9.8.2016

Viimeinen lomapäivä

Kävin eilen tekemässä töitä. Pipanaista oli jo pitkään rieponut, kun Isosisko on pariin kertaan päässyt mun mukana töihin (erinäisten olosuhteiden pakosta) ja hän ei ole päässyt. Joten otin sitten eilen Pipanaisen kaverikseni. Tietysti olisin paljon paremmin saanut niitä töitä tehtyä ilman Pipanaista, mutta sain mä nyt sentään jotain sen kanssakin. 

Kotiin tullessa mua odotti todellinen synttäriyllätys. Isosisko oli nimittäin Miehen avustuksella leiponut mulle synttäriunelmatortun! Yllätys oli täydellinen, en todellakaan osannut sitä odottaa, sillä eilen ei ollut mun syntymäpäivä :D :D

En ymmärrä, mistä ne keksi et mulla olis ollut eilen synttärit. Tai no, Isosiskolla oli joku hämärä mielikuva, et äidillä on synttärit ekana työpäivänä tms ja Mies ei joko muistanut mun syntymäpäivää tai ei tajunnut katsoa kalenteria. 

Mutta unelmatorttu oli ihan kelpoa (huh, miten tujua tavaraa se on!) ja yllätys täydellinen. Vaikka toki mua Isosiskon puolesta pikkuisen harmitti, ettei nyt päivä osunut kohdalleen.

Tänäänkin mun piti käydä töissä, mutta tulin siihen tulokseen, että saan työt tehtyä, jos teen loppuviikon pitkää päivää, ja pidin viimeisen virallisen lomapäivän myös oikeasti vapaana. Käytiin porukalla ostamassa Pipanaiselle jumppapuku lastentanssiin ja Isosiskolle juhlakengät viikonlopun rippijuhlia varten. Isosisko osti myös itselleen kameran, johon oli säästänyt itse rahat. Sitten ihan vaan oltiin kotona ja puuhailtiin kotoisia puuhia. 

Poikasella on kaksi suosikkileikkiä, joita se varsinkin mun kanssa haluaa leikkiä. Toinen on automatolla autoilla leikkiminen, jossa jahdataan autoilla kuvitteellisia rosvoja. Rosvot viedään välillä vankilaan, välillä niiden kanssa mennään jätskille, katsastusasemalle, Anttila-kauppaan tai yhdessä kotiin nukkumaan. Sitten niitä voidaankin taas metsästää leikkipuistosta, junaradalta ja ties mistä. Musta on hauskaa, että Poikanen on innostunut roolileikeistä ja muista mielikuvitusta vaativista leikeistä. 

Toinen suosikkileikki on lääkärileikki. Yleensä mä saan olla potilas, jota tökitään ja tutkitaan sieltä täältä. Lääkärillä on jos jonkinlaisia mielipiteitä ollut mun terveydentilasta, mutta yleensä kaikkiin vaivoihin löytyy apu joko rokotuksista tai lääkkeistä, joita nuori lääkäri itsekin mielellään maistaa. Joskus Poikanen haluaa olla potilas, mutta siltä ei saa mitata kuumetta, ei tutkia korvia, katsoa silmiä, kuunnella keuhkoja tai ylipäätään tehdä mitään muutakaan, paitsi vähän koputella refleksivasaralla polvea ja antaa pari varovaista rokotusta jalkaan.

Tänä iltana oli ihan suloisin potilas, kun Poikanen ilmoitti, että "mä oon nyt ihan kipeä, ja tää on semmoinen tauti, joka paranee suukkosateella!". Eihän siinä, se onnistuu kyllä jopa mun lääkintätaidoilla :D

Huomenna alkaa työt. Mies on vielä lasten kanssa kotona, ja torstainahan sitten alkaa myös Isosiskon koulu ja Pipanaisen eskari. Nyt on kyllä ollut parina päivänä niin syksyisen tuuliset ja koleat ilmatkin, että on helppo uskoa, että tää kesä taisi nyt olla tässä. Mitähän mä laitan huomenna päälle?

2 kommenttia:

  1. Ihana arki alkoi, vaikka loma oli myös ihana. Mutta minne kesä hävisi? Vielä saisi olla, ei ole syksyllä niin kiire..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Ottaisin mieluusti kesäiset ilmat vielä takaisin!

      Poista