30.5.2013

Tuhat ja yksi pientä asiaa (oikeasti vaan viisi)

Poikanen on parin viikon ajan harjoitellut tarttumista. Vähän on silmän ja käden koordinaation kanssa vielä tekemistä, mutta ei se mitään. Nuori herra tarttuu innolla kiinni kaikkeen, mikä käteen osuu, mm. omaan korvaansa tai vaikka housunlahkeeseen. Mieluiten se pitää itseään kädestä kiinni, oma käsi on kun sopivasti "käden ulottuvilla". Hän on kyllä maailman söpöin käsiensä myttyäjä.

* * * 

Isosiskolla oli maanantaina kevätjuhla. Koko päiväkotiryhmä on kuulemma kovia laulamaan, ja sen huomasi. Lauluja oli monta, ja hienosti kaikki lauloivat. Isosiskolla oli myös (luonne)rooli linnan muurina, hienosti meni sekin.

* * * 

Poikanen on muutaman viikon ajan nukkunut hirmu hyvin yöunia. Useimpina öinä se herää tätä nykyä kerran syömään, muutamaan otteeseen on jopa nukkunut koko yön (9 tuntia) yhteen putkeen. Normiyö on n. klo 21/22-7/8, eli noin kymmenen tuntia, ja yösyöttö yleensä siinä klo 4-5 välillä. Hyvien yöunien vastapainona päiväunet ovat menneet ihan pipariksi. Pisimmillään Poikanen nukkuu 45 min kerrallaan, mutta usein torkut jäävät parin kymmenen minuutin mittaisiksi tai jopa lyhyemmiksi (tänään esim. oli 7 minuutin unet). Niitä torkkuja saattaa sitten olla viidet tai jopa kuudetkin päivän mittaan. Päivässä ei oikein ole mitään rytmiä, vaikka sitä ollaan kovasti yritetty luoda.

* * * 

Pikkuvauvan varpaat. Vaikka vauva on muuten ihmeellisen täydellinen ja suloinen ja valmis, niin miten ne varpaat näyttää siltä, kuin kolmevuotias olisi muovaillut ne muovailuvahasta? Joukko pieniä pötköjä tökittynä jalkaterän kärkeen. Ne näyttää siltä, ettei ne oikein kuulu paikalleen, ja vois tipahtaa pois milloin vaan. Onneksi ne vauvan kasvaessa alkaa näyttää enemmän ruumiiseen kuuluvilta osilta.

 Melkein nelikuisena varpaat eivät ole enää irralliset pikkunakit jalkaterän jatkeena, mutta vähän oudot vielä

* * * 

Palautin tiistaina viimeisen psykan perusopintojen esseen. Opinto-oikeus loppui tänään. Ei mennyt ihan viime tippaan... ;) Saapas nähdä mitä tuolta tulee, toivoisin nelosta, niin saisin kokonaisarvosanaksi vitosen. Mutta kolmonen (tai vaikka kakkonenkaan) ei ole maailmanloppu, koska silläkin kokonaisarvosanaksi tulee nelonen, ja kyllä sekin kelpaa.

29.5.2013

Vali vali

Sain jokunen aika sitten Espritiltä mainoksen, jossa lupailtiin näin: "jos ostostesi yhteissumma saavuttaa 50€, annetaan kaikista tuotteista 10€ hinnanalennus."

Olenko mä ainut ihminen maailmassa, jonka mielestä tuo tarkoittaa sitä, että sen alennuksen saa jokaisesta tuotteesta erikseen?

Kyllähän sen nyt arvaa, ettei asia tietenkään näin ole, vaan alennuksen saa tilauksen kokonaissummasta. Mutta ärsyttää, että lupaillaan noin leväperäisesti kaikenlaista. Mainosten ei pitäisi olla tulkinnanvaraisia!

Sivuhuomautus: jos mainoksessa luvataan, että tarjous on voimassa x päivään saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää, niin tarkoittaako se a) x päivään saakka, jos tavara sattuu siihen saakka riittämään vai b) x päivään saakka ja pidempäänkin, jos tavara sattuu riittämään? Kauhean tulkinnanvaraista tuokin!

Mä tykkään Espritin vaatteista, mutta en mielellään tilaa niitä netistä. Kerran palautin yhden mekon, joka ei jostain syystä mennyt perille tms, koska en koskaan saanut rahojani siitä takaisin (oli onneksi alennusmekko ja hinta alle kolmenkympin). Laitoin tietysti asiakaspalautetta Espritille, mutta eipä sieltä kukaan koskaan vaivautunut vastaamaan mitään. Ymmärrän, että tavaraa voi hävitä matkalla tai vaikka unohtua kirjata palautetuksi, mutta on kyllä äärimmäisen huonoa asiakaspalvelua, ettei asiakkaalle viitsitä vastata mitään.

Joten sen sijaan, että nillittäisin ärsyttävästi muotoillusta mainostekstistä suoraan Espritille, valitan siitä täällä, koska ei ne siellä Espritillä ole asiakkaasta kiinnostuneita kumminkaan.

26.5.2013

Kesän ekat juhlat.

Näin se viikonloppu taas meni. 

Eilen oli mun pikkuveljen häät. Tuore aviopari tapasi (tai ainakin tutustui paremmin) 8 vuotta sitten riparilla, ja siitä lähtien ovat yhtä pitäneet. On ollut ilo seurata vierestä suhteen kasvamista. Ihana, että menivät naimisiin ja sain ihan huipun kälyn! Häät olivat aivan ihanat. Rento ja mukava tunnelma, hyvää ruokaa ja kivoja ihmisiä, onnistunut ohjelma (no okei, olin siitä osittain vastuussa, joten kehun nyt itseäni) ja sääkin suosi.

Bonuksena meidän lapset jaksoivat tosi hyvin, joten ehti itsekin nauttia kaikesta.

Hääpari oli niin rakastunut ja kaikkea. Tuli ihan haikea olo, kun muisteli omia 9 vuoden takaisia häitä. Isosisko ja samanikäinen serkkupoikansa alkoivat häistä inspiroituneita suunnitella menevänsä keskenään naimisiin ja järjestävänsä ihan samanlaiset häät. Olen ilahtunut tästä edistysaskeleesta, tähän mennessä Isosisko on ollut vakaasti sitä mieltä, että hän menee äidin kanssa naimisiin.

Oltiin Miehen porukoilla yötä. Tänään oli ohjelmassa mummilassa syöpöttelyä (grilliruokaa. Oon vieläkin ihastunut grillattuun kukkakaaliin ja halloumisalaattiin) ja kotiin tultua voikukkamarmeladin keittelyä. Isosisko keräsi tohkeissaan mulle marmeladiin tarvittavat kukat. Huomenna pääsee maistamaan, mitä siitä tuli. Kaksi purkillista, iso ja pieni, on marmeladia. Jos se on hyvää, niin vien varmaan toisen purkin äidille. (jos ei, vien molemmat...)

(Pnda, sua varmaan kiinnostaa voikukkamarmeladi. Jos se on syömäkelpoista, niin laitan sulle ohjeen)

Meillä onkin nyt neljänä peräkkäisenä viikonloppuna juhlia (nää häät, sit mun serkun yo-juhlat, kummipojan synttärit ja Isosiskon synttärit) ja heinäkuussakin menee kaksi viikonloppua juhliessa (ja itseasiassa elokuussa kai myös). Juhlia riittää, onneksi on Mies vapailla, muuten ärsyttäisi olla kaikki viikonloput menossa, vaikka juhlat mukavia ovatkin.

23.5.2013

Lisääntymisestä

Toissapäivänä lapsia hoidosta hakiessa tuli Isosiskolla vauvat mieleen.

"Miten vauvat voikaan syntyä niin pienestä reiästä?"
"No se reikä suurenee sen verran, että vauva mahtuu syntymään."
"Mutta miten se vauva kasvaa siellä masussa? Voisiko kaikkien aikuisten masussa kasvaa vauva?"
"Vauva kasvaa kohdussa. Miehillä ei ole sellaista, niin vauva ei voi kasvaa miehen mahassa. Kohtu on vähän niin kuin ilmapallo. Kun siellä ei ole vauvaa, se on ihan pieni ja litteä, mutta kun vauva alkaa kasvaa siellä, se kasvaa vauvan mukana. Ja kun vauva syntyy, niin kohtu menee taas pieneksi. Ihan niin kuin ilmapallo kasvaa, kun sinne puhaltaa ilmaa, ja pienenee jos ilmat tulee pois."
"Mutta mistä se vauva tulee sinne kohtaan?"
"No siihen tarvitaan vauvan siemen äidiltä ja toinen isältä."
"Mutta missä niitä vauvan siemeniä on?"
"Naisilla on mahassa siellä kohdun vieressä sellainen elin kuin munasarjat, missä kasvaa niitä siemeniä."
"Onko ne siemenet ihan vauvan näköisiä?"
"Ei, ne on hyvin hyvin pieniä."
"Mutta miten niistä voi tulla oikea vauva? Se on aika ihmeellistä!"
"No loppupeleissä Jumala saa elämän aikaan. Se on kyllä tosi ihmeellistä."

Eilen sitten kauppareissulla saatiin (se pelätty) jatkokysymys:
"Miten ne vauvan siemenet pääsee sinne kohtuun? Sen minä haluaisin tietää. Se on vaikea ymmärtää."

Pakko myöntää, että jänistin ja sanoin, että jutellaan siitä vähän myöhemmin. Nyt pitää miettiä joku sopiva vastaus valmiiksi seuraavaa kertaa varten.

Vähän ollaan jo edistytty viime kerrasta, kun Isosisko näitä juttuja pohti.

22.5.2013

Kihlajaispäivä

Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi,
minä liitän sinut itseeni
vanhurskauden ja oikeuden sitein,
rakkaudella ja hyvyydellä.
(Hoos. 2:21)

Päivälleen kymmenen vuotta sitten, 22.5.2003, mentiin Miehen kanssa kihloihin. 

Kyllä siitä on kymmenen vuotta, mä olin 19-vuotias ja Mies 20. Kauhean aikuisia oltiin, vaikka nyt tuntuu, että ihan keskenkasvuisia vielä. Yhteistä tulevaisuutta oltiin suunniteltu jo jonkin aikaa, mutta mä en halunnut mennä kihloihin, ennen kuin pystyttiin päättämään hääpäivä, ja se taas riippui Miehen työ- ja mun opiskelukuvioista. Mies oli mua jo muutamaan otteeseen kosinutkin, mutta vastaus oli aina ollut "ei vielä". Mutta sitten, kun selvisi, että voidaan samalle paikkakunnalle asettua (tai mä tietty muutin Miehen luo vasta häiden jälkeen), niin se oli menoa.

Melkein muistan kuin eilisen.

(toi Raamatunkohta on kaiverrettuna meidän kihlasormuksiin.)

20.5.2013

Murphyn laki lakanoille

Juuri kun olet vaihtanut koko perheelle puhtaat lakanat, yksi pissaa sänkyynsä (Pipanainen), toinen oksentaa (Isosisko) ja kolmas herää varsin vaikuttavassa maitolammikossa (minä). Nyt kun vielä Poikanen tekis niskakakat ja Mieheltä tulis yöllä verta nenästä, niin oltais saatu kaikki eritteet kehiin ja kaikkien lakanat uudelle kierrokselle.

19.5.2013

Muksumaanantai

Vielä risteilystä. Oi mutsi mutsi -blogista löysin vinkin Silja Linen Muksumaanantai-risteilystä. Oltiin Miehen kanssa suunniteltu kesäksi lasten käyttämistä Ruotsissa, joten kun huomasin, että tuolla Muksumaanantaissa oli esiintyjänä Mimi ja Kuku (Pipanaisen suuri suosikki) ja kun Miehen kahden ja puolen kuukauden kesäloma+vanhempainvapaa alkoi juuri sopivasti, niin asia oli sillä selvä.

(Tämä on muuten todiste siitä, että erilaisten firmojen tosiaan kannattaa bloggareille tarjota yhtä ja toista. Ei varmaan olis tullut mieleenkään lähteä Siljalle eikä ainakaan nyt just, jos en olis tosiaan Muksumaanantaista Oi mutsi mutsin kautta kuullut)

Mä olen aikuisella iällä tehnyt kaikki (en kovin montaa) Ruotsin matkani Viking Linella, joten oli ihan kivaa vaihtelua itsellekin mennäkin toisen yhtiön laivalla. Lapsena ja teini-ikäisenä on joskus tullut oltua muillakin laivoilla.

Millaista se sitten oli? 

No laivathan eivät lopulta kauheasti eroa toisistaan. Joo, Silja Serenadella on (Siljan kovasti manostama) promenade, mutta eipä se nyt niin kauhean ihmeellinen ole. Hytit on ihan yhtä pieniä (itse asiassa ei ole, kävin tarkistamassa ja Silja Serenaden A-luokan hytit on 2 neliömetriä suuremmat kuin Viking Cinderellalla -eipä tuota suurta kokoeroa tosin mistään huomaa), buffetissa yhtä ahdasta ja tax-freessä suunnilleen samat tuotteet.

 Poikasen mielestä hytti oli ihan kiva paikka

Palvelu oli erinomaista. Tai no, laivan infossa oli aika tyly täti töissä, mutta ehkä sitä vaan otti päähän kun mun edellä oli ensin varsin iäkäs naisihminen, joka selvitti infon tädille viimeisimmän Tukholman matkansa (vuodelta 1968) matkaohjelman juurta jaksaen, ja sitten tanskalainen setämies, joka halusi välttämättä vaihtorahansa Tanskan kruunuissa, eikä suostunut ymmärtämään, ettei se ole mahdollista. Mutta muuten palvelu oli erinomaista. Ravintoloiden henkilökunnasta erityisesti jäi tosi mukava kuva.

Ensimmäisenä iltana käytiin syömässä Bistro Maximessa. Luulen, että tavallisesti se olisi ehkä enemmän aikuisten suosima paikka, mutta nyt oli niin paljon pikkulapsiperheitä liikenteessä, että ihan sääliksi kävi sitäkin eläkeläispariskuntaa, jotka joutuivat kahden hengen pöytään meidän ja viiden muun lapsiperheen keskelle. Ruoka oli tosi hyvää ja (koska Poikanen jaksoi valvoa hyväntuulisena) saatiin koko joukko vatsamme täyteen jos jonkinlaisia herkkuja. Molempina aamuina käytiin buffet-aamiaisella ja toisena iltana syötiin buffetissa. 

Siinä Silja kyllä mun mielestä häviää Vikingille. Buffet-ruoassa siis. Aamiaiset tosin on melko samanlaiset (suunnilleen kaikkialla), mutta petyin kovin, kun Siljalla ei ollu croissanteja (oon huono syömään aamuisin, mut croissantit menee aina alas), ja muutenkin mun mielestä valikoima oli ehkä vähän vaisumpi. Buffet-illallinen oli pieni pettymys. Ruoat eivät olleet kovin kummoisia ja Mies jäi kaipaamaan lihavaihtoehtoja. Mä en koskaan erityisemmin buffettien lämpimistä ruoista perusta, mut jotenkin kylmätkin oli musta pääasiassa aika mitäänsanomattomia. No, se on makuasia. Jälkiruokapöydässä (ja sehän on se tärkein!) oli sen sijaan runsaasti valinnanvaraa. Harmi, kun lapset kyllästyivät siinä vaiheessa, olisin nimittäin kyllä syönyt niitä herkkuja vielä vähän enemmänkin... Tosiaan, makuasioitahan nämä ovat, mutta jos mä saisin päättää, niin yhdistäisin Vikingin kylmät ja lämpimät ruoat ja Siljan jälkkärit.

 Tytöt oli ihan innoissaan Muumipeikosta ja Pikku Myystä.


Muksumaanantai-esiintyjinä tuolla oli Hevisaurus ja Mimi ja Kuku. Hevisaurus oli Pipanaiselle liian pelottava (tai lähinnä liian kovaääninen), joten mä olin nuorempien lasten kanssa leikkihuoneessa kun Mies ja Isosisko kuuntelivat Hevisaurusta. Sekä isä että tytär tykkäsivät kovasti. Mimi ja Kuku kuuluu siihen luokkaan, jota meillä aikuiset inhoaa (sori vaan Mimi ja Kuku), mutta lapset rakastaa. Ja pakko on myöntää, että kyllä Mimi ja Kuku osaavat tosiaan tehdä pienille lapsille sopivaa, innostavaa ja liikuttavaa juttua, vaikka aikuisesta tuntuukin, ettei siinä kohelluksessa ole päätä eikä häntää. Mutta lapset tykkää, se kai on tarkoituskin :) 

Lapset tosiaan tykkäsivät. 

Ja sitten oli tosiaan ne muumit... Risteilyn onnistuminen oli taattu siinä vaiheessa, kun astuttiin laivaan ja vastassa oli Muumipeikko. Muumien iltasatu ja aamutanssi (vaimikäsenytoli) oli huippu, ja vielä laivalta pois kävellessä Pipanainen huuteli "heihei Muumipeikko, heihei Pikku Myy!"

 Isosisko innostui valokuvaamaan Helsinkiä laivan ikkunasta.


Ja sitten tietysti on niitä juttuja, jotka ovat elämyksiä lapsille, vaikka niitä ei ehkä ole sellaiseksi tarkoitettu. Kun Pipanaiselta kysyy, mitä laivalla tehtiin, eka vastaus on (ah niin ihanasta Mimistä ja Kukusta huolimatta) "mentiin hissillä!". No hissillä mentiin, monta kertaa.

Kuten jo aiemminkin sanoin, oli tosi kiva ja onnistunut reissu. Lasten ehdoilla mentiin, ja aikuiset söivät minkä ehtivät (ihan riittävästi) ja aika kului lasten jutuissa muutenkin. Leikkihuone tuli tutuksi jne...  Eipä siinä, aikuisten juttuja ehtii tekemään sitten joskus tulevaisuudessa.

Pipanaisesta oli huippua saada istua hytin ikkunalla

18.5.2013

Pannaan paremmaksi

Isosisko: "Minä näin kympinlatikan!"
Pipanainen: "Minä näinkin kaksi kympinlatikkaa!"
Isosisko: "Minä näin tosi monta kympinlatikkaa!"
Pipanainen: "Minä myös näin!"
Isosisko: "Minä näin KAIKKI kympinlatikat!"
Pipanainen: "Minä näin ihan kaikki kympinlatikat ja sitten minä söin ne minun masuun!"

15.5.2013

Risteilemässä

Käytiin ekaa kertaa koko perheen voimin ruotsinristeilyllä. Vähän jännitti, että mitä mahtaa matkasta tulla näiden kolmen pienen sankarin kanssa. Ennakko-odotuksista poiketen oli aivan mahtava reissu! No okei, ennakko-odotukset oli luokkaa "yksi oksentaa, toinen ährää niskakakat buffetissa, kolmas eksyy Tukholmassa ja lopulta myöhästytään laivasta". Mutta joka tapauksessa, yksikään mahdollisista kauhuskenaarioista ei toteutunut.

Joskus tuntuu, että omat lapset ei osaa yhtään käyttäytyä, ja muiden lapset on ihania herranterttuja. Pallomeressä muut leikkii nätisti ja odottaa omaa vuoroaan laskea liukumäestä, kun omat lapset paiskoo muita palloilla ja ryysii liukumäessä toisten päälle. Ravintolassa omat huutelee, heittelee ruokaa ja häiritsee, kun muut lapset istuu nätistä syömässä sotkematta vaatteitaan. Täpötäydessä bussissa oma vauva alkaa taatusti huutaa pää punaisena muiden vetäessä sikeitä ihan tyytyväisenä.

Tällä kertaa meidän lapset oli niitä ihania omaa vuoroaan odottavia, nätisti ruokailevia ja juuri oikeaan aikaan nukkuvia tapauksia. Vähän (tai aika paljon) jännitin etukäteen, kun tytöillä on kotona välillä meno aika vallatonta (kaunisteltu ilmaisu, jota tarkoittaa tässä tapauksessa samaa kuin "jatkuvaa riitelyä, huutamista, kiellettyjen juttujen tekemistä ja ruokapöydässä pelleilyä"). Mut tällä kertaa sain olla jälkikasvustaan ylpeä äiti, ja matka oli kaikin puolin mukava ja sujuva.

Tytöt oli ihan innoissaan suurin piirtein kaikesta, mm. seuraavat asiat olivat elämyksiä:
  • auton ikkunasta nähdyt ratikat (miten niin asutaan maalla?)
  • auto jätettiin luolaan
  • laivalla oli Muumipeikko ja Pikku Myy
  • Hevisauruksen esiintyminen (Isosisko innoissaan, Pipanainen kauhuissaan)
  • ruoaksi ranskalaisia ja nakkeja ja jälkiruoaksi karkkia ja HAISULI-KAKKUA!
  • Mimi ja Kuku
  • ruotsalainen bussi
  • ruotsalainen metro
  • Nunipakkeni (=Junibacken)
  • laivan pallomeret
  • nukkuminen hytissä
  • karkkikauppa (siis tax-free)
  • meri
  • ruotsalainen meri
  • ylipäätään kaikki, mitä laivan ikkunasta näkyi

 Pienet lintubongarit myös tunnistivat matkan varrelta seuraavat linnut: selkälokki, masulokki, jalkalokki, käsilokki ja silmälokki. 

Laivalta poistuessa meidän pienet risteilyemännät vilkuttivat kaikille ohikulkijoille "heihei, nähdään pian"

Poikanen otti Junibackenin levon kannalta

Tosiaan hirmu onnistunut reissu oli. Jatkan jaarittelua myöhemmin lisää, mutta nyt vaan näin pikaisesti: lapset jaksoivat tosi hyvin ja osasivat käyttäytyä enimmäkseen ihan hyvin (kumpikaan tytöistä ei esim. karkaillut mihinkään tms), Poikanen nukkui tiukat paikat (mm. siellä täyteen ahdetussa bussissa ja myöhemmin kun mentiin puolijuoksua metroon), vanhemmat saivat syödäkseen (lasten viihdytyksen ohella) ja yötkään ei menny ihan huudoksi. Lasten ehdoilla toki matkaan lähdettiin ja ajatus oli, että tehdään sen mukaan, mitä lapset jaksaa ja tykkää. 

Kannatti.

11.5.2013

Uusia tuttavuuksia

Poikasella on uusi paras ystävä. Paras ystävä on pieni (poika)vauva, aivan Poikasen kokoinen ja näköinen. Paras ystävä hymyilee aina kun Poikanenkin hymyilee. Paras ystävä katselee Poikasta joskus vähän kulmat kurtussa, mutta niinpä katselee Poikanenkin. Paras ystävä aina toisinaan huitoo ja sätkii. Paras ystävä myös juttelee Poikaselle, mutta ääntä ei kuulu. Paras ystävä asuu mummolan peilissä.

Kotona oma peilikuva ei ole herättänyt sen suurempaa kiinnostusta, mutta nyt mummolassa Poikanen yhtäkkiä innostui peilikuvastan ihan valtavasti. Isosisko oli aikoinaan samanlainen, Pipanaisen en muista olleen ihan yhtä lumoutunut itsestään.

Se on kyllä niin mainio. Hirmu riemuissaan hymyilee ja juttelee omalle peilikuvalleen. Äidille päivän parasta viihdettä. Pitää yrittää saada valokuvattua tai videoitua joku päivä.

Myös Pipanaisen elämässä on uusi tärkeä henkilö. Tuo henkilö on Kake. Kakeen tutustuimme reipas kuukausi sitten eräänä iltana, kun lasten oli aika alkaa siivota lelujaan. Pipanainen istahti vakavana lattialle ja kertoi, että hän ei nyt voi siivota, koska hän on jäähyllä (!). Sanoin Pipanaiselle, että tulee jäähyltä pois, mutta silloin kävi ilmi, että ainut, joka saa päästää hänet jäähyltä, on Kake (yllättäen juuri siinä siivouksen hetkellä Kakea ei näkynyt). Kaken tarkempi henkilöllisyys jäi sillä erää hämärän peittoon.

Seuraavana päivänä selvisi, että Kake on pieni tyttö, jolla on kakka housussa. Myöhemmin Kake on ollut välillä pieni tyttö, iso tyttö tai kauhea mörkö. Kake on asunut uimahallin liukumäen alla, ollut sairaana ja lääkärissä, käynyt töissä jne. Pipanainen puhuu Kakesta aina hyvin asialliseen sävyyn. Joskus Kakelle soitetaan puheluita, mutta harvemmin hän on ollut leikeissä mukana (koska Kake on useimmiten töissä tai sairaana).

Sairasteluista ja työkiireistä huolimatta Kake on meillä ajoittain hyvin vahvasti arjessa läsnä.

6.5.2013

Niinpä.

Pipanainen ruokapöydässä:
"Miksi minulla ei ole veisteä?"
"No et kai sä sitä tarvi."
"Taaviin minä!"
"Mitä sä sillä tekisit?"
"En mitään tietenkään."

5.5.2013

juhlintaa ja sakot

Miten tässä on nyt muka taas ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt edes blogia päivittää...

Ihan ekaksi on sanottava, että itkeskely alkaa helpottaa tällä erää. Hyvä niin. 

Meillä on ollut useampana vuonna vappuna juhlat. Viime vuonna juhlien jälkeen sanoin Miehelle, et ens vuonna en kyllä taida jaksaa järjestää, ja niinhän siinä kävi. Nyt oli vielä ne kastajaisetkin kuukausi sitten, joten päätettiin jo hyvissä ajoin, että jätetään tänä vuonna juhlat pitämättä. Yksi rakas ystävä tuli kumminkin meille vappuvieraaksi, se oli tosi kiva! Otettiin ihan rennosti, olla möllöteltiin ja grillailtiin vähän eikä sen kummempaa. 

Eilen juhlittiin sitten mun anopin viiskymppisiä. Mies meni vanhemmilleen jo edellisenä iltana ja mun "urakaksi" jäi saada itseni ja kaikki kolme lasta juhlakuntoon ja mummilaan lauantaiaamuna. Ihan rennot pihapirskeet oli kyseessä, eli ei mitään ihmeempää pynttäytymistä. Kumminkin, 6.20 herättiin ja 9.46 lähti auto kotipihasta. Eli kolme ja puoli tuntia meni siinä, että hoidin meidän kaikkien aamupalat, aamupesut, pukemiset, laitoin kamppeet kasaan ja meikkasin. Poikanen ehti nukkua aamutorkutkin kotona. Kyllä on hidasta! (No täytyy toki sanoa, että olen kyllä huomattavasti nopeamminkin saanut joukon kasaan, nyt ei vaan ollu kiire, niin syötiin aamupalaakin sitten ihan rauhassa jne)

Juhlat oli kivat. Ruoka oli hyvää, lapset jaksoivat hyvin (mä vähän vähemmän hyvin, koska olin valvonut jo monta yötä, ihan vaan miettimässä asioita), sääkin suosi. Illalla lähdin lasten kanssa ajamaan kotiin ja Mies jäi vielä grillimestarin ominaisuudessa laittamaan yöpalaa juhlijoille. Jännitin, et miten jaksan ajaa puhkiväsyneenä, mutta Isosisko oli nukkunut sen verran hyvät päiväunet, että se jaksoikin valvoa koko kotimatkan ja jutustella niitä näitä. Rattiin nukahtamisen sijaan taisin saada elämäni ensimmäiset ylinopeussakot, kamerasta. Harmittaa kyllä, mut omapa oli tyhmyyteni. Ja ajattelen, et on noi sakot kumminkin pienempi paha kuin se rattiin nukahtaminen... On ihme, et mä en tuolla tiellä ole vielä koskaan sakkoja saanut (Mies on saanut kahdesti), koska siinä vaihtelee ihan koko ajan rajoitus 80 ja 100 välillä, ja kun on muuten tuttu tie, niin liikennemerkkejä tulee seurattua vähän kehnosti, enkä ikinä meinaa muistaa, missä pitää ajaa hiljempaa. 

Isosiskolle sanoin, että taisin saada sakot kun ajoin liian kovaa. Se meni ihan vakavaksi ja kysyi, että tuleeko poliisi nyt hakemaan kaikki meidän rahat pois. Onneksi ei sentään!

Et semmoisia. Mulla on nyt 5 aivan liian lyhyeksi jäänyttä yötä takana, joten nyt on aika painua nukkumaan!

edit: Ei tullutkaan sakkoja, tuli vaan kirjallinen varoitus. :)