13.3.2019

Taas luettavaa

Pitkästä aikaa taas vinkkejä mitä lukea ja mitä ei :) Nämä kirjat on viime vuoden elo-syyskuulta, näinköhän muistan enää, mitä niistä pidin...

Marjut Ollila: Simppeliä sormiruokailua
Bonarin syömisten aloittelu osui kesään ja tämä Simppelin Sormiruokakeittiön Marjutin kirja osui siksi lukulistalle. Hyviä ohjeita oli ja asiallista faktaa sormiruokailusta, joten suosittelisin kyllä niille, kenellä vauvojen ruokailuasiat on pinnalla. 
Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent -Runotytön tarina jatkuu 
Lähtökohtaisesti suhtaudun erittäin skeptisesti siihen, että hyviin kirjoihin kirjoitetaan jatkoja joskus vuosia myöhemmin. En ole vieläkään toipunut siitä, kun lapsena luin Tuulen viemää -jatkoksi kirjoitetun Scarlettin, ja se oli aivan kamala. Tämä Runotyttöjen jatkoksi kirjoitettu Emilia Kent oli siinä mielessä positiivinen yllätys, että kirjassa tosiaan oli samaa henkeä kuin Runotytöissä ja lisäksi se oli myös ihan kiva kirja omana itsenään. Ei hirveän hyvä, mutta kiva ja onnistunut jatko-osa kuitenkin.
Louisa M. Alcott: Pikku naisia, Viimevuotiset ystävämme, Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat
Tyttökirjafiilis jatkui ja luin myös Pikku naiset jatko-osineen. Nehän nyt oli yhtä herttaisia kuin aiemminkin. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon näissä kirjoissa on uskonnollista asiaa. Aika paljon. Ihania lapsuusmuistojahan näistä tuli mieleen. Se on myös hauska, että näin aikuisena näissä vanhoissa tyttökirjoissa kiinnostaa eniten juuri ne kirjat, jotka lapsena tuntui ehkä vähän tylsiltä. Ja toki kiinnittää muutenkin huomiota ihan eri asioihin.
Jari Sinkkonen & Laura Korhonen: Pulassa lapsen kanssa
Kirjaan on koottu Jari Sinkkosen vastauksia vuosien varrelta Meidän Perhe -lehden (muistaakseni) kysymyspalstalta. Lisäksi oli Laura Korhosen kirjoittama osuus lapsen psyykkisestä kasvusta. Ihan todella hyvä kirja, joka kannattaisi lukea kaikkien, vaikka eivät olisikaan pulassa lasten kanssa!
Lindsey Kelk: Ikuinen morsiusneito
Sieltä hömppäkirjojen tylsemmästä päästä.
Debbie Macomber: Pieni puoti Blossom Streetillä
Leppoisa ja ennalta-arvattava hyvän mielen kirja, jossa kaikille käy erinomaisen hyvin. Sopii sellaisiin hetkiin, kun kaipaa jotain lämminhenkistä luettavaa, eikä mitään raakaa. Eikä myöskään mitään ajatustyötä vaativaa. Kirja kertoo Lydiasta, joka perustaa lankakaupan, ja lankakaupan käsityöpiirissä käyvistä naisista. Kaikilla on tietysti omat ongelmansa, jotka kirjan kuluessa mukavasti ratkeavat. Henkinen viltti, kaakao ja villasukat.
Joyce Maynard: Haavoitettu
Tää oli hyvä! Helen, jonka elämä on palasina, tutustuu Avaan, jonka elämä näyttää täydelliseltä. Naiset ystävystyvät, mutta ystävyys ei sitten lopulta olekaan todellakaan sitä, miltä näyttää tai mitä Helen olisi kaivannut. Ajoittain vähän ahdisti Helenin puolesta, mutta loppujen lopuksi kyllä tykkäsin tosi paljon. 

5.3.2019

Hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä

Tää äitiys on kyllä jännää vuoristorataa.

Välillä tuntuu, ettei tästä tule mitään. Musta tuntuu, että oon taas hiljalleen nousemassa jostain totaalisen uupumuksen suosta, mutta ajoittain väsyttää ja ahdistaakin aivan tolkuttomasti. Viime perjantaina oli oikein sellainen katastrofi-ilta. Oltiin kaikki väsyneitä, lapset pelleili ja riiteli iltapalalla, pienimmäinen paiskoi puurot pitkin seiniä ja keittiötä jne. Kaiken huippuna sitten Isosisko linnottautui vessaan ja lopulta kävi ilmi, että sillä tulee nenästä verta ihan solkenaan. Nenäverenvuoto ei ole meidän lapsilla mikään juttu, ja Isosiskonkin kyllä pitäisi osata sen kanssa toimia. Nyt se oli kumminkin onnistunut sotkemaan sekä itsensä että vessan ihan veriseksi. Siinä sitten vielä parin keskimmäisen kiukuttelut, ja lopulta mä soitin sählytreeneistä palailemassa olleelle Miehelle, että missä oot, mä häivyn nyt. Sen verran oli tolkkua vielä, että selitin lapsille, et mä lähden kävelylle yksin, palaan kyllä, olen väsynyt ja tarvin nyt jäähyä. Menin ulos odottamaan et Mies ajaa pihaan ja lähdin puolen tunnin kävelylle. Kotiin palattua oli parempi mieli ja kotona oli rauha maassa sekä vessa ja keittiö siivottu. 

Tuntuu et ehkä Mieskin paremmin tajusi, että mä ihan oikeasti välillä olen jaksamiseni rajoilla. 

Toisaalta sitten taas tää on ihan maailman parasta, enkä vaihtaisi mihinkään. Bonari, joka on jo reilun kuukauden kävellyt sellaista paria kolmea askelta, keksi viikko sitten, että käveleminenhän onkin kiva tapa edetä. Kätevääkin, niin voi rakasta lusikkaa ja kaikkea muuta kanniskella mukana. Ihan muutamassa päivässä vaihtoi täysin konttaajasta täysin kävelijäksi. Kynnystenkin yli mennään ihan vakaasti. Toki se kulkeminen on vielä hidasta ja huojuvaa, mutta tosi hyvin pysyy pystyssä. Se on niin käsittämättömän söpö, kun se täällä taapertaa ympäriinsä.

Niin ja lusikka. Lusikka. Monesti pienillä lapsilla on unilelu, riepu tai muu, joka on maailman tärkein ja kulkee aina mukana. No meidän lapsella on lusikka. Tavallinen pikkulusikka, joka kulkee mukana leikeissä, autossa, päiväunilla, imetyksessä, kylvyssä... Lusikkahan on ihan hirveän kätevä lelu, koska se on helppo pestä ja jos se häviää, niin uutta vaan hakemaan lusikkalaatikosta (onneksi ei ole tärkeää olla esim. joku tietty kuvio lusikassa). Ja sehän on erinomaisen käteen sopiva ja sillä on mukava hämmentää, paukuttaa ja lusikoida kaikenlaista. 

"Ruuanlaitto" eli kaikenlaisten kuppien ja kattiloiden täyttäminen erilaisilla esineillä ja lusikalla hämmentäminen onkin yksi Bonarin tämän hetken suosikkileikeistä. Lusikkaa toki käytetään myös syömiseen, ja Bonus on tosi taitava syömään lusikalla. Se pitkään käytti lusikkaa ruokapöydässä vaan tavaran paiskomiseen pitkin pöytää, mutta sitten kun älysi laittaa lusikan suuhun, niin se onkin mennyt sinne varsin näppärästi, ja esim. sitä lapsille tyypillistä, että lusikka kääntyy väärin päin matkalla suuhun, ei käy oikeastaan ollenkaan. Eilen Bonus söi jopa jogurttia itse.

juuh. Kyllä meillä onneksi on pääsääntöisesti niitä kivoja päiviä ja hetkiä, ja nyt kun mulla on jotenkin pirteämpi olo (Bonus on myös nukkunut öitään paremmin ja herää yleensä enää kolmesti yössä), on ollut kiva, kun on jaksanut paremmin ulkoilla ja puuhata kaikenlaista. 

Nyt Mies on taas tän ja ensi viikon työreissussa.