joulua.

hoh, nyt saa joulu tulla.

Hattivattien mökki (siis tämän vuoden pipariaikaansaannos) nököttää yltä päältä karkein koristeltuna pianon päällä. Isosisko vastasi koristelusta, äiti kasaamisesta. Vähän harmittaa, kun tein hienon kolmiulotteisen kuusen mökin pihaan, ja Isosisko onneton meni syömään puolet latvasta. No, nyt jälkikäteen ajateltuna, syötäväksihän se oli tarkoitettukin...

Koti on huomattavasti tavallista siistimpi, joka on mulle se suurin joulun tuoja. Onpa tässä muutama päivä (mulla oli tiistaina viimeinen työpäivä ennen joululomaa) siivoiltukin, ihan leppoisalla meiningillä tosin. Eli on ehditty myös Isosiskon kanssa rakentaa legoista Nooan arkkeja (Nooan arkki on kova juttu meillä nykyään!) ja Pipanaisen kanssa hassutella ja hupsutella. 

Piparihiiri (Pipanainen) ja Piparimörkö (Isosisko, joka ihan itse julisti olevansa mieluummin Piparimörkö kuin -hiiri) ovat unilla ja mä olen viimeisten joulusiivousten sijaan istuskellut kohta kaksi tuntia koneella. Mies lähti pienelle jouluajelulle, ja odottelen kohta sitä kotiin. Ihanaa olla vaan siistissä kodissa, ihan yksikseen. Meinasin lämmittää glögiä (sitä jäi vähän yli, kun tehtiin jo huomisen jälkiruoaksi glögipäärynöitä), mut en jaksanutkaan. Söin vaan vähän iltapalaa (joka sekin meinasi tulla ulos, nykyään on aina syömisen jälkeen epämääräisen etova olo. Kivaa, huomista jouluateriaa ajatellen...)

Tehtiin joulukarkeista sekoitus, karkkeja oli ämpärillinen. Siis 10 litraa. Ilman suklaarasioita. Hmm, aika paljon. Mutta onpa tulossa pari ylimääräistä syöjääkin (Miehen vanhemmat ja pikkusisko tulevat meille)

Ruokaa on pienen kylän tarpeiksi, laitettiin ulkoeteinen jääkaapiksi, että mahtuu. Namnam. (kunhan nyt vaan pystyisin syömään, mieli kyllä tekis)

Huomenna laitan jouluevankeliumin (sellainen yksinkertaisuudessaan äärettömän hieno, ihan valkoisesta paperista tehty seimiasetelmahommeli) olkkarin ikkunaan, koska tänään en enää jaksa. Koristellaan kuusi. Ja aamulla vaihdetaan lakanat, että pääsee aattoiltana puhtaisiin lakanoihin. Jotain olin vielä ajatellut siivota, mutta en viitsikään. Ihan riittävän siistiltä näyttää nytkin.

Odotan huomista. Isosiskoa, joka osaa jo ottaa joulusta ilon irti, ja Pipanaista, jolle tämä on eka joulu, josta se jotain ymmärtää. Viime vuonna meillä oli kuukauden ikäinen pötkylä, nyt on jo iso puuhakas tyttö.

Olen onnellinen.