26.6.2011

Ihan lyhyesti vaan

Julkaistu alun perin vanhan blogin puolella.

Isosisko oli juhannuksena yhden yön mummilassa ilman äitiä, isiä tai Pipanaista. Oli ollut kivaa, Isosisko oli päässyt katsomaan kokkoa ja isomummon vessa oli "hieno paikka". Minä, Mies ja Pipanainen oltiin ihan vaan kotona. Meilläkin oli kivaa! Tosi rauhallista oli olla ihan vaan yhden lapsen kanssa (varsinkin kun se oliPipana, se yksi). Mä ehdin ommella Pipanaiselle juhlamekon yläosan, vaikka jouduinkin purkamaan aika paljon ja leikkaamaan takakappaleetkin uusiksi, kun suunnitelma muuttui. Mitäs teen omasta päästä... Eilen mekin sit mentiin Miehen vanhemmille yhdeksi yöksi. Tänään tultiin Miehen sedän kautta kotiin. 

Pipanainen on muutamana yönä vähän itkeskellyt, arvellaan, et ois hampaita tulossa. Vähän on alaikenet pullollaan, mutta ei vielä kuulla hampaat läpi, et ei ne kyllä ihan näillä näppäimillä sieltä putkahda (vaikka Isosiskolla kyllä aikoinaan tuli hirmu vauhdilla, et eihän sitä koskaan tiedä). Pipanainen on myös melkein lähdössä ryömimään, jonain päivänä se keksii sen taidon, ja sit se on menoa... Mua hirvittää jo valmiiksi, eikä yhtään haittais, vaikkei ihan vielä oppiskaan. Isosiskon lelut kävin nyt sen poissaollessa läpi, et kaikkein pienimpien kamojen pitäis olla Pipanaisen ulottumattomissa. Yhden reilun kokoisen laatikollisen leluja pakkasin mökille vietäväksi, lähinnä sellaisia, millä ei ole tullut kotona leikittyä oikeastaan ollenkaan, ja sit muutaman värityskirjan, kun niitä on kotona yli tarpeen. Onpahan sitten mökillä leluja.

21.6.2011

mutku mä haluun.

Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella. 

Tänään on ollut ukkosta ilmassa. Pariinkin otteeseen on jysähdellyt ihan kunnolla, tullut uskomattomat määrät vettä ja rakeitakin. Kaikki kylän naakat (luulin niitä oudon näköisiksi variksiksi, mutta Mies kertoi, että ne on naakkoja) ovat päättäneet asettua pesimään meidän lähiympäristöön, jonka takia meillä kaikuu uskomaton lintujen rääkynä päivin ja öin, linnunkakkaa on piha tulvillaan, eikä takapihalle voi mennä (ainakaan lasten kanssa), kun linnut hyökkää päälle. Tai tämä oli tilanne eilen, Mies kävi työpäivänsä jälkeen niitä vähän hätistelemässä, ja tänään on ollu vähän rauhallisempaa. Ärsyttävää, kun ei uskalla esim. nukuttaa Pipanaista ulkona, tai leikkiä Isosiskon kanssa muuta kuin talon lähellä, kun linnut käy päälle. Niitä on siis monta kymmentä ainakin, ellei jopa sata. No, Mies oli sitä mieltä, että ne on oppivaisia, joten jos se muutamana iltana käy vähän hätistelemässä niitä, niin jospa niistä vaikka osa viitsisi vaihtaa maisemaa.

Mun tekis mieli vaikka mitä. Kolmatta lasta esimerkiksi. Rakastan raskaana olemista, se on vaan paras olotila, mitä tiedän. Se tunne, kun syntymätön lapsi muljuilee mahassa, on vaan niin käsittämättömän hieno. Kaikista tylsistä raskausajan vaivoista huolimatta oisin mielelläni raskaana useammin ja pidempään. Ja Pipanainen on jo niin iso... Mutta toisaalta, jos vaikka nyt tulisin raskaaksi, niin Pipanainen olis 1v4kk (kai) uuden vauvan tullessa, ja kyllä mä kuitenkin soisin, että se sais vähän pidempään olla nuorimmainen. Ja oon ollu kuitenkin tänä keväänä niin väsyksissä, etten tiedä, miten jaksaisin kolmen lapsen kanssa. Oli niin tai näin, en usko, et kuitenkaan tuun raskaaksi vielä aikoihin.

Raskaushaaveita jarruttelee myös vähän muut haluamiset. Haluisin ennen seuraavan lapsen syntymää (siis mikäli me joskus kolmas saadaan, eihän sitä koskaan tiedä) olla vähän töissä. Vaikka jonkun sijaisuuspätkän tehdä. Nyt oon ollu kolme vuotta vaan kotiäitinä, ja täytyy myöntää, että vaikka tästä hirmuisesti tykkäänkin, niin kaipaisin myös jotain muuta välillä. Yksi haluaminen on myös opiskelu, oonkin vähän suunnitellu, et jos alkaisin tehdä avoimeen yliopistoon jotain opintoja silleen, et voisin saada niistä joskus johonkin aineeseen pätevyyden. Jyväskylän avoimeen yliopistoon ainakin onnistuu muutaman aineen kohdalla, ja vieläpä niin, et voi tehdä aika pitkälti (tai jopa kokonaan) etäopintoina. Haluisin kovasti! Mut se vaatii rahaa, joten katsotaan nyt.

Haluisin ehtiä tehdä käsitöitä! Harmittaa, kun olis intoa ja ideoita, mutta ei aikaa. Ja jos joku noista edellisistä haluamisista joskus toteutuu, niin oman ajan määrä ei ainakaan lisäänny... :)

Lisäksi haluisin just nyt iltapalaa. Sen voin toteuttaa.

18.6.2011

Isosisko 3 vuotta

Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella. 

 
Meidän Isosisko täytti tänään kolme vuotta. Tosin neiti itse perinaiselliseen tapaan vähän vähensi iästään, ja oli sitä mieltä, että hän täyttää vasta kaksi.

Juhlittiin, ja oli kivaa. Ainakin Isosiskon ja äidin mielestä :) Isosisko sai toivomansa leluauton (itse asiassa kummisedältään kaksi ja ukilta ison pihakuormurin) ja paljon kaikenlaista, hirveästi kaikkia barbapapa-juttuja (barbapapat on hänellä nyt niin kovin IN). Äiti sai leipomuksensa leivottua ja oli siltä osin tyytyväinen. Ja oli ihana jutella rakkaiden ihmisten kanssa ja kaikkea. Harmi, kun niin monet asuu kaukana, olis ihana nähdä useammin! Mut oli tosi hienoa, että esim. Isosiskon kummisetä jaksoi ja viitsi tulla parin tunnin matkan takaa. Isosisko sai toisen autokakun, jonka valmistuttua hän ensin ilmoitti haluavansa sittenkin junakakun (oli siinä vaiheessa vähän myöhäistä!) ja sitten autokakusta tuli vielä väärän värinenkin. Eilinen kakku oli vihreä, mut vihreä elintarvikeväri loppui eilen ja tein tänpäiväisestä autokakusta sitten vaaleanpunaisen. Vihreäähän hän olisi toivonut, mutta vaaleanpunainenkin sitten onneksi kelpasi.

Nyt on ihan tyhjä olo. Musta olis ihanaa, kun olis aina paljon ihmisiä ympärillä. Tai tykkään kyllä olla yksinkin ja kaipaankin sitä, mutta useammin sais olla enemmän porukkaa kasassa. 

äh. nyt ei vaan juttu kulje, vaikka olis paljon kerrottavaa. Antaa olla kulkematta sitten. Meen syömään vähän lisää kakkua.

17.6.2011

Julkaistu alun perin toisen blogin puolella.
  
Tänään olen ollut ahkera. Oon säilönyt järjettömän määrän raparperia (kiitos apelle!), käytännössä tehnyt siitä hilloa, sokeroimatonta sosetta (ei ollu kauheasti sokeria varastossa, ja raparperin kanssa tarvitaan nimen omaan kauheasti sokeria) ja äsken pilkoin viimeiset paloina pakastimeen. Olen tehnyt Isosiskolle autokakun (kakkupohjat olin jo aiemmin leiponut), siivonnut, ja nyt illalla myöhään leiponut kaksi omenapiirakkaa huomisiin juhliin. 

Tänään jo vähän juhlittiin huomista synttärisankaria. Miehen sisko, mun sisko perheineen ja mun veli ja vanhemmat kävi illalla juhlimassa. Aika pikaiset pirskeet oli, mutta eipä se mitään. Isosisko sai kivoja lahjoja ja oli tietysti ihan tohkeissaan kakusta (se sai sen haluamansa autokakun) ja kaikesta. Meidän äiti oli ommellut meidän olkkariin kapan (kai sitä alkoi ärsyttää, kun ollaan asuttu tässä jo kohta kaksi vuotta eikä olohuoneessa ole verhoja... Mä olin kyllä jo valinnut kankaan valmiiksi, mutta en ollu päässy asiassa sen pidemmälle) ja isä toi ulkoeteisen kaappien päälle tason (mökiltä vanhasta tasosta sahailtu) (kylläpä on nyt siistin näköinen ulkoeteinen!) ja yhteen kaappiin hyllyjä (jostain vanhoista hyllyistä nekin tehty. Rumia, mutta toimivia). Ollaan vähän sellaisia kierrättäjiä, noi ulkoeteisen kaapitkin on mun sedän vanhoja. En käsitä, miksi pitäis aina ostaa uutta, kun vanhaakin on tarjolla. No, se olkkarin verho on kyllä ihan upo uusi. Nyt pitäis vaan laittaa nipsut, jotta sais verhon paikalleen.
 
Nyt meen ottamaan toisen omenapiirakan uunista ulos ja painun pehkuihin. Pipanainen heräs aamulla kuudelta, joten väsyttää!

16.6.2011

Ruutuhyppelypäivä

Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella.

Miehen leireillessä meillä oli paljon mun ja Miehen äidit kylässä (ei kylläkään samaan aikaan) ja oltiin myös ite molemmissa mummoloissa. Isosiskohan oli tietysti mummoista kovasti innoissaan ja mummot valittiin leikkikaveriksi, hampaiden pesijäksi, nukuttajaksi jne. Ja kun Mies tuli kotiin, niin isi oli tietysti kova juttu. Miehellä oli viiden päivän vapaa ja me käytiin viikonloppuna mökillä, jossa ukki ja mummi olivat kovassa huudossa. Mua ei missään nimessä hiukkaakaan haittaa, että Isosiskolle kelpaa näissä tilanteissa mieluummin joku muu kuin äiti (kun tosipaikan tullen kuitenkin äiti on paras vaihtoehto), mutta onpa ollut ihana tällä viikolla olla paljon Isosiskon kanssa. Ihan vaan puuhailla molempien tyttöjen kanssa kaikkia normaaleja juttuja. Kyllä huomaa, että viimeisen kuukauden aikana on sen kanssa tullu puuhailtua paljon tavallista vähemmän.

Oon myös ollut aika väsyksissä keväällä, enkä ole jaksanut aina kovin täysillä olla mukana Isosiskon jutuissa (en kyllä Pipanaisenkaan). Nyt ensin viikko mummoloissa ja sitten Miehen viiden päivän vapaa tuntuu tehneen ihmeitä, olen ollut hirmu hyvällä mielellä, jaksanut eläytyä Isosiskon leikkeihin ja ollu vaan tosi onnellinen Miehestä ja tytöistä.

Eilen satoi vettä ja Pipanaisen nukkuessa mentiin Isosiskon kanssa leikkimään sadeleikkejä. Molemmille sadevaatteet päälle (mullakin on ihan kurahousut ja kaikki!), kumpparit jalkaan ja Pipanainen vaunuissaan sadesuojukseen, ja pihalle. Parhaita sadepuuhia Isosiskon mielestä on vuotavan räystään alla seisominen (ollaan leikisti suihkussa), lätäköissä litskuttelu ja kuravesi-hiekka-leikit. Olipa kivaa yhdessä antaa veden loiskua! Jokaisella aikuisella pitäis olla joku lapsi, jonka kanssa hyppiä lätäköissä, jos ei yksin kehtaa.

Tänään opetin Isosiskoa hyppäämään ruutua. Hiekkaan piirtäminen kepillä oli tosi tosi jännää. Ruutua hypättiin tasajalkaa, onnistui Isosiskoltakin, ja oli se siitäkin innoissaan, vaikkei ihan yhtä paljon kuin hiekkaan piirtämisestä. Tosin se ruutuhyppely meinas mennä ruudukon läpi juoksemiseksi, mut eihän se mitään haittaa. Mä ite innostuin ruutuhyppelystä (en oo hyppiny ruutua varmaan yli kymmeneen vuoteen!) ja hypin sit itsekseni, kun Isosisko sai jo tarpeekseen :)

Miehellä on joku kurssin päättymiseen (loppuu ens viikolla) liittyvä sauna- ja juhlimisilta ja se jää koululle yöksi. Ollaan siis oltu koko päivä tyttöjen kesken. Isosisko täyttää lauantaina kolme vuotta ja huomenna tulee jo mun vanhemmat ja sisko perheineen juhlimaan. Valmistelut on erittäin vaiheessa, näiden pikku apureiden kanssa tuppaa kaikki jäämään viime tippaan. Mut lasten käytyä kahdeksan jälkeen nukkumaan aloitin päivän hommat vessanpesulla ja nyt odottelen, että saan feta-pinaattipiirakan uunista ulos ja pääsen itsekin petiin. Hyvää yötä!

(ai niin, itselle muistiin, jos unohdan vauvakirjaan kirjata, että puoli vuotta täytettyään Pipana oppi kääntymään akselinsa ympäri, siis kiertämään ympyrää ikään kuin, ja uudelleen kääntymään vatsalta selälleen. Selältä vatsalleen se alkoi kääntyä pari päivää sen jälkeen, kun tänne kirjoitin, että se taito on unohtunut... Syöttötuolissakin istutaan jo mallikkaasti, ilman tukea vielä ei (en oo kyllä kauheasti sitä istuttanu, kun on jäänyt mieleen Isosiskon fysioterapiakäynneiltä ohje, ettei lasta sais istuttaa ennen kuin se itse osaa nousta istumaan).)

14.6.2011

Isosiskon ajatuksia

 Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella

"Pallo ikki."
"No anna mä katson, osaanko korjata sen."
"EI. Äiti ei osaa! Isi osaa! Ite peeni käsi, äiti peeni käsi, isi iso käsi. Isi osaa!"

Oltiin soutelemassa, minä, Mies ja Isosisko, ja Mies vitsaili jotain mun soututaidoista (mä OSAAN soutaa ihan hyvin, mut jotenkin se ei vaan mene Miehen kaaliin)
Minä: "Niin tiedätkö, Isosisko, äitikin osaa soutaa."
Isosisko: "MITÄ???"

Kysyin Isosiskolta, että tuleeko siitä isona äiti. Kyllä kuulemma tulee. Ja lapsiakin hän saa, pieniä Pipana-vauvoja. Sit kysyin, mikä äidistä sitten tulee, kun Isosiskosta tulee äiti.
"Ei mitään.  Äiti H-, ite H-. Kaksi H-. Nii, äiti!"
(Isosisko on myös esittänyt toiveen, että äidin mahassa olisi taas pieni vauva, jotta meillä olisi kaksi Pipana-vauvaa. No, kaikkeahan saa toivoa...)

Luettiin iltarukousta. Isosisko aina lukee siihen päälle jotain omankielistä rukousta, koska hänelläkin on asiaa Jumalalle.
"Oliko sulla taas asiaa Jumalalle?"
"Damm. Ite kysyy, miksi nuna kulkee"
"Ai sä kysyit Jumalalta, miksi junat kulkee?"
"Nii. Isi ei tiiä mitä, äiti ei tiiä mitä, Pipana ei tiiä mitä, Umala keetoo!"

10.6.2011

Ajattelija

 Julkaistu aiemmin vanhan blogin puolella

Joskus tulee aamupalapöydässä käytyä parisuhdekeskusteluja.
Mies: Huomaatko, ei olla riidelty viime leirin jälkeen ollenkaan.
Minä: Ei niin. Mä en oo ollu niin väsynyt tällä kertaa. Ja olen myös ajatellu aika paljon asioita.
Mies: Niin mäkin.
Isosisko: Minä myös!

Miehen kuukauden mittainen leiriputki on onnellisesti takana. On ollu aika väsyttävää, ja väsymys on kyllä purkautunu motkottamisena ja kinasteluna puolin ja toisin aina leirien välisinä vapaapäivinä. Mutta nytpä se on ohi!