19.4.2012

voi yrjö.

Mä en ala. TAAS kipeänä. Minä, oksutaudissa. Oujee.

Just kun olis ollut oikeasti aika tärkeitä hommia töissä. Tai ainahan ne on tärkeitä ja on hankalaa, jos joutuu olemaan pois töistä, mut nyt jäi työkavereiden niskoille ihan liikaa mun töitä. Plus tänään olis ollut kokous, johon oisin kyllä halunnut päästä, kun tykkään kokouksista (tiedän, olen outo).

Ja just, kun Mies on työreissussa. Mikäpä sen parempaa, kuin saada oksutauti, kun on lasten kanssa yksin kotona... Onneksi en ole kotiäitinä, voin sentään viedä lapset hoitoon ja maata 7 tuntia koomassa kotona. Meillä ei ole oikein käynyt hyvä tuuri tänä vuonna noiden Miehen työreissujen kanssa. Ekan se joutui jättämään väliin, kun Isosisko oli vatsataudissa ja Mies jäi sitä hoitamaan. Toinen meni sivu suun, kun Mies ite oli angiinassa (ja kyllä harmitti, kun noista kuitenkin sais ihan kivasti lisää rahaa...). Ja nyt mä sitten olen sairaana, kun Mies on poissa. 

No, olen muistellut tässä vajaan kahden vuoden takaista kertaa, kun Miehen reissun aikaan ensin Isosisko sai noroviruksen ja alkoi voimallisesti oksentaa ruokakaupassa, ja sit seuraavana päivänä oli mun vuoro (paitsi ettei ruokakaupassa, onneksi). Silloin olin vielä kotiäiti ja raskaanakin, ja kaikkea. Että helpommalla nyt kuitenkin pääsee. Oikeastaan nyt alkaa olla jo vähän parempi olo, kun kerran pystyy jo tässä koneellakin istumaan ainakin hetken.

14.4.2012

Sinulle on postia.

Taisin mainita jokunen aika sitten, että jospa sairastelut oli tältä keväältä sairasteltu. hah hah. hahhahhahhahhahhahaaa.

Pipanainen tuli kipeäksi, kuume huiteli lähellä neljääkymmentä. Isosiskokin tuli kipeäksi, se oli kyllä vaan päivän sairas. Mäkin tulin kipeäksi. Mulla ei vaan ollut kuumetta ollenkaan, joten sinnittelin ensin viikon töissä karmeassa yskässä ja ääni melkein kokonaan pois (vähän hankalaa puhetyöläiselle), makasin pääsiäisen kauhean kipeänä (varmaan poskiontelotulehdus taijokusellainen, kun oli ihan karmeita päänsärkyjä), ja sitten sinnittelin tän viikon vielä töissä. Nyt alkaa elämä voittaa.

Jännityksessä eletään. Tää mun työ on ollu nyt virkana auki, ja olen sitä tietysti hakenut, mutta kun mulla on vaan kahden aineen pätevyys, niin saapas nähdä, miten käy. Olen aika vahvasti varustautunut siihen, että mulla ei ole syksyllä töitä. No, sitä on nyt turha murehtia.

Muutenkin töissä on nyt kauhea vauhti päällä, kevään koerumba alkaa ja tekemistä on kaikin puolin enemmän kuin ehtisi tehdä. 7 viikkoa kesälomaan. 

Pipanainen on muuttunut jotenkin kauhean isoksi. Ja sillä on Uhma. Vitsit, jossain välissä kun taas ehtii, niin pitäis kirjoittaa noista lapsista. Ne on niin mainioita. 

Mutta tulin nyt vaan kertomaan, että osallistun Sinulle on postia-haasteeseen. Jotain kivaa kevääseen ja alkukesään :)