27.1.2013

synnytysunia sun muuta.

Täällä sitä ollaan, kaikeksi onneksi edelleen yhtenä kappaleena :) Viime yö meni synnytysunia näkiessä. Synnytin varmaan kymmenisen kertaa, useimmiten kotona tai autossa. Miten niin jännittää?

Pipanaisen synnytys kesti ekasta supistuksesta syntymään 4 tuntia (ja siis mulla ei ollut mitään oloa aiemmin, et se vois olla tulossa) ja pelkään, et jos tällä kertaa on vielä nopeampi, niin tulee kiire ehtiä sairaalaan. Mun pikkusisko on aikoinaan syntynyt kotona (sivuhuomautus: se asuu nyt samalla paikkakunnalla, missä asuttiin silloin sen syntyessä, ja on törmännyt jo ainakin kahteen lääkäriin, jotka on muistanu sen yllättävän kotiin syntymisen 28 vuoden takaa!) ja meidän äidin muutkin synnytykset on olleet tosi nopeita. Kotiin oltais synnytty varmaan kaikki, jos ei meidän kolmen muun kohdalla äiti olis ollut jo valmiiksi sairaalassa. Siskon toinen synnytys oli kans supernopea (onneksi ne oli pitsalla sairaalan vieressä, kun alkoi tapahtua) ja mun täti on synnyttänyt yhden lapsistaan muistaakseni sairaalan eteiseen, vaikka lähti sairaalaan heti kun tajus, et vauva alkaa syntyä.

Eli ei mun huoli ihan täysin perusteeton ole, vaikka mun synnytykset ei mitään syöksysynnytyksiä ole olleetkaan, 8h ja 4h. Meiltä kuitenkin ajaa sairaalalle näin talvella 45 min ja tuskinpa sitä ihan ekasta supistuksesta tajuaa lähteä. Sit noi lapsetkin pitäis saada jonnekin, tällä kertaa ei varmaan uskalleta jäädä odottelemaan mummia saapuvaksi tunnin matkan päästä... Tosin mulle ei ole mikään katastrofi, jos Mies ei pääse mukaan, kunhan ite ennätän sairaalaan ennen kun vauva on ulkona, se riittää.

Eilisiltana oli aika tukala olo, tuntui kuin vauva olis ollut putkahtamassa hetkenä minä hyvänsä. Ei kyllä supistellu tai mitään. Oli kai ollut sen verran touhukas päivä kumminkin. Mun äidin ja siskon poikinensa piti tulla kylään, mut sitten nuorempi siskon pojista tuli kipeäksi. Joten äiti tuli ja oli poiminut matkan varrelta toisesta mummilasta vanhemman siskon pojista matkaan. Lapset oli tietysti ihan onnessaan mummosta ja serkusta, ja toki meistä aikuisistakin oli kiva, että tulivat. Äiti oli ostanut työkaveriltaan lastenvaatteita aivan järjettömän läjän. Siskon pojalle oli sukset ja monot, meille tuli Isosiskolle luistimet (ja se toi kotoa mun vanhat luistimet, en olekaan luistellut sitten lukion ekan, eli noin 12-13 vuoteen. hmm... Uskaltaisikohan sitä yrittää, sit vauvan synnyttyä...) ja vaatetta vaikka kuinka. Isosisko sai kahta seuraavaa kokoa sekä toppa- että syyshaalarit, kahdet talvikengät ja sekalaista sisävaatetta, Pipanaiselle oli läjä kenkiä, reilusti sisävaatteita ja muistaakseni sekä toppa- että syyspuku, sellaiset kaksiosaiset. Jotain jätin ottamatta (jos oli jo kulahtaneita tai sit sellaisia, mitä ei ite tarvita, esim. kolmas saman kokoinen sadetakki...) ja sisävaatetta otin kyllä aika paljon sellaisiakin, joita ei oikeastaan tarvittaisi, kun äiti nyt kumminkin oli ne jo ostanut. Vähän sillä ajatuksella, et voi sitten laittaa lapsilta huonompia vaikka keräykseen. 

Lasten vaatteita on paljon kivempi saada/ostaa kuin aikuisten! Ne on vaan jotenkin söpömpiä ja kivempia ja kaikkea. Tosin olen mä kytännyt yhtä talvitakkia itelleni (entinen on ostettu 9 vuotta sitten, ja alkaa olla jo aikalailla täysin palvellut) yhden nettikaupan alessa, jos se on vielä saatavilla kunhan tää epeli on syntynyt, niin tilaan.

Noniin, tämmöistä tänne. Huomenna ollaan menossa käymään mun veljellä. Se asuu aika lähellä meidän synnytyssairaalaa, joten jos se tai sen kihlattu on kotosalla synnytyksen alkaessa, niin ajateltiin viedä lapset niille siksi aikaa, että jompi kumpi mummoista (tai Mies, jos mä oon oikein nopea synnyttäjä tällä kertaa) pääsee hakemaan. Ei olla kyllä mitään veljeltä tai sen puolisolta kysytty, mut ei niillä viimeksikään ollu mitään sitä vastaan. Sitäpaitsi tytöt kyllä viihtyy jonkin aikaa, kun laittaa muumi-dvd:n pyörimään ja antaa niille jotain syömistä. Ei oo maailman vaikeimmat vahdittavat.

ja siis nyt on vasta rv 36+5 (luullakseni), eli todennäköisesti mitään ei synnytysrintamalla tapahdu vielä vähään aikaan. Olenpahan vaan huolella hermostunut jo valmiiksi.

Ai niin, sain blogipalkinnon! Palaan siihen, kunhan joudan (ja saan aikaiseksi). Kiitos Pnda!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti