltijana.

Miehellä on aika paljon työreissuja tässä vielä ennen juhannusta, ja mä olen suunnitellut vähän visiittejä sinne sun tänne. Mummilassa ja mun siskolla olis tarkoitus käydä ihan yökylässä ja vieraita tulla meillekin päin. Isosisko täyttää parin viikon päästä 4, ja juhlintaa on tietysti myös luvassa. Olen ajatellut, että nyt kun mulla on auto käytössä (kotiäitiaikoina ei ollut), niin yritän päästä tapaamaan sellaisia kavereita, joita en ole vähään aikaan (lue: useampaan vuoteen) nähnyt. Ja ensi viikonloppuna onkin jo yksi eniten odottamistani tapaamisista: lähden viikonlopuksi rakkaan ystäväni luo IHAN YKSIN. 

Mökeilläkin olis tarkoitus ehtiä käymään, ja kahdet häät on tiedossa, toiset niistä Virossa. Isosisko on toivonut mökkeilyä ja Muumimaailmaa, saa nähdä, toteutuuko jälkimmäinen. Jotain lastenjuttuja pitää yrittää ehtiä. (vitsit, että ärsyttää, kun on niin vähän yhteistä lomaa! Melkein kaikki viikonloput on jo täynnä puuhaa, ja viikot Mies on töissä) Mitään kunnollista ulkomaanreissua ei olla suunniteltu (en laske tuota Virossa käymistä, kun käydään siellä vaan niissä häissä ja tullaan pois), ei ole oikein aikaa eikä rahaakaan. Ihan riittävästi on tekemistä täällä kotimaassakin.

Toivottavasti olis kivat ilmat :)

* * * 

Pipanaisella oli tällä viikolla 1,5-vuotisneuvola. Muistelin Isosiskon samaista neuvolaa, jossa hän ei suostunut tekemään mitään muuta kuin syömään yhden rusinan. Melkein kaikki kehitys oli vähän jälkijunassa ja koko touhusta jäi aika painajaismainen kuva, kun lapsi vaan huusi ja lääkärikin oli ihan tyhmä (se mm. käski pistää lapsen hoitoon, että se pääsisi ujoudesta eroon!). Tällä kertaa oli vähän eri meininki. Pipanainen teki kaiken, mitä pyydettiin ja oli yhtä aurinkoa koko ajan. Pituuden mittaus vähän harmitti, mutta sydän ja keuhkot saatiin kuunneltua helpolla ym. Pituutta neidillä on 85cm ja painoa 12kg. Kehitys on hyvässä vauhdissa, liikkuu tosi näppärästi, piirtää ja rakentaa torneja, leikkii isojen lasten leikkejä ja puhuu kuin papupata. 

Lääkärikin oli tällä kertaa tosi kiva tyyppi. Oli muuten hassua, kun sekä terkka, että lääkäri oli raskaana. Harmi, etten mä ollut (ainakaan tietääkseni).

Listasin vauvakirjaa varten Pipanaisen sanoja 1,5-vuotiaana:

ihi =isi
äiti
versio omasta nimestä
versio Isosiskon nimestä
mummo
mummi
ukka =ukki
pappa
mimä =minä
mamma = mummilan Manna-koira ja kaikki muutkin koirat (ja kissat, lehmät ym.)
akka = ankka ja muut linnut (lausutaan sellaisella kurkku-k:lla)
pupu
anna
ei
oho
aamem =aamen (potalta noustessa tarkoittaa samaa kuin "valmis")
maami = maali (tulee aina, kun Pipanainen heittää tai potkaisee palloa)
kakka
pihhi =pissi
pappa =vaippa (ja siis myös pappa)
potta
tutti
pipi
pää
uu =suu
miimä =silmä
kukka
kakku
tyttö
pimmi/mimmi =pinni
pukka =purkka (mutta tarkoittaa tässä tapauksessa ksylitolipastilleja)
ite
puuwa =puuro
apu

Aika monta, yli 30. Isosiskolla ei tässä iässä ollut vielä yhtään sanaa... Pipanaisella on selvästi nyt menossa sellainen vaihe, että uusia sanoja tulee ihan jatkuvasti. Joka päivä se sanoo jonkin sanan, mitä en muista sen suusta kuulleeni aiemmin. 

Kauheasti se myös yrittää suoriutua kaikesta itse, mm. pukemisesta, syömisestä, potalla käymisestä ym. Ja uusimpana harrastuksena on harakiri-kiipeily. Tänään Pipanainen mm. yritti kiivetä nojatuolin (korkean) selkänojan yli. Sieltä olis tullut pää edellä alas, jos en olis ehtinyt napata jalasta kiinni. Erilaisia syöksyjä pyritään tekemään myös pöydiltä ja oikeastaan mistä vaan. Toistaiseksi ollaan vältytty kunnon vammoilta, mutta veikkaan, että tuota joudutaan kyllä vielä monet kerrat käyttämään jossain tikattavana, on se sen verran itsepintainen rämäpää. Meidän ihana Pipanainen :)