Mä olen Poikasen kanssa yksin kotona. Mies ja kaksi keskimmäistä lasta on mummilassa (hirvenmetsästys alkoi, niin siksi) ja Isosisko on seurakunnan leirillä. Ihan kiva olisi ollut Poikasenkin kanssa mennä mummilaan, mutta jonkun (eli mun) piti viedä Isosisko leirille ja hakea se sieltä huomenna.
Kyllä on kuulkaa tylsää olla kotona yhden lapsen kanssa vaan. Varsinkin, kun se yksi on Poikanen. Onhan se ihana ja söpö ja kaikkea, mutta tylsää sen kanssa kahdestaan tuppaa silti olemaan. Tai ehkä pikemminkin niin, että nyt kun sen kanssa on kahdestaan, niin huomaa, miten paljon iloa on siitä, kun lapsia on monta, ja niillä on seuraa toisistaan. Vauvakin viihtyy isompien kanssa, isompien puuhia katsellessa. Nyt mä oon joutunut ottamaan sen vessaankin mukaani, kun sillä on sellainen vaihe, että se saa kamalan hepulin jos äiti poistuu näkyvistä (paitsi jos on sisarukset tai isi siinä).
Toki tavallaan on ollut hurjan leppoisa päivä, kun ei ole tarvinnut kenenkään riitoja selvittää, ruokaa laittaa (mulle ja Poikaselle oli lämmityksiä valmiina), eikä nyt ylipäätään mitään siitä, mitä isompien kanssa pitää. Ja oon syönyt ihan liikaa herkkuja. Poikanen ei osaa vielä paheksua tai vaatia samaa itselleen :D
Pakko myöntää, että kyllä mä kovasti odotan sitä, että saisin olla yksin kotona. Ihan vaikka vaan muutaman tunnin. Tai no ihana olisi saada olla yötäkin, mutta sitä saan varmaan vielä aika kauan odottaa. Tänään Poikanen on nukkunut päikkäreitäkin tosi huonosti, joten ollaan sitten vietetty tosi tiiviisti aikaa yhdessä...
Ensi viikolla on syysloma. Mies on poissa (ja seuraavankin viikon), mutta onneksi mun äiti sai pari päivää vapaata töistä, joten mä meen lasten kanssa sinne. Ensin mietin, että jos veisin vaan isommat mummolaan, mutta kivempaa meidänkin on Poikasen kanssa olla siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti