Meidän Pipanainen täytti puoli vuotta
lauantaina. En käsitä, miten se on mahdollista! Tai siis joo, mä
synnytin sen puoli vuotta sitten jne, mut miten aika kuluu näin
nopeasti? Isosiskon vauva-aika oli paljon hitaampi. Puolivuotias neiti Pipanainen on uudelleen innostunut kääntyilystä, iloinen hymytyttö, kovin
tarkkaavainen (iltapuuron keitto on erittäin jännittävää), huono
nukkumaan päiväunia, aikamoinen räpätäti, ihana vekkuli.
Miehellä alkoi viikko sitten kuukauden
mittainen leiriputki. Tyyylsää, varsinkin, kun sille ei edes makseta
normaaleja korvauksia (tai siis mitään korvauksia) noista leireistä, kun
se on kurssilla. Mutta onneksi on mummot! Sekä mun että Miehen äideistä
on kyllä iso apu. Olis aika hankalaa ja ennen kaikkea äärettömän tylsää
olla vaan kotona näiden kahden kanssa yksin viikkotolkulla, ilman mitään
järkevää tekemistä ja seuraa. Tekemistä nyt tietysti voi järjestää
itsekin, mut nyt just loppuu kaikki kerhot sun muut. Ja lähinnä illat on
hankalia yksin, kun molemmat lapset on väsyneitä ja niiden iltapuuhat
ja nukuttamiset pitää saada hoidettua. Ja kotityöt meinaa jäädä
tekemättä. Mutta tosiaan, onneksi on mummot!
Isosisko suunnittelee kovasti synttäreitään,
joihin on nyt jotakuinkin kuukausi aikaa. Hän haluaa edelleen
autokakun, ja ainoana lahjatoiveena on leluauto, jonka toiveen Isosisko
onkin esittänyt kaikille mahdollisille tahoille. Mainio.
Ei musta nyt taas irtoa tän enempää. Taidan mennä kerrankin ajoissa nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti