Meidän Isosisko täytti tänään kolme vuotta. Tosin neiti itse perinaiselliseen tapaan vähän vähensi iästään, ja oli sitä mieltä, että hän täyttää vasta kaksi.

Juhlittiin, ja oli kivaa. Ainakin Isosiskon ja äidin mielestä :) Isosisko sai toivomansa leluauton (itse asiassa kummisedältään kaksi ja ukilta ison pihakuormurin) ja paljon kaikenlaista, hirveästi kaikkia barbapapa-juttuja (barbapapat on hänellä nyt niin kovin IN). Äiti sai leipomuksensa leivottua ja oli siltä osin tyytyväinen. Ja oli ihana jutella rakkaiden ihmisten kanssa ja kaikkea. Harmi, kun niin monet asuu kaukana, olis ihana nähdä useammin! Mut oli tosi hienoa, että esim. Isosiskon kummisetä jaksoi ja viitsi tulla parin tunnin matkan takaa. Isosisko sai toisen autokakun, jonka valmistuttua hän ensin ilmoitti haluavansa sittenkin junakakun (oli siinä vaiheessa vähän myöhäistä!) ja sitten autokakusta tuli vielä väärän värinenkin. Eilinen kakku oli vihreä, mut vihreä elintarvikeväri loppui eilen ja tein tänpäiväisestä autokakusta sitten vaaleanpunaisen. Vihreäähän hän olisi toivonut, mutta vaaleanpunainenkin sitten onneksi kelpasi.

Nyt on ihan tyhjä olo. Musta olis ihanaa, kun olis aina paljon ihmisiä ympärillä. Tai tykkään kyllä olla yksinkin ja kaipaankin sitä, mutta useammin sais olla enemmän porukkaa kasassa. 

äh. nyt ei vaan juttu kulje, vaikka olis paljon kerrottavaa. Antaa olla kulkematta sitten. Meen syömään vähän lisää kakkua.