Viisi vuotta sitten meille syntyi pikkuinen tyttö. Kolmekiloinen pieni pötkylä, ei osannut syödä eikä oikein nukkuakaan. Aika pian tuli selväksi, että äitiys on huomattavasti haastavampaa kuin kuvittelin, huomattavasti rankempaa kuin kuvittelin, mutta myös huomattavasti palkitsevampaa kuin kuvittelin.
Nyt tuo meistä äidin ja isän tehnyt pieni tyttö on tosiaan jo viisivuotias. Hämmentävän nopeasti on mennyt viisi vuotta! Viisivuotias Isosisko ällistyttää hyvällä muistillaan ja sillä, miten paljon se ymmärtää asioita. Viisivuotias Isosisko ärsyttää itsepäisellä temppuilullaan ja kiusanteolla. Viisivuotias Isosisko tykkää tehdä aikuisten asioita ja askarrella. Välillä se on niin iso ja välillä vielä tosi pieni.
Tänään viisivuotias Isosisko vietti syntymäpäiväänsä Linnanmäellä. Tehtiin koko perheen voimin retki Lintsille, ja oli kivaa. Tytöt oli tosi innoissaan laitteista, vaikka ensin vähän jännitti. Ilmaisissa laitteissa riitti näille tekemistä, ja itseasiassa käytiin vaan niissä, mihin Pipanainenkin (niukin naukin alle metrin vielä) pääsi. Pallokaruselli taisi olla suosikki, siinä käytiin monta kertaa. "Meillä menee pää ihan sekaisin" kiljuivat tytöt onnesta soikeana. Pallokaruselli olikin noista pienten ilmaislaitteista se "hurjin". Toinen suosikki oli se kanajuna (olikohan sen nimi Kotkot?). Tytöt ihan innoissaan laski matkan varrelta tipuja. Luulin siinä ekalla kerralla, että Pipanaista jännittää, kun se hoki koko ajan "äiti on tässä, äiti on tässä", mutta kun rauhoittelin, että äiti tosiaan on tässä, niin kävi ilmi, että hän vaan leikki olevansa niiden tipujen äiti :) Kovin mielellään tytöt meni kahdestaan myös pariin laitteeseen, joihin ei aikuinen päässyt.
Meillä kun minä olen aika pieni ja Mies on paitsi tosi pitkä myös melkoisen leveä, oli jokseenkin luontevaa, että mä istuin lasten kanssa niissä laitteissa ja Mies oli Poikasen kanssa maan tasalla. Paitsi pääsi Mies siihen kanajunaan :) Mä en erityisemmin huvipuistoista perusta, en tykkää yhtään siitä tunteesta, että menee pää pyörälle. Ja vaikka on varmaan todennäköisempää voittaa lotossa kuin kokea joku karmea huvipuisto-onnettomuus, niin silti musta aina niissä hurjemmissa laitteissa vähän tuntuu, että mitäs jos joku pultti just nyt irtoaa... No, tällä kertaa ei kumpikaan aikuisista käynyt yhtään missään aikuisten laitteissa vaan mentiin ihan lasten ehdoilla. Ja oikeastaan noi lasten jutut oli kyllä mulle ihan riittäviä ;)
Poikanenkin jaksoi yllättävän hyvin. Hän itselleen ominaiseen tapaan katseli tyynen rauhallisesti huvipuiston touhua välillä rattaissa, välillä sylissä. Nälän tullessa syötiin (kyllä on kätevää toi ruokintapuoli, kun on rintamaidolla oleva lapsi) ja sitten otettiin pieniä torkkuja. Ainoat itkut tuli, kun oltiin syömässä. En tiiä, mikä siellä oli niin pelottavaa, mutta ihan sellaiset surulliset pikku itkut Poikanen tirautti. Poikasen "huvipuistolaitteet" (=isi) Kieputin, Pomputin ja Vaunuralli oli pojan mielestä myös mukavaa hupia. Mutta ei olis pitänyt heti ruoan jälkeen, oksennushan siinä tuli...
Oltiin paikalla heti huvipuiston auetessa ja pois lähdettiin puoli viiden aikoihin. Lapset oli ihan puhki väsyneitä siihen aikaan. Oltiin luvattu Isosiskolle käydä sen kanssa vielä parissa laitteessa, mihin Pipanainen ei päässyt, mutta onneksi alkoi sataa eikä Isosiskokaan enää halunnut mihinkään. Pipanainen kun ei nukkunut päikkäreitä, niin alkoi tuohon aikaan olla jo tosi uuvuksissa. Ostettiin kotimatkalle evääksi luvatut karkit ja autossa ennen lähtöä mä vielä imetin Poikasen. Ehdittiin Lintsiltä melkein moottoritielle, kun Pipanainen jo nukahti puoliksi syöty karkki kädessään. Isosisko jaksoi valvoa melkein kotiin asti.
Oli oikein onnistunut syntymäpäivä Isosiskolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti