Kirjoitan tätä sängyllä läppärin kanssa. Mies makoilee vieressä lukemassa Asterixia Isosiskon kanssa. Nuoremmat leikkivät lastenhuoneessa (sovussa! Ainakin toistaiseksi).
Pipanaisella on kolme asiaa, mitä hän haluaisi saada: napapaita, yöpöytä ja meikkejä. Juteltiin eilisiltana saunan jälkeen pitkään näistä toiveista. Yöpöydän lupasin lapselle sitten, kun (toivottavasti kesällä) saa oman huoneen. Nykyiseen lastenhuoneeseen yöpöytä sängyn viereen ei vaan mitenkään järkevästi istu. Autotallissa on kyllä kaksikin yöpöytää odottamassa. Napapaitakin järjestynee kesän tullen. Meikkejä en aio kuusivuotiaalle vielä ostaa (ja keskusteltiin siitäkin, että niitä ei sitten myöskään keltään lainailla, ei edes äidiltä, siskolta tai parhaalta kaverilta), enkä vielä seitsemänvuotiaallekaan, vaikka Pipanainen oli sitä mieltä, että se olisi hyvä ikä alkaa meikkailla. Mutta seuraavan kerran, kun eteen osuu punainen huulirasva tai lapsille sopiva huulikiilto, niin Pipanainen saa meikkinsä, jota voi sitten joskus kokeilla. Onneksi oli itse sitä mieltä, että hän vaan haluaisi joskus leikissä käyttää huulipunaa.
(Sivukommentti: Pipanaisella oli vähän jotain lasten meikkejä, joita isomummonsa oli vahingossa sille ostanut. Kerran se aikoi lähteä melkoisen meikattuna kauppaan, ja kun mä pyysin ne meikit poistamaan, niin pillastui mulle niin, että heitti koko meikkiarsenaalina kiukuspäissään roskiin. En pitänyt sitä päätöstä yhtään pahana.)
Onneksi on sentään kynsilakat, joita mä annan lapsenkin käyttää. Sellaista hennon vaaleanpunaista tai muuta. Isosisko sai synttärilahjaksi kimaltavia minikynsilakkoja, jotka ovat olleet Pipanaisen suuressa suosiossa. Tänään lakattiin kynnet. Poikanen siinä katseli ja mietti, onko erikseen miesten kynsilakkoja vai ei. Lopputulema oli se, että Poikasellakin on nyt kimaltavat kynnet. Sellaista se on kasvaa isosiskojen kanssa. Muistan itsekin nuorempana lakanneeni pikkuveljen kynsiä :)
Viime viikolla oli talviloma. Mies oli töissä, joten oltiin enimmäkseen kotona. Yhden vapaapäivän Mies onnistui järkkäämään, ja silloin tehtiin koko perheen retki Helsinkiin (junalla! Vaikka se on hullun kallista. Autolla kulkeminen olisi maksanut ainakin 50€ vähemmän pysäköintimaksuista huolimatta) ja käytiin Luonnontieteellisessä museossa. Tykättiin kaikki tosi paljon. Viikonloppuna oltiin koko perheen voimin Ryttylässä perheleirillä. Oli taas ihan super leiri. Lapset tykkäsivät hirmu paljon omista ohjelmistaan. Meille aikuisille oli Saara Kinnusen vetämä isän ja äidin kurssi. Mulla ei ollu hirveän vastaanottavainen olotila, mutta todella hyvä kurssi se oli, ja paljon jäi pohdittavaa ja sulateltavaa.
Monta viikkoa on ollut melkoista myrskyä mielessä. Pyörittelen päässäni isoja asioita, eikä oikein tahdo saada nukuttua. Tai no, nyt on muutaman yön saanut nukkuneeksi. Ystävien kanssa keskustelu ja rukous on auttanut.
Ja talviloma kirkasti yhden asian: kaikkein eniten mä haluisin pystyä olemaan kotona lasten kanssa. Mua ahdistaa se, miten paljon työ (josta mä tykkään kyllä tosi paljon) vie mun aikaa, energiaa ja ajatuksia. Haluaisin antaa lapsille parastani. Nyt usein tuntuu, että lapsille ja Miehelle jää vaan rippeet. Kotiin jääminen nyt ei kuitenkaan ole mitenkään realistinen vaihtoehto (paitsi jos...), joten tässä voikin seuraavaksi alkaa joko ahdistua siitä, tai miettiä, mitä tälle oikein voisi tehdä (voiko mitään?).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti