Julkaistu alun perin toisen blogin puolella.

  

Tänään olen ollut ahkera. Oon säilönyt järjettömän määrän raparperia (kiitos apelle!), käytännössä tehnyt siitä hilloa, sokeroimatonta sosetta (ei ollu kauheasti sokeria varastossa, ja raparperin kanssa tarvitaan nimen omaan kauheasti sokeria) ja äsken pilkoin viimeiset paloina pakastimeen. Olen tehnyt Isosiskolle autokakun (kakkupohjat olin jo aiemmin leiponut), siivonnut, ja nyt illalla myöhään leiponut kaksi omenapiirakkaa huomisiin juhliin. 

Tänään jo vähän juhlittiin huomista synttärisankaria. Miehen sisko, mun sisko perheineen ja mun veli ja vanhemmat kävi illalla juhlimassa. Aika pikaiset pirskeet oli, mutta eipä se mitään. Isosisko sai kivoja lahjoja ja oli tietysti ihan tohkeissaan kakusta (se sai sen haluamansa autokakun) ja kaikesta. Meidän äiti oli ommellut meidän olkkariin kapan (kai sitä alkoi ärsyttää, kun ollaan asuttu tässä jo kohta kaksi vuotta eikä olohuoneessa ole verhoja... Mä olin kyllä jo valinnut kankaan valmiiksi, mutta en ollu päässy asiassa sen pidemmälle) ja isä toi ulkoeteisen kaappien päälle tason (mökiltä vanhasta tasosta sahailtu) (kylläpä on nyt siistin näköinen ulkoeteinen!) ja yhteen kaappiin hyllyjä (jostain vanhoista hyllyistä nekin tehty. Rumia, mutta toimivia). Ollaan vähän sellaisia kierrättäjiä, noi ulkoeteisen kaapitkin on mun sedän vanhoja. En käsitä, miksi pitäis aina ostaa uutta, kun vanhaakin on tarjolla. No, se olkkarin verho on kyllä ihan upo uusi. Nyt pitäis vaan laittaa nipsut, jotta sais verhon paikalleen.

 

Nyt meen ottamaan toisen omenapiirakan uunista ulos ja painun pehkuihin. Pipanainen heräs aamulla kuudelta, joten väsyttää!