24.9.2018

Bonus 8kk

Bonari ihanainen on onnistunut kasvamaan jo kahdeksankuiseksi. Samaan aikaan on iso ja pieni vauva meillä. Paljon on opittu uusia juttuja. Liikkuminen kehittyy ja juuri muutama päivä sitten Bonus oppi ryömimään. Ihan kuin pieni hylkeenpoikanen edetään nyt varsin määrätietoisesti kohti kiinnostavia kohteita. Aiemmin Bonus on liikkunut kierimällä ja akselinsa ympäri pyörimällä, ja vaikka sillä tavalla pääsee näppärästi huoneen laidalta toiselle, niin se on ollut kuitenkin aika päämäärätöntä liikkumista; on menty minne sattuu ja katsottu, että ai jaa, tänne päädyin. Nyt on ihan eri meininkin touhussa, kun pääsee just sinne, minne haluaa. Isoveljen junaradan kimppuun esimerkiksi.

Bonuksella on paljon tullut sellaista aloitteellista leikkiä. Piilosta varsinkin (kuten kaikki vauvat) leikkii mielellään ja monin tavoin. Huvittavin on ehkä se, kun Bonus katsoo toiseen suuntaan ja mun pitää sitten ihmetellä, että missä meidän Bonus oikein on... :D Hänellä on myös sellainen käsitys, että sänky on piiloleikkiä varten. Sehän on ihanaa, kun äiti laittaa sänkyyn ja Bonari voi vetää peiton pään yli ja leikkiä piilosta! Sitä ei yhtään ymmärretä, että sinne sänkyyn voisi nukahtaa

Omia vitsejä ja temppuja Bonarilla on, joista lempparein on suukottelu. Suu ammollaan tähdätään iso märkä pusu äidin (tai isin tai sisarusten) poskelle ja sen jälkeen varmistellaan, että huomasihan äiti nyt varmasti, oli hieno temppu! Bonus tykkäisi myös kovasti seistä, mutta tasapainosta ei ole kyllä vielä tietoakaan. Mutta ihanaa on, kun joskus äiti tai isi tukee seisomassa, se on niin kivaa, että naurattaa ihan ääneen.

Itse syöminenkin on aavistuksen vähemmän sotkuista kuin aiemmin ja pinsettiote alkaa pikkuhiljaa löytyä. Yöt sen sijaan ovat menneet huonompaan suuntaan. Alkukesästä oli vielä huono yö, jos Bonus heräsi kolme neljä kertaa. Nykyään sellainen on hyvä yö. Päiväunia nukkuu tosi vaihtelevasti, usein ekat unet on puolitoista tuntia, mutta ei aina 

--- jaa, ei tänään. Äitiä huudellaan, joten mä menen