Ohhoh, on taas niin pitkä aika edellisesta tekstistä, etten tiedä, mistä aloittaisin.
Lapset aloittivat päivähoidon. Perhepäivähoitajalla, mikä on tietysti tavallaan tosi hyvä juttu, koska saavat olla yhdessä, ei ole iso ryhmä jne. En nyt ala tässä sen enempää asiasta avautumaan, mutta ei me kovin ihan riemusta olla hypitty tuon hoitopaikan kanssa. Mutta ihan mukavasti on hoito lähtenyt käyntiin molemmilla lapsilla, ja ihan hyvin ne tuntuu hoidossa viihtyvän, eli sikäli ei huolta eikä hätää.
Varahoidossakin lapset ehtivät jo muutaman päivän olla läheisessä päiväkodissa, ja voi että se oli kiva paikka! Jännitin kauheasti, et miten lapset siellä pärjää, kun ovat eri ryhmissä ja kaikkea, mutta hyvin meni. Pipanainen oli ollut vähän sylilapsi (no, senhän ymmärtää), mutta kuulemma oli sujunut ihan mukavasti. Isosisko oli heti löytänyt kavereita, ja oli ihan täydessä touhussa muiden kanssa leikkimässä, kun sitä hoidosta hain. Se oli tosi ihana yllätys, kun se on ollut niin arka ja aika huono sosiaalisissa jutuissa.
Pipanaisen yöt meni kyllä hoidon aloituksen myötä ihan hulinaksi. Ja se hulina jäi päälle, joten meillä valvotaan useimpina öinä parisen tuntia, joskus vaan valvoskellen, joskus huudon kanssa. Kuinka väsyttävää! Väsymystä lisää se, että Isosiskon pitää nukkua päiväunet hoidossa, joten sehän jaksaa sitten illalla kupata parhaimmillaan yhteentoista. Mulla soi kello aamulla kuudelta, joten siitä voi laskea, kuinka paljon jää aikaa nukkumiseen. Ja omaa aikaa tai Miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ei ole käytännössä ollenkaan. Odotan kauhulla ensi viikkoa ja sitä seuraavaa, kun Mies on työreissuilla ja olen lasten kanssa yksin kotona.
Vaikka toi hoidon aloitus on molemmilta lapsilta sujunut paremmin, kuin uskalsin toivoa, niin kyllä mulla on silti vahvistunut se ajatus, että jos joskus saadaan lisää lapsia, niin en halua niitä näin pieninä laittaa hoitoon (Pipanainen oli siis 1v2kk hoidon alkaessa). Ja Isosiskon haluisin päiväkotiin! No, näillä nyt mennään.
Tällä viikolla on kuitenkin LOMA! Tulikin tosi tarpeeseen. Olen huomenna lähdössä lasten kanssa kolmen tunnin ajomatkan päähän mun siskon luo kyläilemään, siitä jatketaan sit viikonlopuksi mummolaan. Lapset kun ei kovin hyvin nuku reissussa, niin veikkaanpa, että loman jälkeen olo on vähintään yhtä väsynyt kuin ennen lomaa :) Mutta ihana nähdä siskon perhettä, ja tuntuu tosi ihanalta Isosiskon puolesta tää reissu, kun se on kovasti ikävöinyt itsensä ikäistä serkkupoikaa, jota aikaisemmin nähtiin aika useasti.
Ja jos joku on jaksanut lukea näin loppuun saakka, niin vielä valitusta hammaslääkäreistä. Mulla on aikanaan ollut isot oikomishoidot, enkä ole silti koskaan mitenkään pelännyt hammaslääkäriin menemistä. Nyt pelkään. Multa lohkesi takahampaasta kuukausi sitten iso pala pois. Sain silloin "ensimmäisen vapaan kiireajan" tälle päivälle. Musta tekee hankalan potilaan se, että mulla on pieni suu, enkä pysty sitä pitämään kunnolla auki, kun multa meinaa leuka loksahtaa sijoiltaan. Tänään otti hammaslääkäriä selvästi vähän aivoon joko se, että mä olen hankala potilas ja vielä hankala hammas hajalla, tai sitten tunaroiva hammashoitaja (ehkä se oli vain aloittelija, mutta se oli kyllä oikeasti vähän pihalla), mutta selvästi sitä joka tapauksessa otti aivoon. Yritin siinä pinnistellä, mut lopulta kuitenkin melkein lähti leuka sijoiltaan (piti käsin laittaa suu kiinni), ja siinä vaiheessa lääkärikin lopulta sanoi, että äläpä avaakaan suuta kovin auki... Se ei millään meinannut saada sitä hammasta paikattua, kun oli niin hankalassa paikassa ja pieni suu jnejne. En tiedä, kuka meistä kolmesta oli helpottunein, kun homma lopulta oli hoidettu.
Mutta saatiin se paikka tosiaan laitettua. Nyt mulla on sit koko vasen puoli suusta ihan älyttömän kipeä. En muista, että olisin koskaan ottanut hammassärkyyn särkylääkettä (paitsi viisaudenhampaiden tullessa), mutta nyt otin. Toivottavasti tää johtuis vaan siitä, että on ien kipeänä puudutuspiikittämisestä tms. Jotenkin huvittavaa, että mulla oli kuukauden verran hajonnut hammas, jota ei särkenyt tippaakaan, mutta kun se saatiin korjattua, niin johan alkoi särkeä... Tästä on hyvä jatkaa. Njoo, sanotaan nyt vielä se, että ei mun vastapuhjennut hammaslääkärikammo kuitenkaan tuosta lääkäristä johdu, vaan tosiaan siitä, etten kunnolla pysty pitämään suuta auki, jos haluan vielä saada sen kiinni.
Eiköhän siinä ollut tärkeimmät. Tästä on hyvä jatkaa unten maille.
