Kiitollisena.

Hohhoijaa. Olipahan viime yö taas melkoista sirkusta. Aamulla hirvitti, että mitähän tästäkin päivästä taas tulee, kun en ole nukkunut lähimainkaan tarpeeksi ja Mieskin on yöhön asti töissä. 

Mutta tällä kertaa sainkin maksimin, vaikka en älynnyt pyytää edes minimiä. Meillä oli siis tosi kiva päivä. Yksi mun hyvä ystävä tuli kylään. Sen poika on ihan samanikäinen kuin meidän Poikanen, ja oli tosi kiva jutella kaikenlaista, valittaa yhdessä vauvojen yöunista ja katsella pienten mönkijöiden puuhia. 

Tytöt oli tosi nätisti koko päivän. Kaksi pientä riidanpoikasta ne sai aikaiseksi, ja Pipanainen vähän jotain yritti kiukutella iltapesuilla. Niillähän voi parhaimmillaan olla ne kaksi riitaa kahdessa minuutissa... 

Ja oli vaan tosi levollinen ja hyvä olo koko päivän. Kiitos Herralle tästäkin päivästä! :)

ps. Ystävä toi mulle lontoonraesuklaata. Oon syönyt sitä joskus kerran aiemmin, enkä erityisemmin pitänyt (Fazerin sininen on aina ollu mun mielestä sellaista, että sen joukkoon ei pidä mennä sekoittamaan yhtään mitään). Nyt sitä tässä illalla ajattelin vähän maistaa, ja täähän onkin ihan järkyttävän hyvää! Kohta on mennyt puoli levyä.