18.10.2018

Lukuvinkkejä taas

Helmikuussa luin älyttömän paljon! Vauva hengaili rinnalla tuntitolkulla ja mä luin aika monta kirjaa kännykästä e-kirjoina. Luin mä kyllä 7 ihan oikeaakin kirjaa. Missäköhän välissä? Imettäessä varmaan. Tässä näitä nyt tulee:

Alan Bradley: Piirakan maku makea
Bradleyn Flavia de Luce -salapoliisiromaaneja on moni kehunut, mutta mä en rehellisesti sanottuna tykännyt yhtään. Tylsä juoni, huonolla tavalla epäuskottavat henkilöt ja jotenkin sekava kerronta. Ekan puolikkaan kirjasta odottelin, että milloin tää muuttuu paremmaksi, toisen puolikkaan mietin, viitsinkö lukea loppuun, ja jälkikäteen harmitti, että käytin aikaani moiseen.
Tom Standage: Kuusi lasillista historiaa
Mun vanhemmat suosittelivat tätä mulle, eivätkä turhaan! Kirjassa on ensinnäkin mahtava idea: maailmanhistoriaa käydään läpi kulloinkin pinnalla olleiden juomien pohjalta. Jokaisen juoman kohdalla tarjolla on viihdyttävästi kirjoitettuna runsaasti faktoja sekä kyseisestä juomasta että sen vaikutuksesta maailmanhistoriaan. Erityisesti pidin siitä, miten kirjassa yhdisteltiin pieniä faktoja ja toisaalta isoja maailman tapahtumia. Yksi parhaista koskaan lukemistani tietokirjoista, suosittelen!

Enni Mustonen: Lapinvuokko, Jääleinikki ja Kultarikko
Taattua Mustosta, mukavasti kirjoitettu sarja yhden suvun naisten kohtaloista. Kivaa ja leppoisaa luettavaa.
Jessie Burton: Nukkekaappi
Tää oli taas sellainen, mistä en ihmeemmin tykännyt. Takakansi lupasi paljon: nuori Petronella menee naimisiin arvoituksellisen miehen kanssa ja saa häälahjaksi nukkekaapin, johon tuntematon henkilö alkaa lähetellä tavaroita ja nukkeja, jotka ovat suoraan Petronellan kodista ja elämästä. Oli kirjassa hetkensä, ja se oli kyllä hyvin kirjoitettu (enkä arvannut loppuratkaisua!), mutta en pitänyt oikein kenestäkään henkilöstä enkä juonestakaan, ja mä haluaisin aina tykätä edes jostain kirjan henkilöstä. Se nukkekaappikin jäi lopulta vähän sivuosaan.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa -Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
Toinen tietokirja, jota ei ole turhaan ylistetty. Paljon paljon tietoa Kiinan yhden lapsen politiikasta, kiinalaisten henkilökohtaisten tarinoiden kautta kerrottuna. Samaan aikaan järkytti ja hämmästytti (osa jutuista oli niin päättömiä, ettei voi käsittää, miten jossain todella on ollut ja osin varmaan edelleen on sellaista), mutta kuitenkin oli silleen sympaattisella otteella kirjoitettu, ettei tullut sellainen olo, että mässäillään kurjuudella tai naureskellaan toisten yläpuolelta. Ihan todella suosittelen!

Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia
Vanhoja satuja kirjoitettu uusiksi aikuisille. Ei iskenyt yhtään. Onneksi oli lyhyt.

Tarja-Tuulikki Laaksonen: Kuka keksi haarukan: Arkiesineiden ihmeellinen historia
Ehkä siksi, että olin vähän aiemmin lukenut tuon Standagen loistavan opuksen, tää tuntui tylsältä pintaraapaisulta. Olisin kaivannut syvällistä otetta ja kunnon faktoja, mutta tää oli kuin joku ala-asteen historiankirja. Vähän jäi sellainen olo, että tulipahan luettua, mutta mitään uutta en oppinut. (Samasta aihepiiristä kertoo Bill Brysonin Sisään! -Lyhyt historia lähes kaikesta kotona, joka on muuten aivan mahdottoman hyvä kirja)

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
Ihana kertomus! Tarina kertoo matematiikan professorista, joka on menettänyt muistinsa, ja hänen uudesta taloudenhoitajastaan sekä tämän pojasta. Vaikka kirjassa itsessään ei tapahdu paljon, se kuitenkin imaisee mukaansa. Henkilöt ovat sympaattisia ja koko kirjasta huokuu lämpö, lähimmäisenrakkaus ja toivo. Oikeasti ihana kirja, onneksi tämä on kirjoitettu ja suomennettu!

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät
Mukava perus-romaani, jossa heti tietää, kenestä tulee asiaankuuluvasti pari ja suunnilleen mitä reittiä asiassa edetään. Kiva kirja oli, sopisi hyvin vaikka mökkilukemiseksi, tai jouluna suklaan kanssa mussutettavaksi. Tykkäsin.

14.10.2018

kirjavinkkejä

Taas näitä ikivanhoja lukuvinkkejä, tämän kertaiset on viime tammikuussa luettuja.

Timo Leppänen: Merkilliset nimet
Tarinoita meille kaikille tuttujen (tai vähemmän tuttujen) yritysten ja tuotteiden nimien takaa. Osa oli enemmän ja osa vähemmän kiinnostavia. Itse en aiemmin tiennyt, että "mono" on alunperin ollut Monosen Kenkätehtaan (vai oliko se kenkäkaupan? No joka tapauksessa) hiihtokenkä ja vasta myöhemmin yleistynyt tarkoittamaan kaikkia suksiin kiinnitettäviä kenkiä, monoja siis.
Rita Emmett: Kaikki paikallaan -rojun taltuttajan käsikirja
Perusteos siitä, mitä tehdä, kun kotona on liikaa tavaraa, eikä niiden kanssa oikein tahdo pärjätä. 
Kaisa Haatanen: Ylipainolisämaksu
Tämän luin muuten synnärillä! Varsin viihdyttäviä tarinoita siitä, miten keski-ikäinen (tai ainakin keski-ikää lähestyvä) sinkku matkustelee, on matkustellut tai aikoo matkustella. Joukossa oli muutama helmi, ja loputkin luki ihan mielellään.
Emile Zola: Naisten paratiisi
Tykkäsin tähän kirjaan löyhästi perustuvasta telkkarisarjasta (tai ainakin sen ensimmäisestä kaudesta) kovasti. Siinä mielessä kirja oli ehkä vähän pettymys. Oli se kyllä tosi kiinnostava ja hauska huomata, miten markkinoinnin ja mainonnan lainalaisuudet ja psykologia, joiden olen ajatellut olevan aika tuore juttu, ovat olleet jo kauan aikaa sitten tuttuja. Tarina ei ollut kummoinenkaan, mutta liiketoiminnan kuvaus teki kirjasta riittävän kiinnostavan, että sen jaksoi lukea. 

Alix Rickloff: Nanreath Hallin salaisuudet
Mulla tuli tästä kovasti mieleen Kate Morton. Hyvin saman tyyppinen kirja oli: kirjassa liikuskellaan kahdessa ajassa ja sukusalaisuuksia selvitellään, tapahtumapaikkana tietysti vanha kartano... Mukava kirja lukea ja kivaa pakoa arjesta (mulla taisi olla pakoa tuskaisista imetyshetkistä), että siinä mielessä voin suositella. 
Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
Mustosen Syrjästäkatsojan tarina -sarja (jonka aika mones osa tämä on) on ehdottoman hyvä! Siis ihan todella! Vähän mietin, ennen kuin tämän luin, että käyköhän nyt niin, että hyvää sarjaa jatketaan turhaan liiankin pitkälle, mutta kyllä vaan tämäkin oli hyvä. Sarjassa on tosiaan edetty jo alkuperäisen päähenkilön Iidan tyttären Kirstin elämää seuraamaan. Samaan tapaan kuin aiemmissakin sarjan kirjoissa, sivurooleissa vilahtelee kuuluisuuksia. Tunnelma on lämmin, päähenkilöt mukavan todentuntuisia, juonikin hyvä ja kaiken kaikkiaan kirjasta jää mukava olo. Suosittelen!

13.10.2018

Kahdestaan

Mä olen Poikasen kanssa yksin kotona. Mies ja kaksi keskimmäistä lasta on mummilassa (hirvenmetsästys alkoi, niin siksi) ja Isosisko on seurakunnan leirillä. Ihan kiva olisi ollut Poikasenkin kanssa mennä mummilaan, mutta jonkun (eli mun) piti viedä Isosisko leirille ja hakea se sieltä huomenna. 

Kyllä on kuulkaa tylsää olla kotona yhden lapsen kanssa vaan. Varsinkin, kun se yksi on Poikanen. Onhan se ihana ja söpö ja kaikkea, mutta tylsää sen kanssa kahdestaan tuppaa silti olemaan. Tai ehkä pikemminkin niin, että nyt kun sen kanssa on kahdestaan, niin huomaa, miten paljon iloa on siitä, kun lapsia on monta, ja niillä on seuraa toisistaan. Vauvakin viihtyy isompien kanssa, isompien puuhia katsellessa. Nyt mä oon joutunut ottamaan sen vessaankin mukaani, kun sillä on sellainen vaihe, että se saa kamalan hepulin jos äiti poistuu näkyvistä (paitsi jos on sisarukset tai isi siinä). 

Toki tavallaan on ollut hurjan leppoisa päivä, kun ei ole tarvinnut kenenkään riitoja selvittää, ruokaa laittaa (mulle ja Poikaselle oli lämmityksiä valmiina), eikä nyt ylipäätään mitään siitä, mitä isompien kanssa pitää. Ja oon syönyt ihan liikaa herkkuja. Poikanen ei osaa vielä paheksua tai vaatia samaa itselleen :D

Pakko myöntää, että kyllä mä kovasti odotan sitä, että saisin olla yksin kotona. Ihan vaikka vaan muutaman tunnin. Tai no ihana olisi saada olla yötäkin, mutta sitä saan varmaan vielä aika kauan odottaa. Tänään Poikanen on nukkunut päikkäreitäkin tosi huonosti, joten ollaan sitten vietetty tosi tiiviisti aikaa yhdessä...

Ensi viikolla on syysloma. Mies on poissa (ja seuraavankin viikon), mutta onneksi mun äiti sai pari päivää vapaata töistä, joten mä meen lasten kanssa sinne. Ensin mietin, että jos veisin vaan isommat mummolaan, mutta kivempaa meidänkin on Poikasen kanssa olla siellä.