25.12.2013

Joulukiukku

Mua vaivaa joulukiukku.

Meillä oli tosi kiva jouluaatto. Sain nukkua yöllä, kun Poikanen nukkui ennätysmäiset 6 tuntia (viimeksi tainnut näin käydä kesällä), valvoi 3.17-4.39 (eli ei kamalan pitkään) ja pienet valvoskelut viideltä ja kuudelta. Sain nukkua myös aamulla pitkään, kun Mies hoiti lapset. Pääsin saunaan hetkeksi Miehen kanssa kahdestaan, kun Poikanen nukkui päikkäreitä ja tytöt katsoivat telkkaria. Karkkilakko loppui. Käveltiin joulukirkkoon. Laitettiin ruokaa. Lapset ei syöny juuri mitään, aikuiset senkin edestä. Lahjat* oli enimmäkseen kivoja. Poikanen nukahti ilman taisteluja. Syötiin juustoja Miehen kanssa ja pelastettiin maailma (pandemia-pelissä). 

Mutta tänään vaan kiukuttaa. 

Ärsyttää, kun taloudessa on taas kamalasti tavaraa, jota ilmankin oltais hyvin pärjätty. Harmittaa, että Poikanen sai liian pieniä vaatteita (no enimmäkseen sai kyllä reilun kokoisia, se on kiva) ja muutenkin tuli muutama sellainen lahja, jotka meillä jo oli, jolle ei ole käyttöä tai joka muuten vaan on täysin turha. Turhauttaa, kun joka paikka on aivan kamalassa kaaoksessa. Suututtaa, kun lapset pelleilee ruokapöydässä,  keksii kaikkea luvatonta, vinkuu ja vonkuu ja tappelee ja kaikkea. 

Oon kuullut vaikka kuinka monen ihmisen suusta, että lapset ne tuo sen aidon joulun tunnelman jne. Onhan se totta, että lapset on kyllä tosi aidosti innoissaan ja tohkeissaan kaikesta. Mutta just nyt tänään mä muistelen kaiholla aikuisjouluja. Jolloin oli siistiä ja rauhallista, sain syödä rauhassa ilman, että joku koko ajan heittelee mua ruoalla ja yrittää sukeltaa syöttötuolista pää edellä lattialle, ehdin lukea, pelata ja neuloa, sain nukkua yöni kunnolla ja ylipäätään tehdä mitä itse halusin. Tästä härdellistä on meinaan rauhallinen ja leppoisa joululoma kaukana.

No niin. Nyt alkaa kiukku helpottaa, kun sain sen ulos. Puuh.

* Saatiin oikeasti kivoja lahjoja. Mä sain äidiltä aivan ihanan yöpaidan, joka tuli tarpeeseen. Ja sain Tatu ja Patu -kirjoja, jotka on meillä nimenomaan äidin keräilykohde, vaikka saa niitä lapsetkin lukea. Ja yhdeltä rakkaalta ystävältä OMG-kynän, jonka huumoriarvo on erinomainen. Toinen rakas ystävä oli lukenut karkkilistan, ja aika monta kohtaa listalta oli paketissa. Lapset sai mm. junaradan osia, Isosisko sai barbeja (joista nyt on kyllä Pipanainen tosi kade) ja aivan älyttömän ihanan puseron kummitädiltään ja villavälihaalarin (mun toiveesta), Pipanainenkin sai villavälihaalarin (taas mun toive), keppihevosen, joka hirnuu ym. Poikanen sai aika paljon vaatetta (jes! Ja onneksi suurin osa hyvän kokoisiakin) ja autoja.

ps. Kuinka moni luki otsikon ensin "joulukinkku"?

4 kommenttia:

  1. Saako pisteen jos lukee oikein - meillä(kin) jouluun kuuluu usein enemmän kiukkua kuin kinkkua.
    Me ollaan luovuttu sellaisesta illuusiosta, että olisi puhdasta, rauhallista ja ihana jouluateria. Lapset on ihan sekaisin (oli kyse sitten ennen tai jälkeen lahjojen-tilanne) joten tällä kertaa annettiin niiden touhuta uusien tavaroiden (joista onneksi vain yksi oli älytön turhake ja kaikki muut aika toivottua ja jopa tarpeellista) kanssa ja aikuiset keskittyi syömään ja nauttimaan.

    Ihan aiheellista joulukiukkua, toivottavasti nyt voi keskittyä kinkkuun ja loppujoulu sujuu rauhaisissa tunnelmissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta! :) Tänään on ollut taas joulumieli vallalla, eikä kukaan taloudessa ole ihmeemmin hyppinyt seinille. Tosin Miehen vanhemmat kävi kylässä - siis viihdyttivät lapsia ;)

      Onhan tää sellaista lasten ehdoilla menemistä, ja kuuluukin olla. Joskus vaan kovasti kaipaisi omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

      Poista
  2. Minä! Luin, että joulukinkku. Ja huomasin erheen vasta tuon lopussa olleen kysymyksen vuoksi, kun luin otsikon uudestaan. Mutta meilläkin oli joulukiukkua, lähinnä varmaan siksi ettei ehditty aatonaattona eikä aattona ulkoilemaan ja sekös on lapsista turhauttavaa. Joulupäivä sujui rattoisammin kun ulkoiltiin pariinkin otteeseen.

    Mutta pakko sanoa tuosta paidasta, että kuosi on kummitädinkin mieleen ja siksi tilasin niitä kolme kappaletta - kaksi lahjaksi ja yksi omalle tytölle. :)

    Ja nuo liköörikarkit, mun vaan oli pakko ottaa haaste vastaan kun karkkilistassa luki, ettei niitä saisi tänä jouluna ;) Kathy-toffeissa jouduin myöntämään tappion, niitä ei löytynyt. Mutta päätin sitten ottaa mukaan myös noita helpompia. Tämä haaste-juttu menee samaan kastiin kuin se, kun joku joskus muutama vuosi sitten sanoi, ettei koira hallitse häntäänsä tietoisesti ja täten ei voi oppia heiluttamaan sitä käskystä. Ajattelin, ettei se niin voi olla, eikä olekaan, sillä meidän koira osaa nyt sattuneista syistä heiluttaa häntäänsä käskystä. Tuiki tärkeä taito. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niitä Kathy-toffeita ei ole saanut varmaan viitentoista vuoteen, joten aika ihme olis ollut, jos olisit jostain niitä löytänyt :)

      Se pusero on niin ihana!

      Meilläkin on joulukiukku jo selätetty. Toivottavasti ei palaa :)

      Poista