25.4.2015

Haasteita tiedossa

Viikolla varmistui, että Mies on touko-kesäkuussa melkein kuukauden työreissuilla. Kaksi pitkää reissua, välissä kahden päivän tauko Sen nykyiseen työtehtävään ei noita reissuja virallisesti kuulu, mutta sitä oli pyydetty jonkun muun tilalle. Luvassa olisi nyt siis mulla sitten kuukauden mittainen yh-pätkä.

Yksi ystävä kuvaili joskus tuntojaan ennen synnytystä sanoen, että "ajatukset seilaa kauhun ja mahtavuuden välillä". Mulla on ollut vähän sama olo. 

Kauhu on ehkä liian voimakas sana. Mutta kyllä mua jännittää. Uskon, että meillä menee lasten kanssa ihan mukavasti ja arki on nykyään niin helppoa, että se rullaa omillaan, jos ei kukaan tule kipeäksi. Mutta heti jos joku lapsista on kipeänä, niin alan kyllä kaivata toista aikuista. Jos itse olen kipeänä, niin varsinkin alan kaivata toista aikuista.

Nyt on tietysti helpompaa, kun Poikanen nukkuu lastenhuoneessa. Mäkin voin sitten nukkua siellä, eikä tarvi rampata yöllä huoneesta toiseen (lastenhuone on tietysti vielä eri päässä taloa kuin meidän makkari) tai kuulostella toisella korvalla lastenhuoneen ääniä. Pääsen myös helposti käymään suihkussa, kun lapset nukkuu (se oli aiemmin käytännön pulma). 

Mulle raskainta yksinolemisessa ei ole arjen pyöritys sinänsä (senhän mä hoidan jo nyt yksin), eikä yksinäisyys (siihenkin on jo totuttu). Mutta kaipaisin kyllä toista aikuista jakamaan kasvatusvastuuta, ja oma väsyminen pelottaa myös. Kasvatusvastuulla tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että kun lapset on tapelleet koko päivän, niin voisi sanoa Miehelle, että mee sä nyt selvittämään tämä kahdessadas riita. Onhan Mies reissuillakin puhelimen päässä, tekstiviestit kulkee ja välillä pääsee puhelimeenkin. Et jos joku isompi pulma on lasten kanssa, niin voi neuvotella. Mutta just tuollaisissa arkipäivän tilanteissa olisi kiva, kun vastuu ei olisi koko ajan yksin mun.

Väsymys tosiaan kanssa jännittää. Meillä on Poikasen yöt olleet tosi vaihtelevia, välillä se nukkuu jopa koko yön melkein yhtä kyytiä heräillen vaan pariin otteeseen tarkistamaan, että äiti tai isi nukkuu patjalla vieressä. Välillä on sitten taas valvottu oikein pitkän kaavan mukaan. Nyt kun tiedän, että ei ole mahdollisuutta mun nukkua univelkoja pois moneen viikkoon, niin jännittää vähän, millaisia öitä on edessä. Musta tulee väsyneenä kamalan lyhytpinnainen ja kiukkuinen. Toivottavasti saatais nukkua!

Mutta sitten toisaalta olen iloinen tästä mahdollisuudesta. Rahallisesti se tietysti on huippu juttu, kun Mies tienaa ylimääräistä (reissupäivistä maksetaan siis lisä palkan päälle). Raha tulee totisesti tarpeeseen. Mutta kyllä mä olen myös vähän innoissani tästä muutenkin. 

Mulle nämä Miehen työreissut on samalla raskaita ja samalla voimaannuttavia. On mahtavaa huomata, että mä oikeasti pärjään yksin lasten kanssa ja meillä on jopa kivaa. Sen jälkeen, kun opin pyytämään minimin sijasta maksimia mulla on itsellänikin ollut erilainen asenne yh-viikkoihin. Sen sijaan, että vaan panikoisin ja miettisin, miten me selvitään, oon oppinut ottamaan nämä yksinolot haasteena, josta aion selvitä mitä parhaiten!

Ja onhan se niin, että vaikka kuinka moni on kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ihan pysyvästi, miksi mä en pärjäisi yhtä vaivaista kuukautta!

23.4.2015

Tiedotusasiaa

Blogilistan olemassaolo lakkaa 1.6. Blogilista sivuilla asiasta on tällainen tiedote:

TIEDOTE: Blogilista.fi-palvelu lopettaa toimintansa maanantaina 1.6.2015. Tämän jälkeen palveluun ei ole enää pääsyä.
Blogilista.fi listaa suomalaisia blogeja RSS-syötteiden avulla. Yksittäiset blogit ja niiden kirjoitukset sijaitsevat käyttäjien hallinnoimilla blogialustoilla (esim. Blogger, Wordpress jne.). Blogilista.fi:n lakkauttaminen ei siten vaikuta yksittäisten blogien olemassaoloon.
Kiitos kaikille käyttäjille kuluneista vuosista ja antoisia bloggaushetkiä!
Blogilistan ylläpito 
Nyt kipin kapin ne muutamat teistä, jotka seurailee tätä blogia juurikin Blogilista kautta, vaihtakaapa seuraamistapaa. Blogia voi seurata näppärästi vaikkapa liittymällä lukijaksi tuolta sivupalkista tai sitten esimerkiksi Bloglovinin kautta. Tästä linkistä pääset klikkaamaan itsesi seuraajaksi Bloglovinissa.  

Mulla itselläni on Blogilistan kautta seurannassa tällä hetkellä 37 sellaista blogia, joita aion seurata jatkossakin (varmaan kymmenisen kappaletta käytännössä lopettaneita blogeja lisäksi). Saattaapi hetki mennä, kun siirrän niiden seurannan Blogloviniin... 

22.4.2015

Epäonnen juustokakku ja muita leipomuksia.

Minä, kuten moni muukin bloggaaja, sain Hopottajien kautta kokeiltavakseni kaksi pakettia Myllyn Parhaan uutuutta, pyöreää suklaataikinaa. Kyseessä on siis pyöreän mallinen suklainen valmistaikina, jota voi käyttää vaikkapa piirakan pohjaksi tai kekseihin.

Ajattelin kokeilla, toimisiko taikina uunissa paistetun suklaajuustokakun pohjana. Otin täytteen ohjeen jostain valmiista suklaajuustokakun ohjeesta (olen onneksi jo unohtanut, mistä). Lopputulos oli karmea. Pohjassa ei tosin ollut mitään vikaa, se oli kakun paras osa. Mutta täyte oli kauheaa mössöä, eikä edes kovin hyvän makuista. Onneksi Mies ja mun veli (ja pari muuta apuria) ystävällisesti tuhosi sen epäonnen kakun remonttieväinään :)

Toisen taikinan kanssa ajattelin pelata varman päälle, että tulisi jotain julkaisukelpoista blogiinkin. Lapset sai tehdä siitä siis keksejä. Ajattelin, että ihan pelkästään palleroiden muovailu on tylsää, joten kaivelin kaapeista vähän jotain piristettä. Lapset sai siis painella kekseihinsä valkosuklaapaloja, nonparelleja ja rusinoita.

Tarkoitus oli ottaa prosessista vähän tunnelmakuvia, mutta sattumoisin se jäi, kun Poikasen suurimpana intressinä tässä leipomisasiassa oli syödä mahdollisimman paljon taikinaa. Valokuvaamisen sijasta toimin siis jonkinlaisena järjestyspoliisina :D


Mutta otin sentään kuvan valmiista kekseistä! Valkosuklaan loput sulatin mikrossa ja valuteltin ne muutaman keksin päälle. Siinä lasten taidonnäytteitä :)

Ihan hyviä oli. Sanoisin, että maistui aika lailla kaupan kekseiltä. Eli ei yhtä hyviä kuin itse tehdystä taikinasta, mutta ihan hyviä, ja oli mukavan helppo ja nopea homma lasten kanssa vähän puuhastella.  Tosi makeita nää keksit kyllä oli (valkosuklaalla saattoi myös olla osuutta asiaan...), ehkä vähän turhankin makeita mun makuun. Mutta sehän on makuasia, ja kuvittelisin, että piirakan pohjana tuo taikina toimii paremmin kuin kekseinä.

Taikinasta täytyy vielä sanoa, että oli yllättävän hyvää raakana. Siinä on seassa pieniä suklaapaloja, ja ihan yllätyin, että oli niinkin hyvää. Mä aion tehdä jatkossakin taikinani itse, mutta voin kyllä suositella tätä niille, ketkä tykkää joskus valmistaikinoita käyttää.

Herkkuvälipala. Naapurilta saatiin maapähkinävoikeksejä. Nekin oli hyviä. Ja enemmän itse tehtyjä kuin nää meidän. :)

11.4.2015

Isojen poikien sänky

Poikasen eka yö isojen poikien sängyssä (sellainen jatkettava sänky, taitaa olla oikeasti kuitenkin aika pienten poikien peti) meni hyvin. Oli heräillyt jokusen kerran (kuten tavallista), kurkistanut et isi on lähellä ja jatkanut unia. Mahtavaa!

Mä en saanut unta ennen puolta yötä ja sit kuudelta Isosisko herätti. Mutta sen välin nukuin kyllä ihan hyvin :)

Nyt Mies on poikien iltaa viettämässä ja viikolla herää niin aikaisin, että mä nyt sit nukun lastenhuoneessa ensi viikonloppuun asti. Saa nähdä, mitä Poikanen tykkää, kun äiti on siinä sängyn vierellä, mutta ei ota kylkeen kiinni.

Vaikka onkin haikeaa, niin oikeasti on kyllä myös mahtavaa, että saadaan Poikanen lastenhuoneeseen nukkumaan. Ensinnäkin vaikka musta on ihanaa nukkua lapsi lähellä, niin en erityisesti rakasta Poikasen tapaa nyhtää mun hiuksia unta hakiessa (nyhtää se omiaankin, ja onkin jo päälaelta kalju). Toisekseen, kun Poikanen ei nuku enää meidän huoneessa, on mahdollista käydä suihkussa kun lapset on nukkumassa. (Meillä on siis kylppäri makuuhuoneen seinän takana, ja Poikanen makkarissa nukkuessaan herää suihkun ääneen.) Se helpottaa elämää etenkin silloin kun Mies on yötä poissa. Tähän asti on ollut vähän hankalaa sumplia, et missä välissä pääsen suihkuun jos oon yksin lasten kanssa kotona. 

Ja onhan sitä toki muitakin hyviä puolia. Voi hoitaa iltatoimet halutessaan kylppärissä tai käydä keskellä yötä vessassa. Voi vaihtaa illalla yöpuvun makkarissa, ja ylipäätään ei tarvi nukkumaan käydessä varoa kovasti lapsen herättämistä. Kun Mies on poissa, mä voin mennä lastenhuoneeseen nukkumaan, ja saan helpommin hoidettua kaikkien lasten yökikkailut, kun ei tarvi rampata huoneesta toiseen.

Vaikka tietysti nyt lapset sabotoi entistä enemmän toistensa unia... Mutta ehkä Poikanenkin ajan kanssa muuttuu vähän vähemmän herkkäuniseksi.

Ja sekin hyvä puoli vielä, että kun saadaan pinnasänky (toivottavasti väliaikaisesti) pois makuuhuoneen nurkasta, niin sinne mahtuu Miehen kitarat, eikä niitä tarvi enää säilyttää Isosiskon huoneen nurkassa, jossa Poikasella on tapana paukuttaa niitä nukkekodin ovella.

10.4.2015

Tänään.

Olipas touhukas päivä.

Siivosin. Uskomaton sotku täällä olikin, kun pari päivää miehet olivat vaan maalanneet (ja valmista tuli! Ja lopputulos on just mitä halusinkin!) ja olkkarin ja keittiön kamppeet kuljeteltu sinne tänne, plus vähän muutakin sekamelskaa. Siivottavaa on sen verran (ja tänään siivoaminen käsitti mm. kaappien järjestelyjä), että huomenna ohjelma on jokseenkin sama.

Äänestin. Monta hyvää ehdokasta olisi ollut, mutta valinta oli silti helppo. 

Isosisko oksensi. Ihan yhtäkkiä yllättäen lounaan jälkeen. Ihmetteli itsekin, kun ei tuntenut oloaan yhtään kipeäksi. Vähän varmuudeksi makoili, mutta ei vaikuttanut kipeältä, ruokaakin maistelin ja sisällä pysyi. Jännä.

Kävin läpi lasten kevätvaatteet. Ilahduin tosi paljon, kun huomasin, että takkeja/haalareita/housuja ei tarvi kenellekään lapsista ostaa. Viimesyksyiset mahtuu osittain ja jokaiselle oli "uusi" (siis kyseiselle lapselle uusi, kaikki oli kyllä käytettyjä) isompikin vaatekerta odottamassa (no, Pipanaiselle enemmänkin kuin yksi). Lenkkarit ostettiin eilen kaikille muksuille, ja verkkareita pitää kyllä hankkia, vaikka sitten lähempänä kesää.

Samalla järjestin uusiksi eteisen hyllyn. Aiemmin mulla oli tyttöjen asusteen lajiteltu kahteen laatikkoon, toiseen päässä ja kaulassa pidettävät jutut, toiseen käsiin ja jalkoihin kuuluvat. Noilla kun on aika paljon esim. sormikkaita, rukkasia, pipoja ja kaulureita, jotka ei ole varsinaisesti kummankaan, ja mahtuvat molemmille. Nyt vähän muutin systeemiä, siitä ehkä enemmän lähipäivinä toisen blogin puolella, jos kiinnostaa.

Laitettiin Poikanen nukkumaan lastenhuoneeseen. Miehen ehdotuksesta. Onneksi en tiennyt viime yönä sen olevan viimeinen yö, kun Poikanen vakituisesti nukkuu mun vieressä (varmasti se tulee nukkumaan jatkossakin, mutta tavoite olisi, ettei kuitenkaan se olisi se vakituinen nukkumapaikka). Vähän on orpo olo käydä kohta yksin nukkumaan. Ja haikeaa tietysti, että nyt nuorinkin on jo noin iso... Jatkossa siis taas luvassa rikkinäisiä öitä, sillä vaikka minä tai Mies nukkuu nyt lastenhuoneen lattialla jonkin aikaa, niin veikkaanpa, että Poikasen yöelämä kipuaa taas uuden sängyn myötä uudelle tasolle. Sänky on toki tuttu, siinä on nukuttu päiväunia jo jonkin aikaa.

5.4.2015

Pääsiäistä ja remonttisuunnitelmia.

Onpa ollut mukava pääsiäinen (tähän asti). Ajeltiin perjantaina heti aamusta parin tunnin matka mun vanhemmille, jossa oli myös toisen siskon perhe ja veli vaimoineen. Oli melkoisesti hässäkkää, kun paikalla oli parhaimmillaan 6 lasta ja 9 aikuista. Siskon perhe lähti illalla pois, olisikin ollut aikamoinen säätäminen saada kaikille nukkumapaikat...

Lapset leikki ja touhusi innoissaan serkkujen kanssa ja kun kerran melkein koko joukolla oltiin koolla (toinen sisko miehensä kanssa puuttui joukosta), niin rakennettiin ruokailutilaan pitkä pöytä, jotta mahduttiin kaikki saman pöydän ääreen ja juhlittiin pääsiäistä vähän etukäteen. Järjestettiin perinteinen (taitaa olla ihan meidän perheen oma perinne) pääsiäisongintakin jo perjantaina, jotta siskonlapsetkin pääsi osallistumaan.

Eilinen meni mukavan perusmummolapuuhailun merkeissä. Tänään juhlittiin pääsiäistä vähän lisää. Aamulla lapset sai etsiä piilotetut pääsiäismunat (myös aikuisille oli piilotettu, mutta lapset sai etsiä nekin). Minä, Pipanainen ja mun isä käytiin kirkossa. Ruoaksi oli särää, ja säräperinteen vastaisesti myös kaikenlaista lisäkettä (särä on hyvää, mutta mä varsinkin kaipaan aina ruoalla jotain tuoretta kasvista). Ruoan päälle nautittiin tietysti juustoja ja varsinaiseksi jälkkäriksi pääsiäispashaa. Pidettiin tunnin tauko ja syötiin vielä pikkuveljen 25-vuotispäivän kunniaksi täytekakku.

Paluumatkalla pysähdittin Miehen vanhemmilla, sopivasti ruoka-aikaan tietysti :) Anoppi oli kokannut kyyttöä, mikä olikin hyvää. Ei vaan ollut aamupäiväisen särä-juusto-pasha-täytekakku -urakan jälkeen ruokahalu ihan kohdillaan :D

Huomenna taitaa meillä jäädä pääsiäisen juhlinta vähän sivuosaan. Mies keksi nimittäin, että voisi ensi viikolla maalata loput huoneet (ts. olkkari, keittiö, kodinhoitohuone), ja kun kerran Mies oma-alotteisesti moista ehdottaa, niin mä toki kannatan lämpimästi! Miehellä on ensi viikolla lomaa, joten nyt on hyvä aika maalailuun. Jotta tässä urakassa ei kestäisi ihan yhtä kauan kuin edellisessä pintaremontissa (1,2,3,4,5), ja koska sekä keittiö että olkkari on läpikulkuhuoneita, ja niistä on melko mahdotonta pitää lapsia poissa (ainakaan molemmista, koska pakkohan niiden on makkariin ja kylppäriin jotenkin päästä), päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että mä lähden lasten kanssa tiistaina pariksi päiväksi mun siskolle (vastahan me viikko sitten siellä oltiin) ja Mies remppaa kotona. Mun veli lupasi tulla kahdeksi päiväksi auttamaan, ja siitä on epäilemättä enemmän hyötyä kuin musta ja lapsista olisi :D

Huomenna siis ruohomunien syömisen ohessa olisi tarkoitus valmistella maalaamista. Keittiöstä pitää tyhjentää yksi hyllykkö, joka saa samalla lähtötuomion, kiikuttaa kasvit jonnekin, poistaa ikkunalauta, irrotella seinältä kello yms pientä. Olkkarista tyhjentää pianonpäällinen ja yksi kaappi, jota ei saa täytenä siirrettyä. Kodinhoitohuoneesta pitäisi maalata (jos sen ylipäätään pääsee maalaamaan, siellä taitaa olla vähän ylläreitä) myös katto, koska kyseinen huone on nykyään kattoa myöten ikävän sininen, joten se pitäisi tyhjentää kokonaan (MINNE???). Jos ennätetään, niin seinät pitäisi myös pestä... Katsotaan, mitä saadaan huomenna aikaan, ja mistä Mies saa jatkaa tiistaina. Toivottavasti ne ehtis mun veljen kanssa saada mahdollisimman paljon valmiiksi ennen kuin tullaan lasten kanssa kotiin!

ps. Poikasen nimitykset mummolle ja papalle on nykyään "ammu" ja "appa" :D Se on nyt erityisen innoissaan ihmisten nimistä, ja yrittää lausua niitä parhaansa mukaan. Aika jännittäviä versioita ollaan kuultu.

1.4.2015

Maaliskuussa luettu

Tosi vähän tuli luettua maaliskuussa! Kahden pitkän tenttikirjan parissa meni melkein koko kuukausi ja kun Poikanen on taas nukkunut huonosti, usein illalla ei jaksanut enää tarttua kirjaan. Tässä siis maaliskuun luetut.

Raitanen, Hänninen, Pajunen, Suutama (toim): Geropsykologia -vanhenemisen ja vanhuuden psykologia 
Erinomaisen pitkä ja tylsä geropsykologian tenttikirja. Onnistuin kahlaamaan sen alusta loppuun. Hyvä minä!

Marion Brasch: Ja nyt hiljaisuus
Omaelämänkerrallinen kertomus elämästä DDR:ssä. Ihan kiinnostavat lähtökohdat: perheen vanhemmat olivat natsien vainoja paenneita juutalaisia, isä oli jossain vaiheessa ruvennut kommunistiksi ja perhe muuttanut DDR:ään. Isä oli kommunistipuolueen johtohahmoja. Perheen kolmesta pojasta tuli kirjailijoita, näyttelijöitä ym, jotka kritisoivat rankasti kommunistista järjestelmää, yksi loikkasi länteen. Pikkusisko Marion kertoo elämänsä ja perheensä tarinaa. Sinänsä kiinnostava tarina oli ajoittaina aika puuduttavasti kirjoitettu, ja mulla kesti pitkään tän lukemisessa. Kannatti lukea kuitenkin.

Mary Ann Shaffers & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Puoleen väliin kirjaa ajattelin, että nyt on käsissä yksi viehättävimmistä kirjoista, mitä tiedän.  Tykkäsin kirjoitustavasta ja hiukan koomisista hahmoista. Loppua kohden kirja vähän lässähti ja muuttui liian ennalta-arvattavaksi, mutta suosittelen silti ehdottomasti lukemaan tämän! Oli taas sellainen hyvän mielen kirja, vaikka vakavia aiheita sivusikin.

Ian Stuart-Hamilton: The Psychology of Ageing
Toinen geropsykologian tenttikirja. Aivan loistavasti kirjoitettu, erityisesti tykkäsin kirjoittajan tavasta lisäillä sulkuihin omia välihuomautuksia. Esim. "Certainly there is no tv channel dedicated to older people (though there are tens of channels specifically for children and a certain kind of lobotomised young adult male)." Oli kiva tenttikirja :)

Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä: Pirkko Luoma Papua-Uudessa-Guineassa
Luen mielelläni kuvauksia lähetystyöntekijöiden kokemuksista. Tämä oli ihan mukava luettava jo senkin takia, että mun kummitäti on miehensä kanssa tehnyt elämäntyönsä Papua-Uudessa-Guineassa raamatunkäännös- ja lukutaitotyössä, joten tietysti lukiessa mietin, että niillä on varmasti ollut jotain samankaltaisia kokemuksia. Mutta oli muutenkin kiinnostava, suosittelen.