Kauheaa, kolme viikkoa jo edellisestä päivityksestä!
Kaikenlaista tässä on taas ehtinyt tapahtua. Isoin asia on ehkä se, että mä sain uuden siskonpojan! Pikkuinen "Veijo" syntyi elokuun viimeisenä päivänä kovalla kiireellä, ja näyttää pelottavan paljon Veijolta. Veijosta tulee mun ja Miehen kummilapsi. Ja Veijosta ei tule Veijo, ainakaan etunimeltä.
Olen tavannut Veijon nyt pariin otteeseen, ja hän on hirmuisen pieni (vaikka Isosisko oli kyllä vielä pienempi vastasyntyneenä, sitä ei vaan meinaa muistaa), ihan hassun näköinen, niin kuin kaikki vauvat, ja vähän söpökin (ehkä musta on pikkuhiljaa tulossa lapsirakas ihminen, yleensä mun mielestä kaikki vastasyntyneet on vaan joko rumia tai koomisia tai molempia, paitsi omat lapset oli vähän söpöjä, rumia ja koomisia). Siitä on aikaa, kun olen noin pientä pitänyt sylissä (Pipanainen oli syntyessään aika paljon isompi ja jotenkin valmiimpi, aktiivisempi tai jotain). Täytyy myöntää, että vauvakuume on alkanut vaivata, vaikka ihan vielä ei ole meillä kolmannen lapsen aika.
Isosisko oli ihan tohkeissaan uudesta serkusta, on halunnut kauheasti pitää Veijoa sylissä, hoitaa ja silittää päätä. "Minä kykkää pikkuvauvoista" ja "minä kykkää eekkupooka". Pipanainenkin olis mielellään tehnyt vähän lähempää tuttavuutta, mutta sillä on sen verran rajut otteet, että ihan vielä ei usuteta Veijon kanssa yhteisiin leikkeihin :)
Ja mun pikkuveli meni kihloihin (hm, siitä on joku reilu kuukausi nyt), joten olis toiveita saada häät lähivuosina. Kurjiakin uutisia on lähipiiristä kantautunut, mutta ei niistä sen enempää, kun ne on muiden yksityisasioita.
Pipanainen sai kolme uutta hammasta kolmessa päivässä. Lisäksi hän oppi nousemaan seisomaan. Kauhean kätevästi se tuntuu ylettyvän nykyään KAIKKIALLE. Isosisko on ihan helisemässä sen kanssa, kun Pipana-mokoma tulee ja hajottaa kaikki Isosiskon leikit.
Töissä pitää kiirettä. Tänään oltiin pakollisessa virkistyspäivässä, jonne ei olis yhtään huvittanut lähteä, mutta ihan kivaa oli silti. Kaikenlaisia hankalia henkilöitä on tullut vastaan, mutta onneksi suurin osa on mukavia kuitenkin. Tykkään edelleen töistä ihan tosi paljon!
Ja pari viikkoa sitten olin lasten kanssa mun vanhempien luona viikonlopun. Mies ja Appi meillä kotona sillä välin vaihtoivat lastenhuoneen ja työhuoneen paikkoja ja siinä ohessa maalasivat työhuoneen ja vessan seinät. Lopputulos on parempi kuin kuvittelinkaan, ja varsinkin vessa on kyllä tosi paljon kohentunut! Siellä oli (edellisten asukkaiden jäljiltä) aika räikeän siniset seinät, ja arvannette, miten kivalta ne näytti vessassa, joka on pinta-alaltaan n. neliömetri. Se sininen oli paitsi ruma, myös pienensi vessaa entisestään. Nyt on valkoiset seinät ja näyttää hyvältä. Isosisko tosin viikon verran kieltäytyi käymästä vessassa, koska se oli outo. Onneksi on potta kylppärissäkin!
Lastenhuone on kiva, nyt kun on vähän enemmän leikkitilaa. Pipanaiselle saadaan sinne jossain vaiheessa sänky vielä, ja seinille tarttis laittaa jotain. Työhuone on kaaoksessa, koska jouduttiin jakamaan neljän kirjahyllyn kokonaisuus kahdelle seinälle. Toisella seinällä on nyt kolme kirjahyllyä, sitä neljättä ei voitu kasata, kun siihen olis jäänyt vaan yksi pääty. Uusi pääty ja lisäksi uusi kirjahylly on tilattu, jotta saadaan sitten molemmat seinät täyteen kirjahyllyjä. Niitä odotellessa... Vessanseinäkin kaipaisi jotain piristystä. Mä ehdotin valokuvia (jotain hassuja kuvia lapsista vaikka, ei mitään hääkuvaa sentään), Mies ehdotti hirvensarvia. Saa nähdä, mihin päädytään. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että meille ei tule ikinä hirvensarvia minnekään, mutta enpä tiedä, ne vois olla aika kiinnostava persoonallinen sisustuselementti vessan seinällä...
