Lapsista

Isosisko osallistuu tällä viikolla seurakunnan kesäkerhoon. Kyseessä on viikon mittainen kerho, joka arkipäivä klo 10-14 ja 6-8-vuotiaille suunnattu. Kerholle on meiltä reilu kilometri, ehkä puolitoista matkaa ja matka on osa Isosiskon tulevasta koulumatkasta (2km), joten nyt on hyvä tilaisuus harjoitella yksin kulkemista.

Eilen toki saatettiin Isosisko kerhoon, kun oli eka kerta, ja haettiinkin (koska satoi, eikä lapsella ollut sateenvarjoa mukana). Tänäänkin saatettiin (kun unohdin näyttää Isosiskolle, miten kerhon pihaportin saa auki), mutta kotiin päin tyttö tuli itse ja minä Poikasen kanssa mentiin vastaan (Pipanainen jäi naapurin tytön kanssa leikkimään). 

Musta tuntuu hullulta, että mulla on niin iso lapsi, että sen voi antaa turvallisin mielin kulkea yksin. Täytyy myöntää, että mua vähän jännittää, vaikka tiedän, että Isosisko on kyllä rauhallinen kulkija, muistaa katsoa ennen kuin menee tien yli, ja reittikin on niin helppo, että varmasti osaa. Ollaan kyllä jo keväällä harjoiteltu, yhdessä kuljettu eskariin ja pois ja sitten harjoiteltu niin, että Isosisko on kävellyt omin päin eskarista kotiin ja mä oon tullut pienempien lasten kanssa perästä.

Se on niin iso. Ensi viikolla täyttää seitsemän. Puhelinliittymän tilasin pari päivää sitten (sellaisen, ettei pääse nettiin, koska mun mielestä se ei tarvi puhelinta muuta kuin siihen, että saa pidettyä koulupäivinä yhteyttä vanhempiin, ja joskus soiteltua mummoille, serkuille tai kavereille) ja synttärilahjapuhelin pitäisi käydä lähipäivinä ostamassa. Oma avain on teetetty ja sen käyttö on hallussa. Kovasti vannotin, että avain pitää sitten aina muistaa pitää repussa, ja sitä ei oteta pois muuta kuin oven avaamiseen ja laitetaan heti takaisin. 

Ja on se kasvanutkin sekä pituutta (ja muutenkin muuttunut ison tytön oloiseksi) että henkisesti. Meidän tuleva koululainen <3

Onneksi taloudessa on vielä pienikin lapsi. Poikasen puhe on viime aikoina kehittynyt hurjasti, nyt tulee jo kolmisanaisia lauseita, tosin puhe on tosi epäselvää (ts. minä ja tytöt ollaan sitä mieltä, että se puhuu ihan sujuvasti, muut ymmärtää sanan sieltä toisen täältä) ja sanoja ei vielä taivuta. Se on kyllä jännä, miten eri lailla puhe lapsilla kehittyy, Pipanainen taas puhui ihan sujuvasti jo alle kaksivuotiaana. Poikanen on siis nyt 2v4kk. 

Poikasella on aika paljon omia sanoja (varsinkin, kun sillä puuttuu paljon äänteitä ja yleensäkin sanoo sanoista vaan loppuosat). Esim. "mummo" on "ammu". Sama sana voi tarkoittaa montaakin asiaa, mm. koiralle ja kirjalle on sama "rrra". Ehkä huvittavin monikäyttösana on "appi", joka tarkoittaa sekä ksylitolipastillia että pippeliä. Noiden kahden tapauksessa kuitenkaan harvemmin tarvii arpoa, kummasta on kyse :D

Pikkupoika-Poikanen on myös kova hyvästelemään. Kaikille vilkutetaan ja sanotaan heipat, niin tutuille ja tuntemattomille ihmisille ja eläimille, kuin myös autoille, kaupalle jne. Ja nyt viimeisimpänä villityksenä, kun laitan sille vaipan (ei siis ole vielä oppinut kuivaksi), se huiskuttaa pippelilleen "hei-hei appi!" 

Pipanaisella ottaa koville, kun ei saa olla yhtä iso kuin Isosisko. Sen on vaikea ymmärtää, että Isosisko saa avaimen ja puhelimen ja saa harjoitella yksin kotona olemista, eikä hän saa. Tänään olikin suuri hetki, kun lähdin Poikasen kanssa Isosiskoa vastaan ja Pipanainen jäi naapurin tytön kanssa kotipihaan leikkimään "ihan yksin". Ja nyt ei tarvi kenenkään kauhistua, että neljävuotias jätettiin yksin kotiin kahdeksikymmeneksi minuutiksi, olin kyllä sopinut naapurin tytön äidin kanssa, että hän on kotona ja tietää, että mä olen hetken poissa. Meillä on vierekkäisen pihat ja vähän molempien pihoilla taisi tytöt juosta. Eli ihan yhtä hyvän valvonnan alla lapsi oli kuin mun kotona ollessakin.

Toinen kova pala Pipanaiselle oli, kun mummo ja pappa lupasivat viedä Isosiskon ja samanikäisen serkkupojan pariksi yöksi Partaharjun suurleirille. Noista leireistä on mulla lapsuudesta ja nuoruudesta mukavat muistot, ja on tosi kiva, että Isosisko nyt pääsee isovanhempien ja serkun kanssa sinne. Isosiskoa tietysti jännittää kovasti, vaikka on innostunut. Pipanaiselle tuli iso harmi, kun ei pääse mukaan, mutta mä olin jo suunnitellut, että siinä vaiheessa olisi hyvä hetki mun tehdä Pipanaisen kanssa kahdestaan pieni lomamatka. Ajattelin, että mennään sen kanssa johonkin suhteellisen lähellä olevaan kaupunkiin, käydään leikkipuistossa ja ravintolassa syömässä, ehkä jossain kaupassa tai kirpparilla ja nukutaan hotellissa yö. Siinä on Pipanaiselle varmasti tarpeeksi seikkailua, ja on kiva tehdä jotain sen kanssa kahdestaan.

Samanlainen reissu on Isosiskonkin kanssa suunnitteilla, mutta sen toteuttaminen taitaa venyä syksyyn.

Meillä on ollut nyt kovin aikaisia aamuja, ja väsymys alkaa vaivata (olen huono menemään ajoissa nukkumaan, kun Mies on poissa). Enää kaksi yötä, niin saadaan isi kotiin! Tänään kävi lasten kavereita kylässä, ja mä leivoin munkkeja. Hyviä olivat.