Meillä alkaa selvästi olla vauvaikä lopuillaan. Bonari oppi pari viikkoa sitten nousemaan tukea vasten ensin istumaan ja sitten seisomaan. Sitten opittiin konttaaminen (vieläkin se välillä ryömii, mutta pääsääntöisesti kulkee konttaamalla) ja tukea pitkin käveleminen. Ensimmäiset neljä hammastakin tuli viikon sisällä.
Toi käveleminen on mainiota. Bonus tykkää hirveästi kävellä sohvan reunasta tukea ottaen sohvan päästä päähän. Laskeutuminen ei vaan sitten aina onnistu hirveän mallikkaasti, ja usein se toiseen päähän päästyään pitää kaksin käsin sohvan reunasta kiinni ja kiljuu. Että tässä sitä nyt ollaan jumissa, tulkaa joku auttamaan!
Bonarin lempipuuhia nykyään on tyhjentää tavaroita korista (tai sohvalta. Kun se tykkää niin siinä sohvan laidalla seisoskella, niin mä laitan usein sohvalle jotain sen leluja, ja niitä se ihan onnessaan viskoo lattialle siitä). Myös hän on keksinyt, että tavaroita voi laittaa jonnekin, suosikkijemma on sohvan alla. Pyykkikone on hyvä kakkonen ja mun ompelukoneen suojakotelo kolmas. Tiskikone kiinnostaa, ja usein mulla jääkin koneen täyttäminen, kun pieni apuri olisi koko ajan kiipeämässä likaisten tiskien sekaan. Myös takka ja puukorit ovat ihan hirmuisen jänniä paikkoja. Oi pääsisipä joskus oikein kunnolla syömään roskia...
Syömisestä puheen ollen. Bonari on myös hirmu innostunut nyt syömään itse. Tai jos tarkkoja ollaan, niin pureskelemaan itse. Hampailla on niin kiva pureksia ruuasta paloja, jotka voi sitten kätevästi sylkäistä syöttötuolin laidan yli lattialle. Jos sattuu olemaan syötävänä kurkkua tai vesimelonia (suosikit!), niin kuuluu kiva äänikin. Hampaita on valitettavasti myös testattu äidin rintaan.
Jotenkin tuosta vauvasta on nyt tullut niin kovin puuhakas ja aktiivinen pikku epeli, ettei se oikein edes tunnu vauvalta enää. Onneksi kuitenkin on niitä vauvatus-hetkiäkin välillä, ja onneksi rinnalla vielä viihdytään -vaikka sekin on melkoista puuhastelua toisinaan. On tää aika haikeaa. Mutta samalla ihanaa saada taas seurata pienen ihmisen kasvua ja kehitystä, ja riemastuttavaakin, kun toinen on kaikessa ihanuudessaan myös ihan älyttömän hupsu ja koominen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti