23.8.2016

Iltarukous

Lasten iltarukoukset ikäjärjestyksessä:

"Kiitos, kun minulla oli kiva päivä. Anna, että huomennakin olisi yhtä kiva päivä tai vielä kivempi. Anna, ettei minua pelottaisi yksinoleminen, vaikka huomenna ei tarvitsekaan olla pitkään yksin." (8v)

"Kiitos kun meillä on maailman paras äiti ja kiitos kun oli kiva päivä ja sitten minulla on yksi harmiasia, kun minä tipuin leikkipuistossa keinun alle, niin ettei huomenna kävisi niin ja kiitos kun äiti on niin ihana." (5v)

"Kiitos kun tänään oli kiva päivä ja ihan pimeää. Kiitos kun liesituuletin ei ole päällä ja kaikki laitteet ei ole päällä." (3v)

12.8.2016

Syntymäpäivä

Meillä oli eka koulupäivä eilen ja samalle päivälle osui mun synttärit. Kun nyt osui ekaan koulupäivään synttärit, niin leivoin töihin minttusuklaakääretorttua. En kaipaa mitään ihmeempiä juhlistamisia, mutta lapset on siinä iässä, että ne haluaa juhlia äidin synttäreitä :)

Niinpä mäkin sain Pipanaiselta ihanan itse askarrellun lahjan ja maailman suloisimman kortin. Pipanainen (5v) oli vähän huolissaan, että onko hän vahingossa kirjoittanut jotain väärin, kun ei pyytänyt keneltäkään apua kirjoittamisessa. Kyllä äiti ymmärsi <3


Isosisko oli taas yllätyksenä leiponut, tällä kertaa isin avustuksella syntyi tuplasuklaa-juustokakku. Tolkuttoman hyväähän se oli, ja tolkuttoman makeaa. Mieskin tavoistaan poiketen (ehkä lasten innostamana?) panosti päivään laittamalla mulle viiden ruokalajin iltapalan :D Herkkua oli. Se myös lupasi ostaa mulle mun 7 vuotta kinuamat omenapuut (toki voisin ostaa ne itsekin, mutta kun se istutus jää kuitenkin Miehen harteille, niin siksi en ole halunnut niitä ostaa kun Mies on ollut sitä vastaan). Äiti soitteli onnitteluja ja mun mummo tietysti myös. Mummon synttäripuhelu menee aina samaa rataa: onko mulla vai mun siskolla synttärit (meidän syntymäpäivissä on 10 päivän ero), kuinkas paljon mä nyt täytänkään (33. Onpas paljon, sanoi 87-vuotias mummo), mitä kuuluu ja onnea ja siunausta. 

Eka koulupäivä meni ihan mukavasti. Mä aloin neljän oman luokan kanssa vietetyn tunnin jälkeen jo odottaa seuraavaa lomaa, mutta toisaalta tiedän, että kunhan kunnolla vauhtiin päästään, niin tykkään kyllä työstä. Isosisko aloitti tokaluokan ja oli hiukan närkästynyt, kun ekana päivänä tuli läksyä. Sillä pysyi opettaja samana ja luokaltakin oli vaan yksi lähtenyt pois ja yksi tullut lisää. 

Pipanaisella alkoi eskari. Meillähän eskari on ala-asteella, eli vähän koulumaisempaa kuin päiväkodissa. Pipanaista jännitti ihan tolkuttoman paljon etukäteen, mutta kiva päivä oli ollut. Se pääsi samaan ryhmään naapurin tytön kanssa, mikä oli kyllä tosi kiva juttu. Ope on sama kuin Isosiskolla aikanaan, sekin on kiva. Pipanainen itse oli sitä mieltä, että eskarissa on kyllä kivaa, mutta koko ajan siellä rampataan jonossa sisään ja ulos. Näinhän se on, nuo kun joutuvat ulkokautta kulkemaan mm. ruokalaan. 

Tästä se arki ja uusi ikävuosi taas alkaa. Ihan hyvillä mielin.

10.8.2016

Miksi on tärkeää seurata keskustelun kulkua

Eräs keskustelu mökiltä.

Minä: "Hei tytöt, nyt kun meette vessaan, ni varokaa sitä vessan ovea. Se on sisältä päin linnunkakassa."
Pipanainen: "Hyiiii. Yäääääkkkk. Miten voi olla?"
Minä: "No kun siinä on sellainen aika iso rako ylhäällä, siis oven ja katon välissä, niin siinä oven päällä on varmaan istunut lintuja sadetta pitämässä tai jotain, ja ne on siitä sitten kakkineet ovea pitkin."
Poikanen: "Ai sinäkö äiti?"


9.8.2016

Viimeinen lomapäivä

Kävin eilen tekemässä töitä. Pipanaista oli jo pitkään rieponut, kun Isosisko on pariin kertaan päässyt mun mukana töihin (erinäisten olosuhteiden pakosta) ja hän ei ole päässyt. Joten otin sitten eilen Pipanaisen kaverikseni. Tietysti olisin paljon paremmin saanut niitä töitä tehtyä ilman Pipanaista, mutta sain mä nyt sentään jotain sen kanssakin. 

Kotiin tullessa mua odotti todellinen synttäriyllätys. Isosisko oli nimittäin Miehen avustuksella leiponut mulle synttäriunelmatortun! Yllätys oli täydellinen, en todellakaan osannut sitä odottaa, sillä eilen ei ollut mun syntymäpäivä :D :D

En ymmärrä, mistä ne keksi et mulla olis ollut eilen synttärit. Tai no, Isosiskolla oli joku hämärä mielikuva, et äidillä on synttärit ekana työpäivänä tms ja Mies ei joko muistanut mun syntymäpäivää tai ei tajunnut katsoa kalenteria. 

Mutta unelmatorttu oli ihan kelpoa (huh, miten tujua tavaraa se on!) ja yllätys täydellinen. Vaikka toki mua Isosiskon puolesta pikkuisen harmitti, ettei nyt päivä osunut kohdalleen.

Tänäänkin mun piti käydä töissä, mutta tulin siihen tulokseen, että saan työt tehtyä, jos teen loppuviikon pitkää päivää, ja pidin viimeisen virallisen lomapäivän myös oikeasti vapaana. Käytiin porukalla ostamassa Pipanaiselle jumppapuku lastentanssiin ja Isosiskolle juhlakengät viikonlopun rippijuhlia varten. Isosisko osti myös itselleen kameran, johon oli säästänyt itse rahat. Sitten ihan vaan oltiin kotona ja puuhailtiin kotoisia puuhia. 

Poikasella on kaksi suosikkileikkiä, joita se varsinkin mun kanssa haluaa leikkiä. Toinen on automatolla autoilla leikkiminen, jossa jahdataan autoilla kuvitteellisia rosvoja. Rosvot viedään välillä vankilaan, välillä niiden kanssa mennään jätskille, katsastusasemalle, Anttila-kauppaan tai yhdessä kotiin nukkumaan. Sitten niitä voidaankin taas metsästää leikkipuistosta, junaradalta ja ties mistä. Musta on hauskaa, että Poikanen on innostunut roolileikeistä ja muista mielikuvitusta vaativista leikeistä. 

Toinen suosikkileikki on lääkärileikki. Yleensä mä saan olla potilas, jota tökitään ja tutkitaan sieltä täältä. Lääkärillä on jos jonkinlaisia mielipiteitä ollut mun terveydentilasta, mutta yleensä kaikkiin vaivoihin löytyy apu joko rokotuksista tai lääkkeistä, joita nuori lääkäri itsekin mielellään maistaa. Joskus Poikanen haluaa olla potilas, mutta siltä ei saa mitata kuumetta, ei tutkia korvia, katsoa silmiä, kuunnella keuhkoja tai ylipäätään tehdä mitään muutakaan, paitsi vähän koputella refleksivasaralla polvea ja antaa pari varovaista rokotusta jalkaan.

Tänä iltana oli ihan suloisin potilas, kun Poikanen ilmoitti, että "mä oon nyt ihan kipeä, ja tää on semmoinen tauti, joka paranee suukkosateella!". Eihän siinä, se onnistuu kyllä jopa mun lääkintätaidoilla :D

Huomenna alkaa työt. Mies on vielä lasten kanssa kotona, ja torstainahan sitten alkaa myös Isosiskon koulu ja Pipanaisen eskari. Nyt on kyllä ollut parina päivänä niin syksyisen tuuliset ja koleat ilmatkin, että on helppo uskoa, että tää kesä taisi nyt olla tässä. Mitähän mä laitan huomenna päälle?

8.8.2016

Toinen yhteinen lomaviikko

Mökiltä tultua vietettiin pari kotipäivää. Käytiin myös lasten kanssa Linnanmäellä ja mulla oli kaveriporukan tapaaminen. Oli ihana nähdä rakkaita ystäviä! Kotona puuhailtiin niitä näitä, pestiin mattoja, poimittiin viinimarjoja, käytiin uimassa, käytiin keräämässä vattuja (saatiin lähinnä mustikoita)...

Poikasen käden jälkitarkastus oli ja kaikki kunnossa. Autot käytettiin taas vaihteeksi huollossa ja korjaamolla. Isommalla autolla oli kesän kolmas kerta, tällä kertaa siitä korjattiin jäähdyttimen joku osa. Pienempi oli vasta ekaa kertaa tänä kesänä, mutta siitäpä löytyikin yhtä ja toista korjattavaa sitten.

Mä ahkeroin puolitoista viikkoa joka ilta hullun lailla psykologiaa. Ensin kognitiivista psykologiaa ja sitten neuropsykologiaa, ja sain kuin sainkin molemmat palautettua heinäkuun puolella. Arvosanoja nyt vaan odotellaan, ja tietysti todistusta psykologian opettajan pätevyydestä.

Ja päästiin sitten kuitenkin sinne toisellekin mökille. Siellä oli kylmä! Mutta ihan kivat pari päivää vietettiin. Yhtenä päivänä satoi ja piti keksiä mökkipuuhaa, improvisoitiin sitten mylly-peli ja opetin Isosiskon pelaamaan sitä. Isosisko on tosi näppärä tuollaisissa logiikkapeleissä, esim. Othellossa hakkaa jo Miehen ja ristinollassakin on taitava. Joten myllyhän siltä sujui ihan kivasti ja hoksasi säännötkin heti. Mä pelasin yhden erän myös Miehen kanssa, mutta siltä meni jotenkin pasmat sekaisin ja voitin sen ilman, että se sai multa syötyä yhtään nappulaa :D

Ehdittiin myös poimia vattuja (minä ja Pipanainen, kehnolla menestyksellä. Joudutaan ensi talvena ostamaan vattumme kaupasta) ja kalastelemaan (Mies vuoron perään vähän jokaisen lapsen kanssa). Lapset uskalsivat rannasta uimaan, vaikka mun ja Miehen mielestä mutapohja on hullun ällöttävä. Pipanainen raivasi rannasta vesikasveja tosi paljon pois. Isosisko auttoi mua tiskeissä ja sai sytytettyä takkaan tulet ihan itsenäisesti.

Poikasella on joku mies-vaihe menossa, ja ne nukkui Miehen kanssa "mies-kamarissa" ja hän tilasi saunajuomaksi "miesten mehua" (Papan lanseeraama termi). Niin ja yhtenä päivänä kotona kävivät Miehen kanssa "miesten retkellä" (katsastamassa auton ja syömässä jätskit). Musta on suloista, että se on niin innoissaan isin kanssa tekemisestä ja vielä silleen "me miehet"-hengessä. Vaikka monessa kohtaa vielä vain äiti kelpaa.

Viikonlopuksi mummi ja ukki tulivat mökille ja tytöt pääsivät sitten sinne telttaankin nukkumaan mummin kanssa (ukki nukkui Poikasen kanssa kamarissa, josta oli nyt tullut "mies-luola"). Mies lähti viikonlopuksi ystävän luo Lappeenrantaan pelaamaan sotalautapelejä ja mä kotiin olemaan yksin. Tai kävin mä perjantai-iltana ylistysfestareilla, mutta sitten olin vaan yksin kotona koko viikonlopun. Nautin kovasti yksin olemisesta, mutta en osannut nukkua (ja olin sitten tosi väsynyt, enkä saanut tehtyä paljon mitään, vaikka olin suunnitellut kaikenlaista). Taas kerran totesin, että yksin oleminen on parasta silloin, kun se on harvinaista luksusta :)

7.8.2016

Mökillä

Ja niin päättyy kesäloma. Huomenna meen töihin, eka virallinen työpäivä on keskiviikkona ja torstaina alkaa sitten uusi lukuvuosi. Mies on lomalla vielä ensi viikon, ni vähän helpompaa tää töiden aloittelu. 

Viimeiset kaksi lomaviikkoa oli oikein kivat, koska ne oli ne viikot, kun meillä oli Miehen kanssa yhteistä lomaa. Ihan eri lailla tuntuu lomalta, kun ollaan lomalla koko perhe. 

Vietettiin ensin neljä päivää Itä-Suomessa mun isän ja sedän mökillä. Oli ihan hirveän kivaa. Mä en ole yhtään mökki-ihminen, mutta tuolla tykkään olla. Tällä kertaa säät suosi ja oli tosi nättiä ja lämmintä. Lapset uivat mökkirannassa ja syötiin pihasta vattuja, mustikoita ja metsämansikoita. Ainut hankaluus oli, kun yhtenä aamuna oli mökkiranta sinilevässä. Hieman hankalaa, kun mökillä käyttövesi kannetaan järvestä... Oltiin onneksi edellisenä iltana kannettu saunalle ja keittiöön ämpärit täyteen. Ajateltiin, että Mies käy sitten soutamalla hakemassa vettä vähän kauempaa (sinilevä ei ulottunut kauaksi, vaan tuuli oli tuonut sitä sopivasti just siihen meidän mökkipoukamaan), jos tarve tulee. Uimassa käytiin paikallisella yleisellä uimarannalla, mikä olikin tosi kiva ranta, voi mennä toistekin. Tuo mökkiranta on kyllä kiva lasten uida, aika matala kivipohjainen ranta, mutta vaihteluhan virkistää. 

Tuuli onneksi kääntyi ja iltaan mennessä ranta oli taas puhdas. Yhdet tiskivedet kaadoin viemäriin, kun pari tuntia niitä seisotettuani näytti siltä, että ehkä vähän jotain hitusia siellä näkyy, mutta seuraavana aamuna uskalsi jo käyttää vettä, kun oli ihan kirkasta. Mä istuskelin illat tietokoneella kirjoittamassa neuropsykologian esseetä. Eihän se mitään lystiä ollut, mutta tulipahan tehtyä.

Yksi päivä vietettiin Lappeenrannassa meidän ystävän luona. Usein ollaan oltu sillä yötäkin, mutta tällä kertaa nyt näin päiväseltään. Käytiin hiekkalinnoilla (ja taas se minijuna ja pomppulinna kiinnosti enemmän kuin hiekkaveistokset) ja vietettiin aikaa yhdessä. Ennen mökille lähtöä käytiin syömässä Raxissa. Ihmettelin, kun meidän ronkelit lapset Poikanen mukaan lukien söi tosi hyvin, ja Poikanen pisteli jätskiäkin aika tavalla. No se kostautui paluumatkalla ja Poikanen oksensi jäätelöt pitkin autoa. Pääsi Mies siinä iltapuhteella sitten pesemään turvaistuinta mökkiolosuhteissa, kokemus sekin.

Alun perin meidän piti viettää viimeinen mökkipäivä mun sedän ja serkun (8v) kanssa, mutta koska mun serkulla oli pitkä kurja flunssa päällä, niin oltiin yksimielisiä siitä, että meille sitä ei kaivata ja tehtiin läpsystä vaihto. Me odoteltiin, että ne pääsi paikalle, koska niillä oli meille tulossa tavaraa, ja sitten lähdettiin kolmen tunnin automatkalle kohti kotia. 

Oli ihana olla mökillä.