Kävin eilen tyttöjen kanssa perhekirkossa. Pipanainen innostui, kun alettiin laulaa hänen uutta lempilauluaan Puhelin kämmenellä. Pipanaisen mielestä kyseisen laulun sanat menevät seuraavasti: "puhelin kämmenellä ei kukaan ole turvassa". Sitä sitten suurella hartaudella aina kotona veisataan. Kirkossa Pipanainen ei kuitenkaan voinut laulaa, syystä että "minä en voi laulaa, kun täällä on niin kova meteli!" No olihan siellä muutama muukin laulamassa toki.
Ehtoollispöydässä Pipanainen ilmoitti, että täällä haisee. Jep, haiseehan se viini lapsen nenään, varsinkin kun meillä ei kotona käytetä.
Kotiin lähtiessä auto temppuili. Kolmannella yrittämällä sain sen lopulta liikkeelle. Isosisko, tuo viisauden ääni takapenkillä, kertoi, että "se johtui vaamaankin äiti siitä, että sinulla ei ensin ollut tarpeeksi meininkiä autossa". No oli kuulkaa takapenkillä ainakin ihan hyvä meininki.
Pipanainen laittoi sormuksen sormeen, koska hän aikoo isona mennä äidin kanssa naimistoon.
Ja Mies soitti mulle äsken.
"Hei kuule, käytkö katsomassa, onko mun työpuhelin siinä keittiön sivupöydällä olevassa korissa?"
"Joo ei oo."
"No katos, se onkin mulla housuntaskussa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti