31.5.2015

Toukokuun kirjat

Mulle on käynyt joku ihmeellinen moka, ja joku kuun alussa luettu kirja on jäänyt merkitsemättä muistiin, enkä muista sitä enää. No, selvästikään ei ole tehnyt isompaa vaikutusta, koska en enää edes muista, mitä luin. :) Lukuaika on ollut vähissä, kun olen kuun alussa nukkunut joka toinen yö, ja viimeiset kaksi viikkoa joka yö lastenhuoneessa (ts. ei voi lukea sängyssä), eikä tässä yksinhuoltajaelämää viettäessä muutenkaan ole juuri rauhallisia lukuhetkiä ollut. Mutta ei se mitään, kirjat ei tästä maailmasta mihinkään katoa.

Tässä nyt kumminkin ne kolme, jotka muistan tässä kuussa lukeneeni:

Lena Muhina: Piirityspäiväkirja
17-vuotiaan Lenan päiväkirja Leningradin piirityksestä toisessa maailmansodassa. Kannattaa lukea, oli kyllä ihan kiinnostava (vaikka alussa se jaarittelikin kovasti jostain ihastuksestaan) ja avarsi taas näkemyksiä. 
Mirja Aatsinki: Asunto koulun yläkerrassa
Tarina nuoresta opettajattaresta, joka tulee kyläkouluun opettamaan. Ei ollut mikään suuri lukukokemus, mutta ei missään nimessä huonokaan. Jos osuu joskus kohdalle, niin lukekaa toki :)
Tarquin Hall: Vish Puri ja kadonneen palvelijattaren arvoitus
Tää on meillä ensi viikon lukupiirikirjana. Ihan mukavan leppoisa salapoliisikirja, johon omaa väriään toi intialaisuus. Alkuun en oikein innostunut, eikä kohoa suosikiksi, mutta ihan mukavaa luettavaa. Näitä voisi lueskella vaikka kesällä mökillä... Suosittelisin kaikille, jotka tykkäävät lukea kesyjä salapoliisitarinoita (vähän kuin Agatha Christietä). Toisin sanoen kirja ei ole tippaakaan jännittävä, pelottava tai raaka. Arvasin tosin loppuratkaisun jo aika aikaisin, mutta ei se haitannut.

29.5.2015

Kuulumisia viikon ajalta

Sitten ikkunaremontin on tapahtunut seuraavaa:

Viikko sitten perjantaina oli vähän väsy-päivä. Olin saanut edellisenä yönä nukkua supervähän, ja olihan tuota univelkaa vähän ehtinyt kertyä jo aiemminkin. Perjantai meni siis aika sumuisissa merkeissä. Lähdin hakemaan Pipanaista hoidosta ja suuntasinkin ajatuksissani kohti eskaria, Isosiskon vesipeuhussa menin miesten ryhmäpukkariin muiden isien perässä... Vähän väsynyt. No, kaikeksi onneksi anoppi (mulla on ihan super anoppi!) tuli meille ja nukkui lasten kanssa.

Lauantaina samainen super-anoppi vei muksut mukanaan mummilaan ja mä sain reilun vuorokauden ihan omaa aikaa. Edellinen vastaava onnenpotku tapahtui maaliskuun alussa, joten ihan tarpeeseen tuli. Kyllä nautin omasta ajasta! Nukuin, lepäsin lepäämällä (ts. telkkarin äärellä), lepäsin touhuamalla (ihanaa saada rauhassa siivota! Siivosin oikein perin pohjin oman vaatekaappini ja koko lastenhuoneen), söin herkkuja telkkarin äärellä, tein käsitöitä... 

Maanantaina meillä kävi mun rakas ystävä lapsineen kylässä. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja jutella. Lapsillakin tuntui leikit menevän harvinaisen hyvin yksiin. Onneksi nähdään pian uudelleen!

Keskiviikkona vietettiin Isosiskon kaverisynttäreitä. Ihan yhtä helpolla ei juhlat menny kuin viime vuonna. Osalla vieraista oli vähän pöytätavat hukassa, ja melkein koko joukolla meinasi mennä ihan riehumiseksi touhu. Pari vähän nuorempaa vierasta meinasi jäädä porukan ulkopuolelle, kun eivät olleet ihan yhtä riehuntahenkisiä, mutta Pipanainen suostui sitten niiden kanssa puuhailemaan, ja lopulta saivatkin ihan kivat legoleikit aikaiseksi. Isosisko ei taaskaan halunnut mitään erityistä ohjelmaa, joten ensin syötiin, sitten avattiin lahjat ja pidettiin pieni aarteenetsintä, jonka jälkeen riehumishenkiset painuivat pihalle purkamaan höyryjä ja vähemmän riehumishenkiset jäivät sisään legoleikkeihin. 

Mulla oli juhla-apuna sekä anoppi että mun serkku, ja molemmat totisesti tarpeeseen! Anoppi vei Poikasen leikkipuistoon ja serkku urhoollisesti vahti ulkona riehuvia lapsia. Isosiskolle hillitön herkuttelu ja yhtä hillitön juoksentelu yhdistettynä koko päivä vallinneeseen jännitykseen osoittautui huonoksi yhdistelmäksi ja päivänsankari vietti viimeisen puolituntisen juhlistaan vessan pöntöllä ämpäri seuranaan. Mutta oli kuulemma ollut huonoa oloa lukuunottamatta tosi kivat juhlat :)

Mä päätin eilen (ihan kuin tässä kolmen lapsen väliaikaisyksinhuoltajuudessa, synttäreissä ja kaikessa muussa oheistoiminnassa, mitä nyt onkin riittänyt, ei olisi tarpeeksi), että ensi viikonloppuna siirrän kolme kirjahyllyä tietokonehuoneesta olkkariin. Mies tulee käymään kotona, joten on oivallinen tilaisuus pianon ja kaapin siirtoon. Kirjahyllyt ja sohvat saan siirrettyä yksinkin tarpeen vaatiessa (kokeiltu on). Meillä on siis pienimmässä (eli tosi pikkuruisessa) huoneessa nykyään molemmat ehjät seinä vuorattu kirjahyllyillä, toisella seinällä kolme ja toisella kaksi. 

Olen tätä siirtoa jo pidemmän aikaa ajatellut, tosin ajatuksena on ollut, että "sitten kun on pakko luovuttaa kirjastohuone Pipanaisen huoneeksi". Mutta nyt alkoi tehdä mieli lisää muutoksia (tänä keväänä on siis paitsi vaihdettu ne ikkunat, myös maalattu olkkari, keittiö ja kodinhoitohuone) ja tuo kirjahyllyjen siirto on jo jonkin aikaa kutkuttanut. En ole tykännyt olkkarin järjestyksestä, ja nyt samalla näen, että onko mun kuvitelma siitä, millainen olkkari olisi hyvä ja miten sinne asettelisin kulmasohvan, ollenkaan toimiva. Ehkä ihan hyväkin testata ennen sen kulmasohvan hankintaa (meillä on nyt siis kaksi leviämispisteessä olevaa pientä nahkasohvaa).

Viikonloppuinen kirjahyllynsiirtohan tarkoittaa sitä, että ne kirjahyllyt piti tyhjentää ja pestä ja kirjat imuroida. Kaksi päivää ahkeroin, mutta nyt on kolme kirjahyllyä tyhjennetty ja pesty ja kirjat imuroitu. Näissä kolmessa hyllyssä on yhteensä 20m hyllytilaa ja kolme metriä hyllyjen päällistä (joka on tietysti kovasti hyötykäytössä). Arvannette siis, että ei ollut ihan pieni urakka. Ja nyt kun katsoo ympärilleen, niin näyttää siltä kuin oltais vähintään muuttamassa, vaikka tyhjensin vaan kolme kirjahyllyä. Mutta onhan se toki niin, että kahteenkymmeneenkolmeen metriin mahtuu aika paljon tavaraa, kun sen levittää pitkin lattioita :) Pitkin lattioita se on myös levitelty, kiitos Poikasen, joka on kaatanut kirjapinoja sekä vahingossa että tahallaan.

Kirjahyllyjen järkkääminen on mahtavan kivaa puuhaa, joten mukavia hetkiä on mulla edessä.

Tänään oli Pipanaisen viimeinen päiväkotipäivä ennen lomaa ja Isosiskon viimeinen varsinainen eskaripäivä. Huomenna sitten vielä koko koulun kevätjuhla. Ja ensi yönä tulee Mies kotiin! Ja ehtii olla kotona n. 50 tuntia, eli maanantain vastaisena yönä lähtee seuraavalle parin viikon reissulle. Kyllä sitä on odotettu, Pipanainen on kysynyt jo monena iltana, että tuleeko isi tänä yönä. Ihana saada se pariksi päiväksi kotiin!

20.5.2015

Ikkunaremontti

Meillä oli tänään ikkunaremonttipäivä.

En olisi ikinä uskonut, että se on niin nopea ja helppo homma.

Puoli kahdeksalta tuli remppamiehet (2kpl) hommiin. Olin just saanut itselleni ja lapsille vaatteet päälle, ja aloin siinä sitten kiireellä laitella sänkyjä siihen malliin, että pääsevät hommiin. Lapset onneksi katsoivat telkkaria ja pysyivät siis aloillaan, kun miehet aloittivat kantamalla kaikki ikkunat sisään oikeisiin huoneisiin. 

Mun serkku tuli (onneksi!!) meille avuksi. Se olikin hyvä, koska tosiaan sisällä joka huoneessa oli ikkuna odottamassa, ei todellakaan olis voinut lasten (tai varsinkaan Poikasen) kanssa olla sisätiloissa. Joten aamupäivä vietettiin pihalla, onneksi oli nätti ilma. Serkku vahti lapsia ja mä sit tein sisällä ruokaa.

Hullun nopeasti se ikkunoiden vaihto kävi. Kaksi tuntia meni siihen, että otettiin vanhat ikkunat pois ja laitettiin uudet paikalleen. Enemmän aikaa meni sitten tiivistämiseen, listoitukseen ja jälkien siivoukseen niin sisältä kuin ulkoakin. Mutta kaiken kaikkiaan kuudessa tunnissa koko homma oli paketissa, ja miehet sentään pitivät jonkinlaiset ruokatauonkin. 

Haettiin Isosisko eskarista kävellen (ja oli niin lämmin, että pitkähihaisessa puserossa tuli melkein kuuma!) ja kun tultiin kotiin, miehet jo olivat lähtöpuuhissa. Yllättävän vähän jäi sotkua siivottavaksi. Olin suojannut kirjahyllyt ym. lakanoilla, jotka tietysti meni pesuun. Lattian imuroin (vaikka ei paljon ollutkaan sotkua) ja moppasin, sen verran tuntui pölyiseltä. Tosiaan remppamiehet itse lakaisivat lattian ennen lähtöä -sen verran perusteellisesti, että ottivat meidän lattiaharjan ja rikkalapion mukaansa. En tiiä, pitäiskö mun kehdata huomenna soittaa, että kaivataan meidän harjaa, vai meenkö vaan suosiolla ostamaan uuden...

Ihana serkku vielä viihdytti lapsia niin, että sain tosiaan rauhassa lattiankin mopattua. Illalla vielä vähän järjestelin tavaroita paikalleen ym pientä. Jotain jäi vähän huomiselle.

Lapsetkin olivat niin väsyneitä (Pipanainen puuhakkaasta päivästä, Poikanen varmaan myös siksi, että sen päiväunet jäi kymmenen minuutin rattaissa torkkumiseen), että kaksi nuorinta oli unessa jo puoli kahdeksalta. Äitikin on väsynyt, ja menee tästä kohta nukkumaan.

Mut kyllä on hienot uudet ikkunat. Tykkään!

19.5.2015

Yh-kuukauden toinen päivä

Olin ajatellut tyhjentää tänään kompostin. Sitten tuli mieleen, että ei ehkä ole ihan suotavaa ilmaantua päiväkodin kevätjuhlaan kompostintuoksuisena, joten jätin odottamaan tulevaisuutta. Ilma oli ihana ja puuhailtiin lasten kanssa pihalla niitä näitä. Mä siirsin tomaatintaimia ämpäreihin, mutta ämpärit loppuivat (taas!) kesken, joten muutama jäi vielä siirtämättä. 

Pipanaisella oli tosiaan päiväkodin kevätjuhla. Oli kiva juhla ja hyvin meni. Pipanainen esiintyi hienosti, vaikka välillä vähän hametta nostellessa pikkuhousut vilkkui, sormi eksyi nenään ja haukotti. Ihana oli myös seurata toisen ryhmän pikkuisten touhuja, noi alle 3-vuotiaat on niin hellyttäviä esiintyjiä!

Isosisko otti valokuvia (mäkin pari, jotta olisi ainakin joku kuva, jossa näkyy päät jne). Poikanen jaksoi yllättävän hyvin. Melkein koko ohjelman se katsoi ihan onnessaan (vetosi selvästi 2-vuotiaaseen ne lastelaulut), ja lopusta selvittiin mun kännykän avulla (olen jo monessa tiukassa paikassa ollut kiitollinen siitä, että tuli hommattua älypuhelin). Juhlan jälkeen tarjottiin eskimot, ja Poikanenkin onnistui syömään omansa melkein ilman sotkuja. 

Meillä oli tosi kiva päivä kaiken kaikkiaan. Iltatoimetkin meni ok. Lasten nukahdettua leivoin ylihuomiseen raamikseen mutakakun ja valmistelin vielä vähän huomista ikkunaremppaa (ts. raivasin loput tavarat pois ikkunoiden edestä ja suojasin kirjahyllyt lakanoilla). 

Mitä mutakakkuun tulee, mulla on ollut jo jonkin aikaa sellainen tunne, että meidän uuni ei paista kovin hyvin. Nyt tein tosiaan ylihuomista raamista silmälläpitäen mutakakkua, ja sen paistaminen kun on tarkkaa puuhaa, niin ajattelin lykätä uuniin lämpömittarin. Oikeassa olin aavistuksineni, siinä vaiheessa kun uuni näytti 200 astetta, lämpömittari näytti 122.

Lisäsin tietysti uuniin lämpöä, kunnes se oli oikeasti 200. Ja nyt se mutakakku onneton sitten paistui liian kypsäksi (joudunkohan syömään sen nyt itse ja tekemään raamikseen uuden?)

18.5.2015

Tänään.

Tänään oli mukava päivä.

Ikkunat tuli. Mies oli puhelimessa sanonut kuljetushenkilölle (nainen), että kannattaa peruuttaa pihaan, koska meidän pihassa on vaikea pumppukärryillä mitään liikuttaa (hiekkapiha, ja viettää ylöspäin kohta taloa). Kuljetushenkilö tietysti parkkeerasi autonsa tienviereen, hilasi ensimmäisen ikkunalavan sieltä alas ja totesi, että tämähän ei tästä mihinkään liiku... No, mä menin työntämään ja saatiin kahden naisen voimin ikkunat pihan puolelle, ei tarvinnut tielle jättää. Iltapäivästä asti on satanut ja mua jännittää, et pitääkö mun pressuviritelmät ikkunat tarpeeksi kuivina. 

Käänsin kasvimaan. Isosisko katseli vierestä ja arveli, että isi osaa varmaan paremmin. Kauhean kannustavaa, varsinkin kun mä hoidin sen homman mielestäni oikein hyvin. No, onhan Miehellä enemmän voimaa ja vipuvartta, joten kyllä se varmaan siltä paremmin sujuukin.

Tytöt tiskasivat kaikki leikkiastiat (siivoilin aamupäivällä lastenhuoneen hyllyjä ja totesin leikkiastiat pölyisiksi). Tiskatuksi tulivat, ja siinä ohessa kastui kaksi tuolia, lasten vaatteet ja lattia. Hyvää harjoittelua tytöille.

Mä sain hoideltua joitain jonkin aikaa odotelleita pikku hommia, lapset puuhasteli mukavasti niitä näitä, Poikanenkin teki vähemmän tihutöitä kuin yleensä ja mieli oli ihan hyvä kaikilla enimmän aikaa. Poikasen nukuttamiseen meni alle tunti (yleensä Mies nukuttaa sen vartissa, mulle se temppuilee parhaimmillaan puolitoista tuntia). Kohta menen nukkumaan, tulevan yön nukkumismahdollisuuksista kun ei oikein tiedä. 

Öitä!

17.5.2015

Ei tehdä mitään -viikonloppu

Kylläpä on ollut kiva viikonloppu.

Perjantaina lähdin lasten kanssa pian Isosiskon eskarin loputtua lähikaupunkiin. Mies tuli töistä sinne, ja käytiin ostoksilla. Tarvittavien tavaroiden lista oli pitkä: lasten juhlakengistä multaan, ruokaostoksiin ja pariin pressuun. Läheskään kaikkea tarvittavaa ei löytynyt, eikä ehdittykään ostaa, mutta onneksi kuitenkin ostoslista lyheni jonkun verran. 

Ruokailulle ei jäänyt pitkälti aikaa ennen Isosiskon uintia, joten päädyttiin pizzabuffaan (koska viereiseen Heseen oli liian pitkä jono). Nälkä lähti, se nyt ehkä oli perimmäinen tarkoituskin. Poikanen nautti täysin siemauksin lihapullista, pitsanreunoista ja maidosta ja muisteli vielä illallakin, miten "issa mmaa, issa NAM!" (= pitsa kuumaa, pitsa nam).

Mä vein Isosiskon uimaan, mies pienemmät kotiin. Olin edellisenä yönä saanut nukkua 3,5 tuntia, joten puolen tunnin istuskelu uimahallin yläkerrassa puolihorroksessa oli ihan tervetullut katkos muuten kovin touhukkaaseen päivään.

Eilinen meni kotoisissa puuhissa. Mies kävi vielä lähikaupungissa ostamassa multaa, joka edellisellä reissulla jäi ostamatta (mä en lähde kolmen lapsen kanssa multaostoksille!) ja puutarhakeinun (päätin viimein, mitä haluan hankkia 30-vuotissynttärilahjaksi melkein kaksi vuotta sitten saamillani rahoilla), tosin puutarhakeinu kasataan vasta sitten joskus tulevaisuudessa paremmalla ajalla, kunhan keksin, mihin kohtaan pihalla sen haluan :)

Siivottiin, syötiin muikkuja ja perunamuussia, keräsin kevään ekan satsin nokkosia kuivumaan, lapset leikki pihalla, illalla vähän yhteistä aikaa Miehen kanssa. Kiva tavallinen kotipäivä ilman mitään ihmeellistä. Sama meno on jatkunut tänään.

Mä tykkään hirmuisesti tällaisista kotiviikonlopuista, kun ei tapahdu mitään, ei ole mitään menoja, ei käy vieraita, ollaan vaan ja tehdään kotihommia. Toisaalta tykätään kyllä vieraistakin ja tykätään myös kyläillä yms, eli ehkä senkin takia tämmöiset "perusviikonloput" on meillä kovin harvinaisia. Näin äkkipäätä muistelemalla sanoisin, että edellinen ohjelmaton ja vieraaton viikonloppu on ollut yli kuukausi sitten, ja seuraava aikaisintaan joskus juhannuksen jälkeen, joskin veikkaan, että kesällä ei malteta viikonloppuja kauheasti kotona viettää. Toki me arkena ollaan enimmäkseen kotosalla, ja kun lasten kesäloma alkaa kahden viikon päästä, niin varsinkin sitten tavallisia kotipäiviä on kyllästymiseen asti. Mutta onhan se eri, kun on Mieskin kotona.

Huomenna Mies lähteekin sitten neljäksi viikoksi reissuun. Huomenna tulee myös kolme lavallista ikkunoita pihaan, keskiviikkona sitten niitä pitäisi alkaa saada paikalleen. Haastava kuukausi on aluillaan, katsotaan, miten tästä selvitään... Tänään pitäisi vielä ottaa verhotankoja pois ja siirrellä muutamia painavampia huonekaluja, mitä en saa tiistaina yksin siirrettyä. Valmistellaan siis jo ikkunaremppaa, mun hommaksi jää sitten tiistaina suojata piano, telkkari, kirjahyllyt ym, siirtää vähän sänkyjä ja muita huonekaluja, mitä on ikkunoiden edessä. Ja tietysti sitten remontin ajan pitää lapset pois tieltä, sekä jälkikäteen pestä lattiat ja siivota mitä nyt muuten siivottavaa on. Olisi saanut tulla tuo remontti vähän parempaan aikaan, mutta toivotaan nyt sentään, ettei sataisi!

edit: Kivan viikonlopun vähemmän kiva loppu: Poikanen piirsi (siis naarmutti) kivellä molempien autojen konepeltiin ja kylkiin hirmuiset syheröt, kun Mies oli hetken siihen selin jomman kumman tytön pyörää laittaessa. Tosi raivostuttavaa, noiden kuntoon maalaaminen maksaa taatusti paljon, ja sillekin rahalle olisi mieluisampaakin käyttöä... Yritän ajatella positiivisesti, että onneksi oli sentään omat autot, ja jospa Mieskin nyt uskoisi, että Poikasta ei saa jättää hetkeksikään vahtimatta, kun se kulkee tihutyöstä toiseen. Mutta harmittaa tosiaan ihan vietävästi, ja että vielä molemmat autot! Lapset tappeli koko illan, meille tuli vähän kiire saada remonttivalmistelut tehtyä ja autoepisodin johdosta pinna oli kireällä itse kullakin. Tästä on hyvä jatkaa lastenhuoneeseen nukkumaan ensi yöksi...

16.5.2015

Helatorstai

Torstaina oli helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Helatorstai on mulle jännä päivä, se on pyhä (ja merkityksellinen sellainen), mutta toisaalta se ei kuitenkaan tunnu varsinaiselta pyhäpäivältä. Jostain syystä helatorstaista on tullut mulle sellainen ihmeellinen lauantain (jonka miellän kotityöpäiväksi) ja sunnuntaina (lepopäivä, pyhäpäivä, kivojen puuhien päivä) sekamuoto. Päivä, jolloin on sopivasti aikaa tehdä joku ekstraprojekti pois alta, mutta toisaalta jolloin tekee mieli vähän rauhoittua, ja myös syventyä hengelliseen puoleen.

Tänä vuonna helatorstain ohjelmaan kuului meidän perheellä seurakunnan perhemessu. Messun yhteydessä oli tulevien koululaisten koulutielle siunaaminen. Olikin oikein kivasti toteutettu perhekirkko tällä(kin) kertaa, ainakin lasten näkökulmasta (itse kaipaisin näihin perhekirkkoihin, kuten muuhunkin kotiseurakunnan toimintaan enemmän ja selkeämpää hengellistä antia). Lapset saivat istuttaa kehäkukan siemenet ruukkuihin ja ottaa ne mukaansa, rukouspuusta sai poimia mukaansa rukouksen ym. toiminnallista puuhaa oli pitkin matkaa. Se oli tietysti kiva, koska varsinkaan pienemmät (esim. meidän Poikanen) ei kauheasti jaksa kuunnella. 

Koulutielle siunaaminen oli Isosiskolle tärkeä ja jännäkin hetki. Kaikki tulevat koululaiset kutsuttiin alttarin ääreen, jossa siunaamassa oli oman aikuisen lisäksi pappi ja lapsityönohjaaja. Ketään kummeista tai isovanhemmista tyttö ei halunnut siunaamaan pyytää, vaan valinta kohdistui äitiin :) Täytyy kyllä myöntää, että äidilläkin oli tippa linssissä siinä alttarin äärellä, en vaan voi käsittää, että mun eka vauva on jo niin iso, että se menee syksyllä kouluun!

Kirkon jälkeen oli pihalla tarjolla grillimakkaraa ja muurinpohjalettuja. Hyvää oli :) Ilma oli sen verran kylmä ja tuulinen, ettei tehnyt mieli istuskella maassa, joten me mentiin kirkkoon sisälle syömään. Tuntuu kivalta, että nykyään kirkko kaikessa pyhyydessään ei ole enää niin koskematon, etteikö siellä takarivissä voisi lapset popsia hyvällä halulla makkaraa ja lettua. 

Ruokailun jälkeen olisi ollut vielä Wilson Kirwan tarinankerrontatuokio, mutta meidän perhe suuntasi sitä ennen jo kotiin. Poikasen päikkäriaika oli ollut ja mennyt, eivätkä tytötkään oikein ehkä olisi enää jaksaneet. Katsottiin parhaaksi lähteä siinä vaiheessa, kun kaikilla oli vielä kivaa.

Loppupäivän puuhastelin niitä näitä, kuten lauantain ja sunnuntain sekamuotopäivään sopii. Vähän kotitöitä, vähän käsitöitä ja muita omia juttuja. Oli kyllä kiva päivä, ja katkaisi sopivasti useamman päivän kurja fiilis -putken. 




14.5.2015

Rautatiemuseo ja äitienpäivä

Onpas taas ollut vilskettä ja vipinää. Mun siskonperhe oli meillä torstaista sunnuntaihin kylässä. Vauhtia riitti, kun talossa touhusi 6 lasta, ikähaarukalla 1-6 vuotta. Kyllä täytyy sanoa, että serkut on iso rikkaus! Ja sisarukset, vielä näin aikuisiälläkin :)

Tosin täytyy myöntää, että olen mä kiitollinen myös siitä, että vaan puolet noista on meidän. Olen usein miettinyt, että jos oltais vaikka oikein hedelmällisiä lestadiolaisia, niin noi kaikki vois hyvinkin olla meidän lapsia (6v kaksoset, sit 4v, 3v, 2v, 1v). Olis kyllä rankkaa!

Joka tapauksessa, oli kivaa. Käytiin koko joukolla lauantaina Hyvinkäällä Rautatiemuseossa ja sitä ennen syömässä. Poikasen päiväuniaika oli jo ohi siinä vaiheessa (eikä lapsi siis ollut nukkunut autossa, toisin kuin kuviteltiin), kun päädyttiin Hyvinkään Rossoon, ja oli kyllä melkoista hulinaa ruokailu, mutta saatiin kumminkin syötyä, eikä tällä kertaa kukaan uhannut kaataa pöytää :)

Rautatiemuseo oli kiva. Me aikuiset ja isommat lapsista ihasteltiin valtavia vanhoja vetureita, pienempien mielestä parasta taisi olla pienoisrautatie, jota ainakin Poikanen olisi voinut ihailla varmaan tunnin. "TUUT-TUUT!!! Nuna tulee!!!" kuului joka kerta kun pieni juna huristi katselijan ohi :) Samoin aikuisista oli kiinnostavaa lukea rautateiden historiasta, kun taas jälkikasvun mielestä junaraiteita pitkin juoksemisessa oli yllättävän paljon hohtoa. 

Tiesittekö muuten, mistä Suomen talouden alamäki, nuorison rappio ja luultavasti kaikki muutkin ongelmat johtuu? Tietysti rautateistä! Nimittäin jo vuonna 1857 J.G. von Bonsdorff tiesi, että 

"Rautatiet ovat sopimattomia kansan tavoille ja luonteelle. Kuljetusten luonnoton nopeus on tarpeetonta ja kansamme luonteelle aivan soveltumatonta ... niinmuodoin tulisi tästä rautatiestä köyhän maamme häviön alku, lukuunottamatta sitä, että suomalainen vakavuus, rehellisyys ja vähääntyytyväisyys, jotka ovat kansallisuutemme pääpiirteet ja josta, syystä kyllä, voimme ylpeillä, luultavasti rautateiden vaikutuksesta kärsivät, kenties häviävät maasta."

Nii että. Joka tapauksessa, me tykättiin Rautatiemuseosta.

Sunnuntaina oli äitienpäivä. Meillä ei ole ollut Miehellä tapana ihmeemmin panostaa äitienpäivään (paitsi viime vuonna), mutta päiväkodissa ja eskarissa oli tietysti askarreltu äitienpäiväyllätykset. Pipanainen malttoi tuskin odottaa, että sain paketin avattua, kun se jo iloisena ilmoitti, että "äiti siinä on vettä ja SUOLIA!!!" 

Kaikeksi onneksi purkista ei löytynyt suolenpätkiä, vaan päiväkodissa oli äideille tehty jalkakylpysuolaa. Isosisko oli eskarissa askarrellut avainkaulanauhan. Mies laittoi lounaaksi cannelloneja (nam!) ja itse tein mustikkakukkoa, koska se nyt sattui olemaan herkku, jota mun eniten teki mieli :)

Hullu syömispäivä siis oli. Kiva sellainen. Iltapäivällä sain vielä vähän ompeluaikaa, kun Mies ulkoilutti lapsia. 

Mulla olisi asiaa vielä vaikka kuinka, mutta selän takana käy sellainen vinkuna, että paras lopettaa. Ehtisiköhän jo tänä iltana jatkaa... :)




3.5.2015

Huhtikuussa luin.

Kauhean vähiin on käynyt lukuaika! Aiemmin luin aina Poikasta nukuttaessa ja vielä itse nukkumaan käydessä. Nyt Poikanen nukkuu tyttöjen kanssa lastenhuoneessa pimeässä (tai on siellä yövalo, mutta sen valossa ei näe lukea) ja kun itsekin nukun joka toisen yön siellä, niin kyllä on lukuaika vähentynyt roimasti! Harmi. Pitää etsiä joku toinen sopiva rako, tai palata vanhoihin hyviin aikoihin, kun luin iltaisin peiton alla taskulampun valossa...

Joka tapauksessa, huhtikuussa tuli luetuksi vain muutama kirja. Tässä niistä.

Marketta Myyrä: Janevit -tehtävä Bulgariassa
Tositarina Bulgariassa rautaesiripun takana lähetystyötä tehneestä parista. Mun mielestä aika huonosti kirjoitettu, ei siis mikään kirjallinen mestariteos. Mutta jos lähetystyö (varsinkin salainen sellainen) tai Bulgaria kiinnostaa, niin mikä ettei kannattaisi lukeakin.

Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon
Älyttömän hyvä! Omaelämänkerrallinen kirja, joka kertoo nuoren juutalaistytön piileskelystä juutalaisvainojen aikaan. Suosittelen todella, tämä oli tainnut voittaa jonkun kirjallisuuspalkinnonkin Saksassa. Oli kiinnostava tarina, ja vähemmän raaka kuin esim. monet keskitysleirikuvaukset. Mua kosketti se, miten rankkaa ja monimutkaista piilossa eläminen oli, ja mitä kaikkea nuori Marie joutui kokemaan. Toisaalta kosketti sekin, miten moni oli valmis ottamaan riskin ja piilottamaan kotiinsa tuiki tuntemattoman ihmisen.

Maija Kitunen: Päiväkirja rintamalta
Sodissa lottana toimineen Maija Kitusen sota-ajan päiväkirja, jonka ymmärtääkseni hänen omat lapsensa olivat äidin kuoltua halunneet julkaista. Jos ihan hirveästi on kiinnostunut sota-ajasta tai lotista, niin sitten ehkä kannattaa lukea tämä. Muuten se oli niin kuin päiväkirjat on, juoneton, sekava, kehnosti kirjoitettu, pomppiva.

Timo Jantunen & Rauno Haapaniemi: Iloa kouluun -avaimia kouluviihtyvyyteen
Nyt kun ei ollut enää tenttiin lukemisia (pitäisi kylläkin aloittaa seuraava kurssi lähiaikoina), niin sain luetuksi tämän pitkään vuoroaan odottaneen opuksen. Kirjassa pohdittiin tosiaan, mitä kouluviihtyvyydelle voisi/pitäisi tehdä. Ihan ok luettava koulusta ja opettamisesta kiinnostuneille, näkökulma oli selvästi ala-asteelle, mutta kyllä tämä jokusen ajatuksen herätti näin yläasteopenkin näkövinkkelistä.

2.5.2015

Kaksisataa munkkia.

Vappu.

Meillä oli jo perinteeksi muodostuneet vappujuhlat (ollaan järjestetty niitä vuodesta 2010 alkaen, sitä ennen juhlittiin vain muutaman ystävän kanssa). Vieraita oli tänä vuonna 17 aikuista ja pari lasta, sekä tietysti meidän oma väki. 

Simaa tehtiin kolme ämpärillistä, munkkeja leivoin 200 (kyllä, luit oikein. Kaksisataa. Tykkään tehdä aika pieniä munkkeja, ja nämä kaksisataa tuli siis kahden maitolitran suuruisesta taikinasta), leivontaan meni 4,5 tuntia. Lihaa ja makkaroita grillattiin useampi kilo, salaattia ei mennyt ihan ämpärillistä, kasviksia grillattiin myös aika reilu määrä, leipiä leivoin tosin vain kaksi (surkean vähän verrattuna kahteensataan munkkiin...) ja sitten oli tietysti jos jonkinlaista lisäkettä tarjolla.

Ruoka maistui, kivaa oli, touhua riitti. Tykkäsin.

Muutama vieras jäi vielä yöksi ja olikin tosi kiva pitkästä pitkästä aikaa kälyn kanssa jutella oikein kunnolla ensin saunassa ja sitten vielä saunan jälkeen. Meidän parantaessa maailmaa (hah) miehet pelasivat jotain bändipeliä xboxilla. Oujee. 

Yöunet jäi aika vähäisiksi. Tänään onkin ollut väsy päivä, mutta torjuin väsymystä siivoamalla meidän liinavaatekomeron (jota tosin talon piirustuksissa kutsutaan suureellisesti vaatehuoneeksi). Oma hommansa siinä oli, mutta tuli hyvä mieli, kun sain paljon aikaan, ja kun sain sieltä poistettua taas aika paljon tavaraa. 

Huomenna sitten laulupuuhia.