Vietettiin viikonloppua yhden ystäväpariskunnan kanssa pariskunnan toisen osapuolen luona. Oli oikein kivaa. Paisteltiin makkaraa nuotiolla (ja auringonpaisteessa oli niin lämmin, että jätin takin kokonaan pois, pelkkä villatakki riitti mainiosti!), nautittiin auringosta, lapset kiipeili kalliolla, Poikanen yritti sukeltaa pää edellä jyrkänteeltä (kas kummaa, kun ei annettu) ja Mies onnistui sulattamaan Poikasen rukkasen nuotiossa.
Lapset tykkäsivät kovasti aikuisseurasta, tytöt varsinkin. Poikanen tykkäsi kovasti portaista. Mä tykkäsin, kun joku muu laittoi ruoat. Oli myös kiva tavata ystäviä, jutustella ja ehtiä vähän pelaamaankin. Yöunet jäi vähän liian vähiin, mutta henkisesti reissu virkisti. Pipanaisen mielestä voitais ensi kerralla olla niillä kylässä kymmenen yötä, vähintään.
Poikasesta on tullut Herra Isse. Ihan isse pitää saada kaataa maitoa (ei osu mukiin), ottaa ruokaa (harvemmin päätyy lautaselle ainakaan kaikki), kulkea portaissa (ei osaa vielä satavarmasti kävellen mennä, joten äiti itsepintaisesti pitää kädestä), sulkea ulko-ovi (mieluiten ennen kuin äiti ehtii sisään) jne jne. Mahtavaa, että sille on tullut tuo vaihe, kun se niin pitkään otti vaan kaiken palvelun vastaan eikä edes yrittänyt itse. Esim. ruokailu meni melkein 2-vuotiaaksi niin, että mä syötin, koska jos sille antoi lusikan, se vaan paiskoi ruoat pitkin pöytää. Nyt syö kyllä jo aika lailla kaiken isse.
Sanojakin sille tulee jatkuvalla syötöllä lisää. Useimmat niistä on aika lailla sinne päin, mutta sentään se käyttää niitä johdonmukaisesti. Musta on huvittavaa, miten moni sen ehkä 30-40 sanan sanavarastosta on kulkuväline: auto, piipaa-auto, akrri (traktori), opo (mopo), tuut-tuut (juna), akka/ekka (rekka). Viime päivinä ollaan myös naureskeltu, kun kaikki (siis ihan kaikki, esim. jääkaapista otettu kääretorttu) on sen mielestä "amma" eli kuumaa, ja jokaisen suupalan päälle pitää ottaa maitohörppy. No, saapahan lapsi tarpeeksi nestettä :)
Poikasen unetkin ovat viime viikkoina helpottaneet. Se sen jokaöinen parin tunnin valvoskelupätkä on siirtynyt alkamaan n. 5-6 välillä aamulla. Sitä ennen se herää kyllä muutaman kerran yöllä, mutta useimpina öinä ei enää jää pitkäksi aikaa valvomaan. Sitten varhain aamulla alkaa se nukun-en nuku-vaihe, joten me pötkötellään epämääräisessä unen ja valveen rajamaastossa tunnin verran, ennen kuin on aika nousta ylös. Tällainen hidas herääminen sopii mulle mitä parhaiten, vaikka olenkin sitä mieltä, että viideltä aamulla on vähän aikaista. Mutta on se silti parempi, kuin kolmelta yöllä! :D
Ihania kevätilmoja on ollut! Mulla on taas kerran sellainen kutina, että kevään myötä on tapahtumassa kaikenlaista, etenkin pään sisällä. On kyllä ihana tunne, kun ei ole koko ajan väsynyt, ja kevään myötä tulee muutenkin lisää energiaa. Tykkään elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti